Johan Kull
Johan Evert Kull (4. elokuuta 1895 Mustasaari – 2. maaliskuuta 1940) oli suomalainen suojeluskuntaupseeri. Hän sai sotilaskoulutuksensa jääkäriksi Saksassa ja osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana. Myöhemmin hän työskenteli opettajana ja oli vahvasti isänmaallinen, ollen mukana suojeluskuntatyössä kentällä ja esikunnissa. Hän lähti talvisotaan vapaaehtoisena ja kaatui konekiväärikomppanianpäällikkönä Tuppuran saaressa.[1][2]
Perhetausta
Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Karl Kull ja Hulda Maria Ehn. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Ester Maria Enegrenin kanssa.[1][2]
Opinnot
Kull kävi neljä luokkaa Vaasan ruotsalaista lyseota ja erosi Uudenkaarlepyyn seminaarin kolmannelta luokalta vuonna 1917 liittyäkseen jääkäriliikkeeseen ja hakeakseen sotilaskoulutusta Saksasta. Myöhemmin hän suoritti kansakoulunopettajan tutkinnon edellä mainitussa seminaarissa vuonna 1919.[1][2]
Jääkärikausi
Kull liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 2. helmikuuta 1917, josta hänet siirrettiin pataljoonan 4. komppaniaan 10. elokuuta 1917 ja 2. konekiväärikomppaniaan 22. marraskuuta 1917.[1][2]
Suomen sisällissota
Kull saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
Sisällissodan jälkeen Kull palveli edelleen 5. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muutettiin myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti 4:ksi. Hän toimi rykmentissä joukkueenjohtajana 2. konekiväärikomppaniassa. Kull siirrettiin 5. syyskuuta 1918 samanlaiseen toimeen Itämeren jalkaväkirykmenttiin. Armeijasta hän erosi 10. tammikuuta 1919.[1][2]
Armeijasta eroamisen jälkeen hän sai vielä samana vuonna nimityksen opettajaksi Mustasaaren Vanhan Vaasan kansakouluun 1. elokuuta 1919 ja edelleen johtajaopettajaksi vuonna 1927. Opettaja uransa aikana hän toimi muun muassa vuosina 1922–1923 toisena opettajana Keski-Uudenmaan ruotsalaisessa kansanopistossa Kauklahdessa ja oli varsinaisen toimensa ohella 1. helmikuuta – 1. kesäkuuta 1919 välisen ajan Uudenkaarlepyyn ja 1. syyskuuta 1919 – 1. maaliskuuta 1921 Mustasaaren suojeluskunnan paikallispäällikkönä sekä 1. elokuuta 1924 – 1. lokakuuta 1927 Vaasan suojeluskuntapiirin V alueen päällikkönä ja 1. syyskuuta 1928 alkaen komppanianpäällikkönä Mustasaaren suojeluskunnassa.[1][2]
Talvisota
Kull osallistui talvisotaan Vaasan suojeluskuntapiirin viidennen alueen päällikkönä. Häntä ei kuitenkaan tyydyttänyt rintamantakainen toiminta, vaan hän kokosi Vaasasta ryhmän vapaaehtoisia ja matkusti heidän kanssaan rintamalle, missä tämä sekalainen joukko sijoitettiin lopulta Rannikkotykistörykmentti 2:een. Rykmentissä Kull hoiti useita erikoistehtäviä ja toimi muun muassa konekiväärikomppanianpäällikkönä Tuppuran saaressa, missä hän kaatui taistelussa 2. maaliskuuta 1940. Hänen ruumiinsa jäi kentälle ja hänet siunattiin lopulta kentälle jääneenä Mustasaaren sankarihautaan.[2]
Luottamustoimet
Kull toimi Mustasaaren suojeluskunnan paikallisesikunnan jäsenenä vuodesta 1928 alkaen ja Vaasan suojeluskuntapiirin piiriesikunnan jäsenenä vuodesta 1936 alkaen sekä Mustasaaren ruotsalaisen nuorisoseuran puheenjohtajana vuosina 1928–1938. Vaasan ruotsalaisen nuorisoseurapiirin puheenjohtajana hän toimi vuodesta 1936 alkaen ja Svenska Österbottens frihetskämpar i Vasa med omnejd -nimisen yhdistyksen hallituksen jäsenenä hän toimi vuosina 1934–1938. Hän oli myös Sisällissodan rintamamiesliiton jäsen.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.