Venäjän juutalaisten asuinalue

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 3. tammikuuta 2023 kello 16.30 käyttäjän Sullay (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 3. tammikuuta 2023, perustui tähän versioon.
Venäjän juutalaisten asuinalue ja sen länsipuolinen Kongressi-Puola vuonna 1905. Tummimmilla alueilla juutalaisten osuus oli yli 17 prosenttia, vaaleimmilla alle 5 prosenttia.

Venäjän juutalaisten asuinalue (ven. черта́ осе́длости, tšerta osedlosti; jidd. ‏דער תּחום-המושבֿ‎, der tkhum-ha-moyshəv; hepr. ‏תְּחוּם הַמּוֹשָב‎, tḥùm ha-mosháv) oli Venäjän keisarikunnan länsiosissa vuosien 1791–1917 välillä sijainnut suuri alue, jolla keisarikunnan juutalaiset alamaiset saivat asua. Alueen rajasi keisarinna Katariina Suuri Puola-Liettualle kuuluneiden alueiden siirryttyä Puolan jaoissa Venäjälle vuonna 1772. Laajimmillaan alue sijaitsi nykyisten Liettuan, Latvian, Valko-Venäjän, Ukrainan, Moldovan, Länsi-Venäjän ja Itä-Puolan alueilla, ja siihen kuuluivat sen ajan suurista juutalaiskaupungeista muun muassa Vilna, Minsk ja Odessa. Kiova, Jalta ja muutama muu alueen suurista kaupungeista olivat kuitenkin juutalaisilta yhä suljettuja.[1] Alue lakkautettiin virallisesti vuonna 1917 lokakuun vallankumouksen myötä.[2]

Asukasluku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1891 mennessä 700 000 Venäjän sisäosissa asunutta juutalaista oli pakkosiirretty tälle läntiselle asuinalueelle. Alueella asui lopulta 90 prosenttia kaikista Venäjän juutalaisista. Vuonna 1820 alueella asui 1,6 miljoonaa juutalaista, ja vuonna 1910 jo 5,6 miljoonaa siitä huolimatta että kaksi miljoonaa alueen juutalaista oli sinä aikana muuttanut ulkomaille, lähinnä Yhdysvaltoihin.[2]

Asumisoikeudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alue muodostettiin, koska Venäjä ei halunnut Puolalta sen haltuun siirtyneen juutalaisväestön taloudellisen vaikutuksen leviävän maan keskiosiin. Juutalaiset saivat asua alueen ulkopuolella vain erityisluvalla. Tällaisia etuoikeutettuja olivat tiettyjen kauppiaskiltojen pitkäaikaiset jäsenet, korkeakoulutetut henkilöt kuten lääkärit ja kätilöt, asepalveluksen suorittaneet perheineen, sekä tiettyjen alojen käsityöläiset. Nämä säännöt höllentyivät vuonna 1865, mutta niitä kiristettiin uudelleen vuonna 1891 Aleksanteri III:n aikana.[1] Noiden vuosikymmenien aikana voimistui myös Suomen juutalaisyhteisö, kun Venäjän armeijasta vapautuneet juutalaiset jäivät Suomeen asumaan.[3]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Jewish Encyclopedia
  2. ↑ a b Jewish Virtual Library
  3. ↑ Torvinen, Taimi: Kadimah: Suomen juutalaisten historia. Otava, 1989. ISBN 951-1-10951-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Venäjän_juutalaisten_asuinalue&oldid=21159109”