Ado Birk
| Ado Birk | |
|---|---|
 |
|
| Viron pääministeri | |
| Edeltäjä | Jaan Tõnisson |
| Seuraaja | Jaan Tõnisson |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. marraskuuta 1883 Tarvastu, nykyinen Viro |
| Kuollut | 2. helmikuuta 1942 (58 vuotta) Sosva, Sverdlovskin alue |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansanpuolue |
Ado Birk (14. marraskuuta 1883 Tarvastu – 2. helmikuuta 1942 Sosva, Sverdlovskin alue) oli virolainen poliitikko, joka toimi Viron ulkoministerinä, Neuvostoliiton-lähettiläänä ja hetkellisesti myös pääministerinä. Birk sai syytteet Neuvostoliiton hyväksi vakoilusta vuonna 1927 paljon huomiota herättäneessä oikeudenkäynnissä. Lopulta syytteitä ei näytetty toteen. Neuvostoliiton miehitettyä Viron Birk pidätettiin vuonna 1941 ja siirrettiin vankileirille Sosvaan, jossa hän kuoli hieman ennen suunniteltua teloitustaan vuonna 1942.
Elämäkerta
Ado Birk syntyi Tarvastussa 14. marraskuuta 1883. Hän opiskeli ortodoksisessa seminaarissa Riiassa ja sittemmin teologisella akatemialla Pietarissa. Teologian opintojensa jälkeen Birk opiskeli lakia ensin Tarton yliopistossa ja sittemmin vielä Pietarissa ja Leipzigissa.[1]
Vuonna 1911 Birk sai viran Tallinnasta tilastokeskuksesta, jossa työskennellessään hän tutustui myös vuodesta 1912 Tallinnan pormestarina toimineeseen Jaan Poskaan. Vuosien 1912 ja 1917 välillä Birk toimi Poskan apulaisena ja eteni urallaan tämän yhteyksien siivittämänä. Vuonna 1917 Birkistä tuli Maanõukogun eli maapäivien sihteeri.[1] Maanõukogu oli uuden itsehallinnollisen Viron kuvernementin korkein hallinnollinen elin.[2] Saksan miehitettyä Viron ensimmäisessä maailmansodassa Birk matkusti Helsinkiin yrittäen nostaa Viron asiaa esiin suomalaisten poliitikkojen keskuudessa.[1]
Saksan miehityskauden jälkeen vuonna 1918 Birk jatkoi toimintaansa Maanõukogussa osallistuen esimerkiksi Viron perustavan kokouksen vaalien valmisteluun. Vuosien 1919 ja 1920 välillä Birk toimi kahdesti Viron ulkoministerinä ja hetkellisesti 28.–30. heinäkuuta 1920 myös pääministerinä. Lyhyen pääministerivirkansa jälkeen Birk nimitettiin Viron lähettilääksi Moskovaan.[1]
Birk oleskeli Moskovassa vuoteen 1925 saakka, jolloin hänestä tuli jälleen Viron ulkoministeri. Hän alkoi kuitenkin ajautua kiistoihin muiden poliitikkojen kanssa. Jo saman vuoden lopulla Birkin korvasi Ants Piip ja Birk lähetettiin takaisin Moskovaan. Moskovassa keskusteltiin kauppasopimuksista Neuvostoliiton kanssa. Birk ja muut virolaiset poliitikot näkivät sopimusten hyödyt ja haitat hyvin eri tavoin. Birk kutsuttiin takaisin Viroon vuonna 1926, mutta hän päättikin jäädä Neuvostoliittoon. Neuvostoliitossa Birk päätyi GPU:n pidättämäksi. Pidätyksensä jälkeen Birkin onnistui palata Viroon vuonna 1927, jossa häntä vastaan nostettiin syyte vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi. Birkin vastainen oikeudenkäynti sai Virossa paljon julkisuutta. Häntä puolusti esimerkiksi Viron sosiaalidemokraattien johtaja August Rei. Syytöksiä vakoilusta ei kuitenkaan saatu näytettyä toteen, ja Birk vapautettiin marraskuussa 1927.[1]
Birk toimi myöhemmin eri yrityksissä ja sosiaalityön parissa. Neuvostoliiton miehitettyä Viron toisen maailmansodan syttymisen jälkeen neuvostoviranomaiset pidättivät Birkin 14. kesäkuuta 1941. Birk kuljetettiin Sverdlovskin alueen Sosvassa sijainneelle vankileirille, jossa hän sai kuolemantuomion. Birk kuoli leirillä 2. helmikuuta 1942 muutamaa päivää ennen suunniteltua teloitustaan.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e f Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 92. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0 (englanniksi)
- ↑ Zetterberg, Seppo: Viron Historia, s. 492. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
