Linux
Linux-käyttöjärjestelmä, Linux tai GNU/Linux on toiseksi yleisin käyttöjärjestelmä koko maailmassa Windowsin jälkeen. Se syntyi alun perin Unix-tyyppisen käyttöjärjestelmän kopioksi, mutta siitä on vähitellen kehittynyt yksi varteenotettavimmista ja monipuolisimmista Unixin kaltaisista käyttöjärjestelmistä. Linux-käyttöjärjestelmä koostuu yleensä Linux-ytimestä, GNU-projektin käyttöjärjestelmäalustasta ja joukosta muita vapaita ohjelmia.
Linux-käyttöjärjestelmä on saanut nimensä Linus Torvaldsin kehittämän Linux-ytimen mukaan. Torvalds johtaa Linux-ytimen kehitystyötä, mutta ei osallistu käyttöjärjestelmän levitysversioiden tai niihin sisältyvien muiden ohjelmien kehittämiseen.
Linuxin levitysversiot
Linux-nimellä levitetään useita valmiiksi paketoituja ohjelmakokoelmia, joita kutsutaan levitysversioiksi, jakeluiksi, distribuutioiksi tai tuttavallisesti distroiksi (engl. distribution). Niitä saatetaan kutsua myös jakelupaketeiksi, vaikka tällöin uhkaa käsitteellinen sekaannus, sillä ohjelmapaketti tai pelkkä paketti (engl. package) viittaa yksittäiseen ohjelmaan tai sellaisen täydennysosaan, joista levitysversiot varsinaisesti koostuvat (paketti on siis jakelun eli levitysversion osakäsite, meronyymi).
Levitysversioiden idea on koota Linux-ydin, GNU:n käyttöjärjestelmäalusta ja kasa muita ohjelmia valmiiksi tuotteeksi. Näin käyttäjän ei itse tarvitse hakea Internetistä kaikkia toimivan järjestelmän osia. Käyttöjärjestelmän lisäksi levitysversioiden pakettivalikoimaan sisältyy sovellusohjelmia, kuten toimisto-, Internet- ja tietokantasovelluksia. Monet peruspaketit sisältyvät useisiin levitysversioihin, mutta niitä on saatettu hieman muokata, jotta niistä muodostuisi eheä kokonaisuus. Järjestelmään voi istuttaa myös levitysversion ulkopuolisia Linux-ohjelmia, mutta erityisesti vieraista levitysversioista haetut paketit voivat vaatia huomattavasti ylimääräistä vaivannäköä, ennen kuin ne toimivat kunnolla.
Jotkin levitysversiot ovat omien käyttäjiensä kehittämiä eivätkä tavoittele voittoa. Toiset taas ovat enemmän tai vähemmän kaupallisia. Niiden kilpailuvaltteina ilmaisia levitysversioita vastaan ovat esimerkiksi helppokäyttöisyys, asiakastuki ja kattavat ohjeet. Saatavilla on myös erikoistuneita levitysversioita, kuten sähköpostipalvelin-Linux, palomuuri-Linux tai yhdelle CD:lle mahtuva kokeilu-Linux.
Kullakin levitysversiolla on omat vahvuutensa, joiden vuoksi se soveltuu joihinkin käyttötarkoituksiin paremmin kuin toisiin: esimerkiksi palvelinjärjestelmän on oltava ennen kaikkea vakaa ja luotettava, kun taas työpöytäkäytössä tärkeimmäksi ominaisuudeksi voi nousta pakettien ajantasaisuus tai järjestelmän helppokäyttöisyys.
Linuxin kantaversiot
Levitysversion kehittäjä voi olla kaupallinen yritys, vapaaehtoisten muodostama yhteisö tai vaikkapa yksinäinen harrastaja, joka on kopioinut jonkin aiemman levitysversion ja muuntanut sen vastaamaan omia toiveitaan. Eräät keskeiset levitysversiot ovat tarjonneet pohjan monille uusille versioille.
Linux-ajattelua ehkä puhtaimmillaan edustaa Debian, jota kehittävä laaja yhteisö pyrkii jakelun täydelliseen vapauteen. Debianin voi hakea ilmaiseksi Internetistä tai tilata CD:llä nimelliseen hintaan. Debian on erittäin luotettava ja tarjoaa suuren valikoiman ohjelmapaketteja, mutta sen vakaa versio uudistuu harvakseltaan. Lukuisista Debian-pohjaisista levitysversioista suosituimmaksi on viime aikoina noussut mansaarelaisen Canonical-yhtiön käynnistämä mutta niin ikään maksuton Ubuntu, jota päivitetään puolivuosittain.
Yhdysvaltalainen Red Hat tarjoaa maksullista levitysversiota erityisesti yrityskäyttöön, mutta siitä on muodostettu myös maksuton rinnakkaishanke Fedora Core, joka on lisäosineen melko laaja ja päivittyy usein. Red Hatiin perustuu myös ranskalainen Mandriva (joka aikaisemmin tunnettiin nimellä Mandrake).
Saksalaislähtöisen SUSEn vahvuutena on pidetty muun muassa laajaa ajurivalikoimaa, joka mahdollistaa monipuoliset lisälaitekytkennät. SUSE on otettu julkishallinnon käyttöön joissain saksalaiskaupungeissa. Yhtiön omistaa nykyään yhdysvaltalainen Novell, joka on kuitenkin jatkanut toimintaa vanhalla tuotemerkillä. SUSEn uusimmat versiot ovat maksullisia, mutta hieman vanhemmat versiot ovat maksuttomia.
Suosittuja Linux-levitysversioita
Katso myös Luettelo Linux-jakelupaketeista
- Damn Small Linux (DSL) (kevyt-Linux, toimii jopa usb-muistitikulta sekä mini-CD:ltä live-CD:nä)
- Debian GNU/Linux
- Fedora Core (Red Hat Linuxin yhteisöprojekti)
- Gentoo Linux (harrastelijoille suunnattu, valmiit binääritiedostot vain harvoihin paketteihin, joten toimiva versio on käännettävä erikseen lähdekoodista)
- Knoppix (CD-levyltä toimiva Linuxin esittelyversio, ns. live-CD)
- Linspire (entinen Lindows, kaupallinen, windowsmainen)
- Mandriva Linux (työpöytäkäyttöön suunnattu jakelu, entinen Mandrake Linux)
- muLinux (kevyt-Linux, toimii 3,5 tuuman levykkeiltä)
- Red Hat Linux (nykyään Red Hat Enterprise Linux)
- Slackware Linux
- SOT Linux (kehitys lopetettu, seuraaja LBA-Linux)
- SuSE Linux
- Puppy Linux (Pieni linux jakelu. Kooltaan noin 50-60mt)
- Ubuntu (Debian-pohjainen, rinnakkaisversiona Kubuntu, jossa työpöytäympäristönä Gnomen sijasta KDE ja sen lisäksi edubuntu, joka on suunnattu opetuskäyttöön. Xubuntu on edellä mainituista jakeluista kevennetty versio, jota voidaan käyttää myös vanhahkoissa ja heikkotehoisissakin koneissa. Xubuntun työpöytänä on XFce4
Teollisuuspolitiikkaa
Euroopan unionissa Saksassa pyrittiin lieventämään Microsoftin Windowsin merkitystä ottamalla käyttöön SUSE joissain suurissa kaupungeissa. Suomessa Linuxin käyttöä kunnallishallinnossa tutki Turku 2000-luvun alussa.
Joissain kehittyvissä maissa Linuxia pidetään tapana välttää Microsoft Windowsin lisenssimaksuja sekä tapana parantaa kansallista turvallisuutta mahdollisten Windowsiin sisällytettyjen dokumentoimattomien ominaisuuksien osalta. Kiinan kansantasavallassa joissain ministeriöissä on pyritty tietoturvallisuuden vuoksi siirtymään Linuxiin. Kiinan kansantasavalta tuki Red Flag Linuxin kehitystä lähinnä Oracle-tietokantojen kanssa.
Aasiassa kehitysvoiman lisäämiseksi Red Flag Softwaren Red Flag Linux yhdistyi japanilaisen Miracle Linuxin kanssa tehtävän kehitystyön vuoksi Asian Linux -projektiksi. Uusin Red Flag Linux 5.0 on julkaistu elokuun lopulla 2005, ja se perustuu aikaisemmin julkistettuun AsianLinux 2.0:een. Asian Linuxin uusi jakelunimi on Asianux. Kolmanneksi projektiin yhtyi 2005 Haansoft Korean demokraattisesta tasavallasta. Laaja ja monipuolinen Linux-kehitys tarjoaa mahdollisuudet järjestelmän käyttämiseen myös teollisuusautomaatiossa sekä sähköä käyttävissä kulutustavaroissa.
Sulautettu Linux
Linuxeja käytetään myös kämmentietokoneissa ja matkapuhelimissa sekä teollisissa laitteissa sulautettuina käyttöjärjestelminä. Myös Symbianiin luottava Nokia on ryhtynyt joissain malleissa käyttämään Linuxia käyttöjärjestelmänä. Tämä Nokian käyttämä Linuxiin perustava sulautettu kehitysympäristö tunnetaan nimeltään Maemo. Toinen sulautetuissa laitteissa paljon käytetty kehitysympäristö on Montavista Linux ja sen päälle Trolltechin Qtopia-käyttöliittymä.
Sulautettujen Linuxien erikoistapauksia ovat järjestelmät, joiden tarkoituksena on saada pelikonsoli, kuten Sony PlayStation tai Microsoft Xbox, toimimaan kotitietokoneena.
Linux-käyttöjärjestelmän historia
Erilaiset Unix-pohjaiset järjestelmät alkoivat levitä 1970–80-luvulla. Ylläpitäjät usein tuskastuivat järjestelmän mukana tuleviin puutteellisiin työkaluihin ja rupesivat kehittämään omia työkalujaan, mutta kehitystyö oli hajanaista.
Richard Stallman tajusi ilmaisten ohjelmien määrän ja kansainvälisen UNIX-yhteisön voiman ja päätti laatia selvät pelisäännöt. Hän alkoi puhua vapaista ohjelmista, joita kuka tahansa saa vapaasti käyttää, muokata ja levittää, ja kehitti ajatuksensa lainopilliseksi peruskiveksi GPL-lisenssin. Lisenssi takaa, että kenellä tahansa on oikeus tehdä ohjelmaan muutoksia ja levittää muunneltua versiota haluamallaan tavalla, kunhan samat oikeudet säilyvät myös uudessa versiossa. Ohjelman julkaisun ohessa pitää tarjota saataville myös lähdekoodi, jonka avulla toisten ohjelmoijien on helppo lähteä tekemään muutoksia.
Stallmanin päämääränä oli koota kokonainen toimiva käyttöjärjestelmä nimeltään GNU (GNU on itseensä palautuva lyhenne sanoista GNU's Not Unix). Pian GNU:n rakentajat huomasivat, että vapaista GNU-työkaluista ja kirjastoista oli koottu melkein valmis käyttöjärjestelmä. Ainoastaan käyttöjärjestelmän ydin eli kerneli puuttui. Ydin on välttämätön käyttöjärjestelmän toiminnan kannalta, joten GNU-yhteisö alkoi kehittää omaa mikrokernel-arkkitehtuurin perustuvaa Hurd-ydintä. Samoihin aikoihin nuori Linus Torvalds alkoi kehittää omaa ydintään, josta syntyikin Linux. Hurdin kehitys unohtui pian Linuxin otettua sen paikan. GNU-yhteisö on vasta viime vuosina jatkanut oman ytimensä kehittämistä.
Linux-kehitystyön laajuus
Eräässä tutkimuksessa todettiin Red Hat Linux 7.1 -jakelun sisältävän 30 miljoonaa koodiriviä. COCOMO-kustannusarviota käyttäen tämän jakelun luomisen arvioitiin vaatineen noin 8 000 henkilötyövuotta. Jos kehitystyö olisi tehty tavallisin menetelmin Yhdysvalloissa, ohjelmakoodin hinnaksi olisi tullut yli 1,08 miljardia dollaria (vuoden 2000 kurssilla).
Suurin osa (71 %) koodista oli kirjoitettu C:llä, mutta lukuisia muita kieliä oli myös käytetty, kuten C++:aa, Lispiä, Assemblyä, Perliä, Fortrania ja Pythonia.
Linux-ydin muodostui 2,4 miljoonasta koodirivistä. Tämä oli noin 8 % jakelun kokonaiskoosta.
Aiheesta muualla
Linux-yhteisö
- Linux-ytimen kehityssivut ja sähköpostilistan arkisto
- Uudelle Linuxin käyttäjälle suunnattu suomenkielinen Ubuntu tutuksi -wikikirja
- LUG (Linux User Group) -ryhmät ovat paikallisia ryhmiä, joissa Linux-käyttäjät jakavat kokemuksiaan ja oppivat yhdessä:
- Linux Documentation Project
- DistroWatch: 10 suosituinta Linux-levitysversiota
- Klik on kehitteillä oleva ohjelmistopakettien jakelu, joka pyrkii tekemään helpoksi ohjelmien hankinnan moniin Linux-jakeluihin
Kokeilukäyttöön tarkoitetut distribuutiot
- Suomenkielinen Ubuntu Linux – esittelysivusto, josta voi myös ladata live-CD:n
