Gammakuvaus

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 22. syyskuuta 2010 kello 15.36 käyttäjän 217.140.252.133 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gammakuvaus eli isotooppikuvaus perustuu siihen, että kuvattavalle henkilölle annetaan jotakin radioaktiivista isotooppia, joka hakeutuu merkkiaineen avulla tiettyyn kehon osaan, elimeen tai kudokseen. Radioaktiiviset aineet lähettävät gammasäteilyä, joka voidaan havaita gammakameralla. Gammakamerassa kollimaattoori suodattaa pois vääristä suunnista tulleet gammasäteet ja tuikekiteissä aiheutuu gammasäteiden vaikutuksesta valonvälähdyksiä. Valomonistinputket vahvistavat ja muuttavat valontuikahduksia sähköisiksi impulsseiksi, joiden avulla tehtävään soveltunut tietokoneohjelma voi muodostaa kohteesta kuvan. Sellaiset kohdat, joissa radioaktiivista ainetta on paljon näkyvät kuvissa kirkkaina ja puolestaan sellaiset kohdat, joihin radioaktiivista ainetta ei ole kulkenut lainkaan näkyvät mustina aukkoina. Tavallisen paikanmäärityksen lisäksi voidaan tutkia radioaktiivisen aineen kulkua ottamalla useita kuvia lyhyin väliajoin. Käytetyin radioaktiivinen aine on 99Tc. Tavallista gammakuvausta käytetään yleisimmin luuston kuvaamiseen.

Gammakameraa käyttävät ja tutkimuksia tekevät röntgenhoitajat. Hoidollinen vastuu on osastonhoitajalla, lääketieteellinen vastuu osaston ylilääkärillä ja säteilyn käytön vastuu osaston sairaalafyysikolla.

SPET-tutkimus

SPET-tutkimuksessa eli yksifotoniemissiotomografiassa gammakamera pyörii kohteen ympärillä mitaten jatkuvasti kohteesta tulevaa gammasäteilyä, jolloin saadaan halutusta elimistön osasta ohut leikekuva. SPET-tutkimus on tavallista isotooppikuvausta parempi silloin, kun tutkitaan paksuja elimiä ja niissä tapahtuneita muutoksia.

PET-tutkimus

PET-tutkimuksessa eli positroniemissiotomografiassa käytetään radioaktiivisia isotooppeja, joissa tapahtuu beetaplus-hajoamista. Tällaisen ytimen hajotessa syntyy positroni, joka törmää melko nopeasti väliaineen elektroniin ja tapahtuu annihilaatio. Annihilaatiossa syntyy kaksi gammakvanttia, joiden molempien energia on 511keV ja ne lähtevät toisiinsa nähden kohtisuorassa suunnassa törmäyskohdasta. Kohteen ympärillä on vastakkain ilmaisimet, jotka hyväksyvät kuvan muodostukseen vain samaan aikaan ilmaisimiin saapuneet gammakvantit.

Lähteet:

Hiltunen, E. ja muut, 2007, Galeinos, 8., WSOY. s.560

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.