Nikolaus Poppe

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.

Nikolaus Poppe (venäjäksi: Николай/Николас Николаевич Поппе, Nikolai/Nikolas Nikolajevitš Poppe, 27. heinäkuuta 1897 – 8. elokuuta 1991) oli tärkeä venäläinen kielitieteilijä. Hänet on usein mainittu nimellä NN Poppe akateemisissa julkaisuissa. Poppe kannatti altailaisten kielten hypoteettista kielikuntaa, joihin olisivat kuuluneet mongoli, turkki, tunguusikielet sekä mahdollisesti korean kieli.

Elämä

Poppe syntyi Yantaissa, Kiinassa, jossa hänen isänsä toimi Venäjän konsulina. Poppen lapsuutta ja nuoruutta leimasi sota: Boksarikapina, Venäjän-Japanin sota, Ensimmäinen maailmansota ja Venäjän sisällissota, joka johti neuvostohallinnon syntyyn. Myöhemmin hän koki Stalinin vainot ja toisen maailmansodan.

Poppe alkoi opettaa itämaisia kieliä vuonna 1920. Vuonna 1923 hän jatkoi opetustyötä Leningradin yliopistossa. Vuonna 1931 hänet nimitettiin Neuvostoliiton tiedeakatemian Mongolian tutkimuksen instituutin itämaisten kielten osastonjohtajaksi. Vuonna 1933 hänet valittiin Neuvostoliiton tiedeakatemian ulkojäseneksi.

Toisen maailmansodan aikana Poppe asui Kaukasiassa, alueella, joka oli saksalaisten miehittämä. Poppe toimi tulkkina paikallisen väestön ja saksalaisten hyökkääjien välillä. Kun saksalaiset vetäytyivät, hän ja hänen perheensä, jolla oli myös mahdollisuus jäädä Neuvostoliittoon, muuttivat kuitenkin vuonna 1943 Berliiniin.

Poppe aloitti työt SS:n Wannsee Instituutissa, jossa tutkittiin Neuvostoliiton politiikkaa ja taloutta[1].

Sodan jälkeen hän vietti useita vuosia maan alla piilossa Neuvostoliiton viranomaisilta. Vuonna 1949 Poppe onnistui pääsemään siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin, jossa hän pääsi opettajaksi Washingtonin yliopiston Kaukoidän ja Venäjän instituuttiin. Hän työskenteli siellä jääden eläkkeelle vuonna 1968.

Vuonna 1968 hän sai Bonnin yliopiston kunniatohtorin arvon. Hänet valittiin Suomen tiedeakatemian ulkojäseneksi vuonna 1968 ja uudelleen vuonna 1977.

Vuonna 1989 Keski- ja Sisä-Aasian tutkimuksesta kiinnostunut ryhmä jatko-opiskelijoita perusti ensimmäisen Nicholas Poppe Symposiumin. Poppe osallistui ensimmäiseen kokoukseen vuonna 1989 ja toiseen vuonna 1990. Hänet kutsuttiin kolmanteen kokoukseen toukokuussa 1991, mutta hän ei voinut osallistua terveydellisistä syistä.

Poppe kuoli kesäkuussa 1991 Seattlessa 94-vuotiaana.

Akateeminen ura

Poppe puhui sujuvasti mongolia ja perehtyi Mongolian suulliseen perinteeseen sekä kirjallisuuteen. Hänen tutkimuksensa keskittyi uralilais-altailaisiin kieliin ja kansanperinteeseen. Hän kirjoitti khalkha-mongolin, buriat-mongolin, Jakuutin alar-murteen sekä baškiirin kielestä ja kulttuurista.

Poppen Mongolian suullisen kirjallisuuden julkaisuihin kuuluu yksitoista mongolinkielisten eeposten kokoelmaa, sananparsia, lauluja ja satuja.

Vuoden 1949 jälkeen Poppe julkaisi venäjän lisäksi myös saksaksi ja englanniksi. Kielestä riippumatta hänen kirjoituksensa oli yksinkertaista ja selkeää. Hänen työnsä ovatkin helposti ymmärrettäviä niin asiantuntijoiden kuin maallikkojen keskuudessa.

Tutkimukset

Poppe oli poikkeuksellisen tuottelias tutkija. Bibliografia vuosilta 1924–1987 sisältää 284 kirjaa ja artikkelia sekä 205 kirja-arvostelua. Vuosina 1949–1968 hän opetti 16–17 tuntia viikossa ja teki kesäisin tutkimusta kirjoittaen 217 työtä, joista yli 40 kirjaa. Korkean tuottavuuden salaisuuttaan hän leikillisesti kuvaili: kun muut nauttivat ”Seattlen kauniista maisemista, kiipeillen vuorilla tai purjehtien vesillä”, ”hän istuu pöytänsä ääressä kuluttaen kirjoituskoneen toisensa jälkeen, kun muilla ihmisillä kuluvat kengät”.

Julkaisut

  • 1926
    • Yakut Grammar for students.
  • 1927
    • The Chuvash and their neighbors.
    • Materials for the investigation of the Tungus language: the dialect of the Barguzin Tungus.
    • The Finno-Ugric peoples: a sketch.
  • 1930
    • The Alar dialect. Part I, Phonetics and morphology
  • 1931
    • The Alar dialect. Part II, Texts
    • Practical manual of colloquial Mongolian (Khalkha dialect)
    • Materials on the Solon Language
  • 1932
    • Manual of Mongolian
    • Specimens of Khalkha-Mongolian folklore: North Khalkha dialect
    • Notes on the dialect of the Aga Buriat
  • 1933
    • Buriat-Mongolian linguistics
    • Linguistic problems of East Siberia
  • 1934
    • The language and collective farm poetry of the Buriat-Mongols of the Selenga region
  • 1935
    • Annals of the Barguzin Buriats: texts and investigation
    • Annals of the Khori-Buriate. First issue: The chronicles of Tugultur Toboev and Vandan Yumsunov
  • 1936
    • Annals of the Selenga Buriats. First issue: Chronicle of Ubashi Dambi Jaltsan Lombo
    • Tserenov of 1868
    • Khalkha-Mongolian structure
    • Buriat-Mongolian folkloristic and dialectological collection
  • 1937
    • Khalkha-Mongolian heroic epics
    • Grammar of written Mongolian
    • Grammar of the Buriat-Mongolian language
  • 1940
    • Annals of the Khori-Buriats. First issue: Chronicles of Tugultur Toboev and Vandan Yumsunov
    • Manual of Mongolian
  • 1941
    • History of the Mongolian Script. Vol.1: The square script
  • 1951
    • Khalkha-Mongolian grammar: with bibliography, texts, and glossary.
  • 1954
    • Grammar of written Mongolian.
  • 1955
    • Introduction to Mongolian comparative studies.
    • Mongolian folklore: sayings, songs, fairytales and heroic sagas.
  • 1957
    • The Mongolian monuments in the 'Phagspa script
  • 1960
    • Comparative grammar of the Altaic languages. Part I: Comparative phonology.
    • Buriat Grammar
  • 1964
    • Bashkir manual
  • 1965
    • Introduction to Altaic linguistics
  • 1967
    • The twelve deeds of the Buddha: a Mongolian version of the Lalitavistara

[2]

Mongolian tekstit

Katso myös

Lähteet

  • Poppe, N.N., Walther Heissig, and Klaus Sagaster. 1989: Gedanke Und Wirkung : Festschrift zum 90. Geburtstag von Nikolaus Poppe. Asiatische Forschungen Bd. 108. Wiesbaden: Otto Harrassowitz. ISSN 0571-320X.
  • Cirtautas, Arista Maria. "Nicholas Poppe: A bibliography of publications from 1924-1977." Parerga 4. Seattle: Institute for Comparative and Foreign Area Studies, University of Washington, 1977.
  • Алпатов В. М. Лингвистическое наследие Н. Поппе // ВЯ. 1992, №3. С.119–125.
  • Алпатов В. М. Николай-Николас Поппе // Бюллетень Общества монголоведов РАН. 1993.
  • Алпатов В. М. Советское востоковедение в оценках Н. Поппе // Mongolica, III. Санкт-Петербург. Фарн. 1994. С.38–46.
  • Алпатов В. М. Николай-Николас Поппе. М. Восточная литература. 1996. 144 с.
  • Алпатов В. М. Переписка Н.Н. Поппе с советскими востоковедами// Известия РАН, серия литературы и языка. 2000, №5. С.52–57.

Viitteet

  1. ↑ Cirtautas, Arista Maria. 1982. ”NICHOLAS POPPE BIBLIOGRAFIA 1977-1982”. Keski Aasian Journal 26 (3/4). Harrassowitz Verlag: 161–66. http://www.jstor.org/stable/41927364. https://www.jstor.org/stable/41927364?seq=1#page_scan_tab_contents Poppe, NN, Walther Heissig ja Klaus Sagaster. 1989: Gedanke Und Wirkung: juhlakirjassa zum 90. Geburtstag von Nikolaus Poppe. Asiatische Forschungen Bd. 108. Wiesbaden: Otto Harrassowitz. ISSN 0571-320X
  2. ↑ Cirtautas, Arista Maria. 1982. “NICHOLAS POPPE BIBLIOGRAPHY 1977-1982”. Central Asiatic Journal 26 (3/4). Harrassowitz Verlag: 161–66. http://www.jstor.org/stable/41927364. https://www.jstor.org/stable/41927364?seq=1#page_scan_tab_contents

Aiheesta muualla

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Nicholas Poppe
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nikolaus_Poppe&oldid=21608389”