Igor (Kiova)

Igor

Igor (ven. Игорь, muinaisnorjaksi Ingvar, ukr. Ігор, Ihor; noin 878 – 945) oli Kiovan Venäjän ruhtinas vuosina 912–945. Igor oli Novgorodin ruhtinas Rurikin ja norjalaisen prinsessan Efandan poika. Rurikin kuoltua noin vuonna 879 tuli Efandan veljestä varjagipäällikkö Olegista Novgorodin uusi ruhtinas ja Rurikin kruununperijän Igorin sijaishallitsija.

Elämäkerta

Oleg valloitti Kiovan vuonna 882, siirsi valtakuntansa pääkaupungin sinne ja perusti Kiovan Venäjän valtakunnan. Hän toi sinne mukanaan myös kasvattipoikansa Igorin.

Vuonna 903 Igor haki itselleen Pihkovasta vaimokseen Olgan, joka oli ilmeisesti myös varjagisukua. Kun suuriruhtinas Oleg lähti sotaretkelle Bysanttiin vuonna 907, hän jätti Igorin sijaishallitsijaksi.

Olegin kuoltua vuonna 912 Igorista tuli Kiovan Venäjän uusi suuriruhtinas. Igorin valtakausi päättyi vuonna 945, kun hän sai surmansa pakkoverojen keräämisen yhteydessä drevljaanien maassa 33 vuoden hallitusvuoden jälkeen. Igorin kuoltua Kiovan Venäjän hallitsijaksi nousi hänen vaimonsa Olga.

Bysantin ja Rusin sota 941–944

Igorin sotaretki. Kuva Ratzivillin kronikasta.

Kreikkalainen tuli käsikirjoituksessa.

Igorin sotaretkestä Konstantinopoliin vuodelta 941 ei ole jäänyt monia mainintoja historiaan. Radzivillin kronikka kertoo siitä: ”11.6.941 seilasimme Konstantinopolin rannoille”. Italian kuninkaan lähettiläs Liutprand Cremonalainen kirjoitti vuonna 949: ”Meritaistelussa syksyllä 941 Rusien kuninkaalla Igorilla oli tuhansia laivoja käytössään. Meritaistelussa bysanttilaiset käyttivät kreikkalaista tulta rusien laivoja vastaan. Vain pieni osa niistä pääsi pakenemaan”. Soturit kertoivat taistelusta: ”Ikään kuin kreikkalaisilla olisi ollut hallussaan taivaallinen salama, sen he päästivät irti ja sillä he polttivat meidät; siksi emme voittaneet heitä.” Tämän jälkeen bysanttilaisiin tietokirjoihin mainittiin 900-luvulta Igor ainoana rusina tietokirjan kohtaan ”Laivat”.

Vuonna 943 Igor kokosi uuden mahtavan sotajoukon, jossa oli varjageja, ruseja, krivitšejä, Ilmajärven sloveeneja, tivertsejä, poljaaneja ja petsenegejä. He kulkivat ratsain kohti Konstantinopolia, ja iso osa meni laivoilla merta pitkin. Bysantin keisari Romanos I kuuli tästä ja lähetti lähettiläänsä jo Tonavalle tapaamaan Igorin sotajoukkoja. Heille annettiin suuret lahjat, jotta he jättäisivät Bysantin rauhaan. Samaan aikaan toiset lähettiläät menivät petsenegien luo viemään lahjoja ja sopimaan rauhasta myös heidän kanssaan, eikä sotaa käyty.

Vuonna 944 Igor teki sotilas- ja kauppasopimuksen Bysantin kanssa. Sopimuksessa mainittiin Igorin sukulaisia, hänen vaimonsa ruhtinatar Olga ja poikansa Svjatoslav.

Igorin kuolema

Ruhtinas Igorin teloitus. Piirros, Fjodor Antonovitš Bruni.

Ruhtinatar Olga menee katsomaan ruhtinas Igorin ruumista (Vasili Ivanovitš Surikovin maalaus, 1915.

Syksyllä 945 Igor lähti perimään veroja drevljanien heimolta, koska soturit olivat tyytymättömiä ylöspitoonsa. He kävivät perimässä verot heimolta. Paluumatkalla Igor ilmoitti soturijoukolleen, että he jatkaisivat matkaa Kiovaan ja hän kävisi vielä pienen joukon kanssa lisäveroja perimässä sieltä. Drevljanit päättivät, etteivät maksa veroja. He tappoivat Igorin ja soturit sekä hautasivat heidät Iskorostenin luo. Tästä kimmastuneena ruhtinatar Olga kosti drevljaneille. Hän kutsui ensin heimon vanhimmat juonen avulla kokoon ja tapatti heidät kaikki. Iskorosten poltettiin ja drevljaneille määrättiin raskaat verot. Sijaishallitsijaksi nousi Olga kunnes heidän pojastaan Svjatoslavista tuli täysi-ikäinen.

Igorin hauta

Ensimmäisen maailmansodan aikana Korostenin kaupungin lähellä oli rintama, jolla taisteli arkkitehti P. D. Baranovski. Hän näki kartassa maininnan ”Ruhtinas Igorin hauta”. Hän meni sotilaiden kanssa tarkistamaan paikkaa ja löysi sieltä 3 metriä korkean hautakummun. Sotilaat kaivoivat kummun auki ja löysivät sieltä miekan, luurangon ja miekan jäännökset. Joku upseereista vei miekan mukanaan. Luurangon päällä oli pronssinen miekankahva, joka toimitettiin Moskovaan valtion historialliseen museoon. Luuranko vietiin paikalliseen kirkkoon Korosteniin.

Lähteet

• Gorodok-sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
• Viking-Nevo kerho-sivusto
• FEHNER M. V. Miekan kahvanpää Korostenin lähellä olevasta hautakummusta // Sovetskaja arheologija. 1982. № 4.

Aiheesta muualla

• Gardariki
• Varjagit
• Austr í Görðum: tulkintoja viikinkiajalta(venäjäksi)
• Radziwillin kronikka(venäjäksi)