Jerusalemin kokous

Jerusalemin kokous eli Jerusalemin konsiili oli Jerusalemissa noin vuonna 48-50 järjestetty apostolinen kokous, jossa käsiteltiin pakanakristittyjen ja juutalaiskristittyjen välistä kiistaa. Kokous mainitaan Apostolien teoissa sen luvussa 15 sekä siihen viitataan Paavalin kirjeessä galatalaisille.

Aiheet

Kokous järjestettiin, koska alkuseurakunnassa oli kiistaa niiden välillä, jotka uskoivat, että kristittyjen tulisi noudattaa juutalaista lakia, ja niiden, joiden mielestä ei tarvinnut. Viimeksi mainittua kantaa edusti muun muassa Paavali. Yksi keskeisistä kysymyksistä oli se, pitääkö kristityiksi kääntyvät ympärileikkauttaa. Kokouksessa voitti Paavalin kanta ja sen päätteeksi Paavalin ja Barnabakasen mukaan laitettiin Jerusalemin kirje, jonka Apostolin tekojen kirjoittaja on liittänyt osaksi kirjoitustaan.

Kirjeessä Galatalaisille Paavali välittää oman tulkintansa kokouksesta. Hän yhdistää sen skismaan, joka oli tapahtunut Antiokiassa seurakunnan johtomiesten ja Pietarin kieltäydyttyä syömästä yhdessä ympärileikkaamattomien kanssa. Tätä edeltävässä selostuksessa Paavali kertoo siitä, miten osa seurakunan jäsenistä olivat vaatineet ympärileikkausta leikkaamattomille. Saamansa näky-kokemuksen johdosta, Paavali, Barnabas ja Titus olivat menneet Jerusalemiin, missä Paavali mainitsee puolustaneensa Titusta. Tapaamisen päätteeksi seurakunnan pylväät jakoivat lähetystyön roolit Paavalin ja Pietarin kesken, niin että Paavalin oli määrä mennä vieraiden kansojen keskuuteen ja Pietarin puolestaan diaspora-juutalaisten keskuuteen.

Eri aikoina osa tutkijoista ovat epäilleet sitä, että onko Jerusalemin kokousta koskaan pidetty sillä Apostolien tekojen ja Galatalaiskirjeen kuvaukset eroavat tulkinnoissaan ja yksityiskohdissaan toisistaan. Nykyisin suurin osa kuitenkin pitää kokousta autenttisena muun muassa siksi, että Paavali viittaa Jerusalemin kokoukseen Galatalaiskirjeessään.