Uimahypyt
Uimahypyt on uintilaji, jossa erityiseltä telineeltä suoritetaan veteen tehtävä hyppy, joka arvostellaan. Kilpailuun kuuluu viisi tai kuusi hyppykierrosta. Uimahypyt on ollut lajina olympialaisissa vuodesta 1904 alkaen.
Uimahyppy vaatii koordinaatiokykyä, rytmitajua, rohkeutta, avaruudellista hahmotuskykyä sekä tyylikkyyttä.
Hyppyryhmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uimahypyt määritellään hypyn telineestä katsotun pyörintäsuunnan mukaan kuuteen hyppyryhmään. Kierre- ja vain kerroksilta suoritettavat käsinseisonnasta tehtävät hypyt muodostavat omat hyppyryhmänsä. Hyppyryhmät ovat:[1]
- Eteenpäin hypyissä kasvot ovat veteen päin telineestä. Hyppy pyörii vähintään puoli volttia eteenpäin.
- Taaksepäin hypyissä selkä on veteen päin telineestä ja hyppy pyörii vähintään puoli volttia taaksepäin.
- Ulospäin hypyissä kasvot ovat veteen päin telineestä ja hyppy pyörii vähintään puoli volttia taaksepäin.
- Sisäänpäin hypyissä selkä on veteen päin telineestä ja hyppy pyörii vähintään puoli volttia eteenpäin.
- Kierrehypyissä lähdetään eteen-, taakse-, ulos-, tai sisäänpäin, ja kierretään vähintään puoli kierrettä pituusakselin ympäri tehden samalla vähintään puoli volttia.
- Käsiltä hypyt tehdään käsinseisonnasta lähtöasennon ollessa joko selkä tai kasvot veteen päin.
Suoritustavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hyppy voidaan suorittaa suorin vartaloin, taittaen, kerien tai vapaata suoritustapaa käyttäen:[1]
- Suorin vartaloin hypyssä hypätään selkä, lantio, polvet ja nilkat ojennettuina.
- Taittaen hypätään vartalo lantion kohdalta taivutettuna, polvet ja nilkat ojennettuina suoriksi
- Kerien hypätään lantio ja polvet koukussa, polvet rinnassa kiinni ja kantapäät melkein kiinni pakaroissa
- Vapaata suoritustapaa käytetään tavallisesti jossakin kierrehypyn vaiheessa
Hyppyjen arvostelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jokaisella hypyllä on vaikeusaste. Vaikeusaste nousee hypyn vaikeutumisen mukaan. Vaikeusasteen suuruuteen vaikuttavia tekijöitä ovat volttien määrä, suorituskorkeus ja -tapa, kierteiden määrä, hyppyryhmä sekä luonnoton veteenmenosuunta, mikä merkitsee selkä veteen päin menoa ulos- ja taaksepäin hypyissä.[1]
Arvokilpailuissa uimahyppyjen tuomaripaneellissa on seitsemän tuomaria, muissa kisoissa tavallisesti viisi. Parihyppykilpailuissa tuomareita on yhdeksän. Tuomarit arvostelevat hypyn pistein puolen numeron tarkkuudella väliltä 0–10.[2] Tuomari antaa ponnistuksesta, ilmalennosta ja veteenmenosta enintään kolme pistettä kustakin. Kymmenennen pisteen tuomari antaa harkintansa mukaan. Hypyn lopullinen pistemäärä lasketaan poistamalla korkein ja alin tuomariarvosana ja kertomalla saatu arvosanojen summa hypyn vaikeusasteella.[3]
Asioita, joihin tuomarit kiinnittävät huomiota, ovat vauhti, lentorata, korkeus, voltin pyöriminen, kierteen pyöriminen, nopeus, asento, pysäytys, esteettisyys, tyyli ja helppous.[2] Myös veteenmeno on tärkeä: sen onnistumisen merkki on se, että hypystä ei tule roiskeita.[3]
Suorituspaikat ja kilpailulajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uimahyppyjä hypätään ponnahduslaudalta ja vakailta kerrostasoilta. Miehille, naisille, tytöille ja pojille on omat kilpailusarjansa.[2]
Ponnahduslauta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ponnahduslautakilpailussa käytettävien ponnahduslautojen korkeudet vedenpinnasta ovat 1 ja 3 metriä.[2] Miehet hyppäävät kuusi ja naiset viisi hyppyä ilman vaikeusasterajoitusta. Hyppyä ei toisteta, ellei hyppääjää ole häiritty hypyn aikana niin, että sen on katsottu selkeästi vaikuttavan hypyn laatuun.
Kerrokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suorituspaikat ovat 5, 7,5 ja 10 metriä.[2] Miehet hyppäävät kerroskilpailussa kuusi ja naiset viisi hyppyä ilman vaikeusasterajoitusta. Poikkeuksena kaikissa kansainvälisen uimaliiton FINAn yleisen sarjan kilpailuissa sallitaan hypyt ainoastaan kymmenestä metristä.
Parihypyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Parihyppykilpailussa eli syncrohypyissä kaksi hyppääjä hyppää yhtä aikaa samalta korkeudelta.[2] Lajit ovat kolmen metrin ponnahduslauta sekä kerrokset. Kilpailussa arvostellaan suoritusten yhtäaikaisuus sekä kumpikin hyppy erikseen. Ainakin yhden hypyn pitää suuntautua eteenpäin, eikä sitä saa suorittaa ponnahduslaudalta paikallaan.
Parihypyissä miehet hyppäävät kolmen metrin ponnahduslaudalta ja kerroksilta kuusi ja naiset viisi hyppykierrosta. Kahdella kierroksista vaikeusaste on 2,0 hypystä riippumatta. Muilla kierroksilla ei ole vaikeusasterajoituksia.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Esittely: Hyppyryhmät Suomen Uimaliitto. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 9.3.2016.
- ↑ a b c d e f Esittely: Kilpaileminen Suomen Uimaliitto. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 9.3.2016.
- ↑ a b Suuri urheilulajikirja: säännöt, tekniikka & taktiikka, s. 188–189. (alkuteos: The Sports Book, 2015) Karisto, 2016. ISBN 978-951-23-6001-7
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Uimahyppyjen säännöt suomeksi
- Uimahypyt FINAn sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)