Soitinmenot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Soitinmenot
Sarjan tunnus
Sarjan tunnus
Tyyli sketsi- ja musiikkiviihde
Kestoaika 45–55 minuuttia
Pääosissa Eija Ahvo
Susanna Haavisto
Heikki Kinnunen
Erkki Saarela
Alkuperämaa  Suomi
Verkko MTV
Esitetty 14. syyskuuta 1985 – 26. syyskuuta 1987
Tuotantokausia 2
Jaksoja 21
Tunnuskappale Elämän sain soimaan (Musiikin voimaa)
Tuotanto
Tuottaja(t) Pertti Reponen
Ohjaaja(t) Hannu Seikkula
Käsikirjoittaja(t) Pertti Reponen, Kai Sievers
Säveltäjä(t) Aarno Raninen
Leikkaaja(t) Heikki Koivukangas
Kuvaaja(t) Mikko Kainiemi, Jorma Termonen
Tuotantoyhtiö(t) MTV Viihdetoimitus, Reword Ky
Aiheesta muualla
IMDb
Eija Ahvo, Erkki Saarela, Susanna Haavisto ja Heikki Kinnunen alkulaulun tunnelmissa.

Soitinmenot on MTV:n ja Reword Ky:n vuosina 1985–1987 tuottama 21-osainen musiikkiviihdesarja. Ohjelmaa esitettiin kerran kuukaudessa lauantai-iltaisin.[1] Ensimmäinen osa esitettiin 14. syyskuuta 1985.[1]

Sarjan käsikirjoittivat Pertti Reponen ja Kai Sievers salanimillä Alan Dorkin ja Kai Dorkin. Sarjan ohjasi Hannu Seikkula. Sarjan laulut ja musiikin sävelsi Aarno Raninen salanimellä George Romain.[1]

Reposen aiempaan ÄWPK – Älywapaa palokunta -sketsisarjaan verrattuna Soitinmenot perustui enemmän musiikkiviihteeseen.[1] Ohjelman ajasta noin puolet on musiikkiesityksiä. Puolet lauluista täydensi esitettyjä sketsejä, toinen puoli lauluista taas oli pelkästään musiikin esittämistä ilman hahmoja tai mihinkään aiempaan esitettyyn liittyvää. Lauluja esitettiin studiossa orkesterin edessä sekä ulkona muun muassa Helsingin Kauppatorilla ja rannalla. Usein studiossa kuvatuissa sketseissä näkyy taustalla Soitinmenot -logo valotaulussa, mikäli lavastukseen ei ole tarvinnut rakentaa esimerkiksi seiniä.

Soitinmenoista on myös esitetty puolituntisia koostejaksoja 1990-luvulla sekä vuosina 2003 ja 2008.

Sarjan näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsikirjoittajien luottonäyttelijän Heikki Kinnusen kumppaniksi rekrytoitiin Yleisradion tuottamasta Hukkaputki-sarjasta tuttu Erkki Saarela. Kinnunen vihjaisi Reposelle haluavansa mukaan kaksi naisnäyttelijää, jotka ovat myös lahjakkaita laulajia. Kinnunen ehdotti Reposelle Eija Ahvoa ja Susanna Haavistoa ”ennen kuin joku muu ehtii napata tytöt”.[1]

Sarjassa esiintyi myös muita lukuisia henkilöitä sivurooleissa, kuten muun muassa Aake Kalliala ja Jukka Virtanen.

Sarjan sketsihahmoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjan päänäyttelijöille muovattiin sarjaan yliampuvat juontajaroolit, jotka esiintyivät monissa välisketseissäkin.[1]

Heikki Kinnusen esittämä Uffa Hintman oli yksi sarjan päähahmoista.

Uffa Hintman eli Uffaffaa-mies on Heikki Kinnusen esittämä henkilöhahmo. Hahmo esiintyi jo Reposen aiemmassa sketsisarjassa Älywapaa palokunta, jossa hän piti välikuulutuksia.[1] Uffa on ryhmässä hyvin avoin ihminen ja lipsauttelee mielellään kainoja alapääjuttuja, jotka usein linkittävät toisiinsa ruotsalaisuuden ja poikarakkauden.[1]

Kinnunen kertoo hahmon saaneen alkunsa keskustelusta näyttelijä Ilari Paatson kanssa, joka oli ollut töissä Ruotsissa ruotsinsuomalaisella alueella. Paatsoa oli ärsyttänyt kun alueen ihmiset eivät osanneet nauraa vaan sanovat että "uffaffaa!". Kinnunen kertoi Reposelle asiasta, ja tämä alkoi kirjoittaa.[1]

Hahmo esiintyi myös vuonna 1988 valmistuneessa elokuvassa Onks Viljoo näkynyt.[2]

Pastori Silli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pastori Sillin nauru jäi kaikumaan korviin Soitinmenoissa. [3]

Pastori Silli on Erkki Saarelan esittämä henkilöhahmo. Hahmo esiintyi ensimmäisen kerran Soitinmenojen toisessa jaksossa, joka esitettiin 12. lokakuuta 1985. Saarelan esittämä hahmo herätti maallisuudellaan hieman pahennustakin, mutta oli useampien mielestä "tervetullut piikki tekopyhien lihassa".[4]

Pastori Silli on kirkon pastori, jonka luo tulee tuiki tavallisia ihmisiä kertomaan ongelmistaan ja tekemistään synneistä. Hän yleensä lohduttaa ja kertoo ohjeen, millä asian voisi korjata. Yleensä jokainen ihminen helpottuu tämän jälkeen.

Silli kuuntelee mielellään ongelmia, jotka liittyvät seksuaalisuuteen, joihin hän eritoten kertoo mielellään ohjeita, vihjailevin elein, jos ongelman kertoja on nainen. Hänen ominaispiirteensä on kielen lipsutus ja yllättävät hysteeriset naurunpurskahdukset.[1]

Vuonna 2012 Putous-viihdesarjan kolmannella tuotantokaudella Aku Hirviniemen esittämää pappihahmoa Usko Eevertti Luttista spekuloitiin julkisuudessa Saarelan esittämän hahmon kopioksi. Hirviniemen mukaan Saarelan esittämä hahmo ei ollut lähtökohta luodessaan hahmoa. Hän kuitenkin on kehunut hahmoa "hienoksi", ja pitää Saarelaa yhtenä lempinäyttelijöistään. Saarela itse kertoi, että on huomannut hahmonsa ja Luttisen yhtäläisyydet, ja totesikin että, "nyt on Hirviniemen vuoro tehdä sellaista hahmoa.".[5][6]

Unelma Suolle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unelma Suolle on Eija Ahvon esittämä henkilöhahmo. Linssilude Suolteen kanssa parodioitiin Sanelma Vuorteen ja Lenita Airiston kaltaista, kypsään ikään ehtineitä mannekiinikouluttajia ja tyylipoliiseja. Suolle tunsi vetoa erityisesti lihaksikkaisiin "könsypojiin"selvennä.[1]

Juntta Kraustinen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juntta "Junde" Kraustinen oli Susanna Haaviston esittämä henkilöhahmo. Hahmo oli huulipunaa myöten klovnimainen toimittajakarikatyyri. Hahmolla parodioidaan sitä, että 1980-luvulla televisioon kelpuutettiin Hannele "Hantta" Krausen (nykyinen Wilma Schlizewski) kaltaisia, provosoivia juontajia.[1]

Muut sketsihahmot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilkka Terävä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilkka Terävä on Heikki Kinnusen esittämä henkilöhahmo. Hahmo on pulleavatsainen, silmälaseja alituiseen näpläävä, sönköttävä Ilkka Kylävaaraa parodioiva hahmo. Hahmo sai riemastuneen vastaanoton sarjassa.[7]

  • Äiti ja punk-tytär
  • Poliisipari Karhukopla
  • Keke Rosberg
  • Sekavia puhuva mies ("Eikö olekin mielenkiintoista")

Ohjelmien esityspäivät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1. tuotantokausi 2. tuotantokausi
14. syyskuuta 1985 20. syyskuuta 1986
12. lokakuuta 1985 18. lokakuuta 1986
9. marraskuuta 1985 15. lokakuuta 1986
7. joulukuuta 1985 13. joulukuuta 1986
4. tammikuuta 1986 10. tammikuuta 1987
1. helmikuuta 1986 7. helmikuuta 1987
1. maaliskuuta 1986 7. maaliskuuta 1987
29. maaliskuuta 1986 4. huhtikuuta 1987
26. huhtikuuta 1986 2. toukokuuta 1987
24. toukokuuta 1986 30. toukokuuta 1987
26. syyskuuta 1987

Sarjassa esitettyjä musiikkiesityksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnuslaulu "Elämän sain soimaan" esiintyy jokaisen jakson alussa ja lopputekstien aikana.

1. tuotantokausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1. tuotantokausi Laulut
14. syyskuuta 1985
  • Ei urheilussa ole seksiä
  • Silta yli synkän virran
  • Torilla on hauskaa
  • Liennytystangot I, II, III, I
  • Jos kaipaat vuorten taa
  • Kimalaisen sakkaus
  • On kyyhkynen erehtynyt
  • Interlude
12. lokakuuta 1985
  • Herrasmiehiä
  • Syysseksiä
  • Heppi hervahtaa / Lauri ja Viljo
  • Isi kaataa keiloja
  • Rakastan liikaa
  • Syvä kurkku
  • Lili Marlen
  • Jätä mut rauhaan
  • Bourree 2
  • Kulkurin valssi
9. marraskuuta 1985
  • Vessatohtori-Boogie
  • Autamme Norjaa
  • Rehellinen matkamies
  • Tatti ja Limanuljaska
  • Näistä päivistä unta nähtiin
  • Erik du bist so wunderbar
  • 60-luvun rakkautta
  • Lokakuun 14.
  • Ranskalaiset korot
  • Namusedän karkki
7. joulukuuta 1985
  • Kaikkialla soidin soi
  • Eräs rakkauslaulu eli hemmetin puheosat
  • Antaa pakkastuulten tulla
  • Hallin komeetta
  • Naapurirakkaus
  • Kerran kaikki haaveet kaatuu
  • Laulujen laulu
  • Madrigal
4. tammikuuta 1986
  • Eikö olekin mielenkiintoista
  • Vanhuksetko nollia
  • Laulut nää pursuu elämää
  • Oveltain poistu
  • Jompikumpi
  • Klassista
1. helmikuuta 1986
  • Suuret suomalaiset mäkikotkat
  • Sun heppus lähtee nyt
  • Luonnolista vaiko luonnotonta
  • Kättä lyö
  • Voimaa sulta saan / Rakkaussonetti no 15
  • Classical no 6 Paukahdus
1. maaliskuuta 1986
  • Jingle
  • Do you know what it means to miss New Orleans
  • Lumiukko
  • Selvät saumat
  • Viipurin vahtiparaati
  • Scat no 1
  • Jos mä saisin markan
  • Baby, Baby
  • Pyhäkoululaulu
29. maaliskuuta 1986
  • Scat no 2
  • Suokaasu pursuaa
  • Jos kaipaat vuorten taa
  • Sinä
  • Kansanperinnelaulu
  • Sensuuriin voimme luottaa

2. tuotantokausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2. tuotantokausi Laulut
7. maaliskuuta 1987
  • Sua tarvitsen mies
  • Soul-juna Väinämöinen
  • Sillin ääntä kuunnelkaa

Muita musiikkiesityksiä (päivämääriä ei ole vahvistettu)

  • Shakkitarina
  • Uffaffaa
  • Matkalla Suomessa
  • Hui-hai
  • Yöllä eläintarhassa
  • Tosi hevosmiehiä
  • Kippis, juo kuppis

Oheistuotteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansikuva Nimi Julkaisu Jaksot Levyn 1 jaksot Levyn 2 jaksot
Soitinmenot
Musiikin voimaa
1985-1986
18. huhtikuuta 2007 8
  • 1. jakso 14.09.1985
  • 2. jakso 12.10.1985
  • 3. jakso 09.11.1985
  • 4. jakso 07.12.1985
  • 5. jakso 04.01.1986
  • 6. jakso 01.02.1986
  • 7. jakso 01.03.1986
  • 8. jakso 29.03.1986
  1. a b c d e f g h i j k l Annala, Jukka: Toopelivisio, s. 132. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-066-0
  2. Onks' Viljoo näkyny? (1988) (sisältöseloste) Suomen kansallisfilmografia. Elonet. Viitattu 27.8.2012.
  3. Reponen, Pertti: ”9. Synnintunnustuksia”, Pertsan parhaita, s. 57. Porvoo: WSOY, 1988. ISBN 951-0-15412-1 suomi
  4. Reponen, Pertti: ”9. Synnintunnustuksia”, Pertsan parhaita, s. 54. Porvoo: WSOY, 1988. ISBN 951-0-15412-1 suomi
  5. Saarinen, Miia: Onko Putouksen suosikkihahmo kopio? Vertaile! Ilta-Sanomat. 7.2.2012. Arkistoitu 7.8.2012. Viitattu 5.7.2012.
  6. Saarinen, Miia: Hirviniemi kommentoi kopiosyytöksiä: ”Silli on hieno hahmo” Ilta-Sanomat. 8.2.2012. Arkistoitu 7.8.2012. Viitattu 27.8.2012.
  7. Reponen, Pertti: Pertsan parhaita, s. 92. Porvoo: WSOY, 1988. ISBN 951-0-15412-1 suomi