Hidaslori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hidaslori
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Heimo: Lorit Lorisidae
Suku: Nycticebus
Laji: coucang
Kaksiosainen nimi

Nycticebus coucang
(Boddaert, 1785)

Hidaslorin levinneisyys
Hidaslorin levinneisyys
Katso myös

  Hidaslori Wikispeciesissä
  Hidaslori Commonsissa

Hidaslori (Nycticebus coucang) on lorien heimoon kuuluva aasialainen puoliapinalaji. Sitä pidetään ainoana myrkyllisenä kädellisenä ja yhtenä harvoista myrkyllisistä nisäkkäistä.[2]

Hidaslorin myrkky tunnettiin kansanperinnössä isäntämaissaan kaikkialla Kaakkois-Aasiassa vuosisatojen ajan, mutta länsimainen tiede kiisti sen 1990-luvulle asti. Niillä on kaksoiskomposiittimyrkky, joka koostuu syljestä ja olkavarren rauhasnesteestä. Molempien nesteiden on osoitettu olevan myrkyllisiä yksittäin ja muodostavat voimakkaamman myrkyn sekoitettuna. Luonnossa myrkytys johtuu lajinsisäisestä kilpailusta, jossa kaksi yksilöä taistelee parittelukumppanista, ruoasta tai reviiristä. Myrkytys ihmisillä on harvinainen, mutta voi aiheuttaa lähes tappavan anafylaktisen sokin.[3][4][5][6][7]

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hidaslorit ovat noin 35 senttimetrin pituisia[8] ja niillä on tuuhea harmaa turkki ja lyhyet raajat, sekä pieni pää ja pienet korvat. Loreilla on suuret silmät, joita ympäröi tummat lautumat.[9]

Hidaslori esiintyy Malesiassa, Indonesiassa ja Thaimaassa.

Hidaslorit syövät eläinravintoa ja hedelmiä.[9]

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hidaslorin raskaus kestää kuusi kuukautta ja se synnyttää yöaikaan. Poikanen syntyy silmät avoinna ja osaa roikkua oksassa heti syntymänsä jälkeen.[9]

  1. Nekaris, K.A.I., Poindexter, S. & Streicher, U.: Nycticebus coucang IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.7.2020. (englanniksi)
  2. Venom bioweb.uwlax.edu. Viitattu 3.3.2022.
  3. n2:1678-9199 - Search Results www.worldcat.org. Viitattu 13.6.2023.
  4. K. Anne-Isola Nekaris, Richard S. Moore, E. Johanna Rode, Bryan G. Fry: Mad, bad and dangerous to know: the biochemistry, ecology and evolution of slow loris venom. Journal of Venomous Animals and Toxins including Tropical Diseases, 27.9.2013, 19. vsk, nro 1, s. 21. PubMed:24074353 doi:10.1186/1678-9199-19-21 ISSN 1678-9199 Artikkelin verkkoversio.
  5. Colin Groves' Taxonomy Introduction - All The World's Primates web.archive.org. 9.12.2022. Arkistoitu 9.12.2022. Viitattu 13.6.2023.
  6. George Madani, K. Anne-Isola Nekaris: Anaphylactic shock following the bite of a wild Kayan slow loris (Nycticebus kayan): implications for slow loris conservation. Journal of Venomous Animals and Toxins including Tropical Diseases, 2.10.2014, 20. vsk, nro 1, s. 43. PubMed:25309586 doi:10.1186/1678-9199-20-43 ISSN 1678-9199 Artikkelin verkkoversio.
  7. Lon Alterman: Toxins and Toothcombs: Potential Allospecific Chemical Defenses in Nycticebus and Perodicticus, s. 413–424. Boston, MA: Springer US, 1995. ISBN 978-1-4757-2405-9 Teoksen verkkoversio (viitattu 13.6.2023). (englanti)
  8. Hannes Salovaara ja Jorma Soveri: Eläinten maailma, nisäkkäät 1. Otava, 1953.
  9. a b c Seppo Lahti (toim.): UusiZoo: Nisäkkäät 1, s. 209–217. Porvoo: WSOY, 1987. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.