Hasso von Manteuffel

Hasso von Manteuffel vuonna 1944

Hasso von Manteuffel (14. tammikuuta 1897 Potsdam, Saksan keisarikunta – 24. syyskuuta 1978 Reith im Alpbachtal, Tiroli, Itävalta) oli saksalainen panssarikenraali toisen maailmansodan aikana. Sodan jälkeen Manteuffel oli liberaalipoliitikko, joka edisti Saksan uudelleenaseistamista ja antoi nimen uusille asevoimille, Bundeswehrille.

Sotilasura

Manteuffel syntyi 1897 preussilaiseen aristokraattiperheeseen. Vuonna 1908 hän meni opiskelemaan kadettikouluun. Helmikuussa 1916 Manteuffel siirtyi upseeriksi rintamalle husaarirykmenttiin. Lokakuussa hän haavoittui ja toivuttuaan helmikuussa 1917 hänet siirrettiin yleisesikuntaan. Sodan jälkeen hän osallistui vapaajoukkojen (Freikorps) toimintaan ja liittyi takaisin Weimarin tasavallan armeijaan Reichswehriin.

Hän toimi ratsuväen upseerina, kunnes lokakuussa 1935 hänet siirrettiin vasta perustettuun Heinz Guderianin 2. panssaridivisioonaan kuuluneeseen 2. moottoripyörätiedustelupataljoonaan. Helmikuussa 1939 Manteuffel nimitettiin professoriksi panssarijoukkojen kouluun Berlin-Krampnitzissa. Hän toimi tehtävässä toisen maailmansodan alun ajan, eikä näin päässyt osallistumaan natsi-Saksan hyökkäyksiin Puolaan vuonna 1939 ja Ranskaan 1940.

Toinen maailmansota

Toukokuussa 1941 Manteuffel nimitettiin pataljoonan komentajaksi 7. panssaridivisioonaan. Tässä yksikössä hän osallistui Natsi-Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Elokuussa 1941 Manteuffel johti saman divisioonan 6. kiväärirykmenttiä tämän komentajan kuoltua taistelussa. Divisioona siirrettiin lepäämään ja täydennettäväksi Ranskaan toukokuussa 1942. Heinäkuussa Manteuffel siirrettiin saman divisioonan 7. panssarikrenatöörirykmentin komentajaksi.

Vuoden 1943 alussa Manteuffel siirrettiin Pohjois-Afrikkaan, jossa hän otti komentoonsa divisioona von Manteuffelin. Hän johti joukkojaan menestyksekkäästi, kunnes luhistui uupumuksesta 31. maaliskuuta. Hänet siirrettiin lepäämään Saksaan, jossa hänet ylennettiin kenraalimajuriksi palkkiona menestyksestään Afrikassa. Toivuttuaan Manteuffel sai siirron itärintamalle 7. panssaridivisioonan komentajaksi. Hän haavoittui puna-armeijan ilmahyökkäyksessä elokuussa, mutta pysyi joukkojensa johdossa. Manteuffel onnistui pysäyttämään puna-armeijan hyökkäyksen raskaiden taistelujen jälkeen ja valtaamaan Zitomirin pelastaen lähes saarretun 8. panssaridivisioonan.

Manteuffel Großdeutschlandin komentajana elokuussa 1944.

Manteuffelista tuli eliittiyksikkönä pidetyn panssarikrenatööridivisioona Großdeutschlandin komentaja helmikuussa 1944. Puna-armeija eteni kuitenkin vääjäämättä, ja Manteuffelin divisioona vetäytyi käyden jatkuvia puolustustaisteluja Ukrainan halki järjestäytyäkseen uudelleen Romaniassa. Yksikkö siirrettiin hetkeksi lepoon, jonka jälkeen se osallistui hyökkäykseen, jonka tarkoitus oli vapauttaa Kuurinmaalle saarroksiin jäänyt Pohjoinen armeijaryhmä. Manteuffel saavutti vähäistä menestystä mutta ei onnistunut vapauttamaan mottia.

Länsirintama

Syyskuussa 1944 Manteuffel ylennettiin panssarijoukkojen kenraaliksi, ja hän sai komentoonsa 5. panssariarmeijan, joka taisteli länsirintamalla. Armeija taisteli George Pattonin johtamaa Yhdysvaltain 3. armeijaa vastaan, minkä jälkeen se vetäytyi lepoon osallistuakseen Ardennien offensiiviin. Vaikka Manteuffelin armeijan tehtävä oli vain tukea hyökkäystä, se onnistui etenemään melko syvälle vihollisen linjojen taakse. Maaliskuussa 1945 Manteuffelista tuli Saksan 3. panssariarmeijan komentaja itärintamalle. Tilanne oli tässä vaiheessa menetetty ja Manteuffel onnistui vain hädin tuskin hidastamaan puna-armeijan etenemistä Berliiniin.

Manteuffel onnistui pakenemaan itärintamalta joukkoineen antautuakseen länsiliittoutuneille 3. toukokuuta 1945.

Sodan jälkeen

Manteuffel vapautettiin sotavankileiriltä syyskuussa 1947. Hän meni mukaan politiikkaan ja edusti Vapaata demokraattista puoluetta (FDP) 1953–1957. Manteuffel luennoi Yhdysvaltain sotakorkeakoulussa West Pointissa 1968 ja toimi teknisenä neuvonantajana amerikkalaisissa sotaelokuvissa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hasso von Manteuffel Wikimedia Commonsissa