Denaari

Ylärivi vasemmalta oikealle:: 157 eaa. Rooman tasavalta, 73 jaa. Vespasianus, 161 jaa. Marcus Aurelius, 194 jaa. Septimius Severus;
Alarivi vasemmalta oikealle: 199 jaa. Caracalla, 200 jaa. Julia Domna, 219 jaa. Elagabalus, 236 jaa. Maximinus Thrax

Denaari (lat. denarius) oli antiikin roomalainen raha. Se oli pieni hopearaha, joka oli yleisin tuotettu käyttöraha, kunnes antoninianus syrjäytti sen vähitellen. Sanasta periytyvä dinaari on monissa arabimaissa ja entiseen osmanien valtakuntaan kuuluneissa maissa vielä nykyäänkin käytössä oleva valuutta.

Ensimmäiset denaarit lyötiin Rooman tasavallan aikana vuoden 211 eaa. tienoilla toisen puunilaissodan aikoihin. Denaari painoi keskimäärin 4,5 grammaa. 100-luvulla eaa. sen paino laski noin 3,9 grammaan ja keisari Neron kaudella edelleen 3,4 grammaan. Tämän jälkeen denaarin arvo alkoi laskea nopeammin, kun sen hopeapitoisuutta ja painoa vähennettiin seuraavien keisarien aikoina.

Denaarin alkuperäinen arvo oli 10 as-rahaa, mihin rahan nimi viittaa. Noin vuonna 141 eaa. sen arvoksi asetettiin 16 asia johtuen asin painon laskemisesta. Denaari oli tärkein imperiumissa käytetty raha antoninianuksen käyttöönottoon asti 200-luvun puolivälissä. Ilmeisesti viimeiset denaarit lyöttivät keisari Aurelianus vuosina 270–275 ja keisari Diocletianus kautensa alkuvuosina vuodesta 284 alkaen. Käytöstä poistumisensa jälkeen denaaria käytettiin edelleen kirjanpidossa tavalla, jota nykyisin ei enää ymmärretä.

Rooman tasavallan lopunaikoina työläisen päivässä tienaama bruttopalkka saattoi olla yhden denaarin.