Enrico Gasparotto
Enrico Gasparotto | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 22. maaliskuuta 1982 |
Kansalaisuus | Italia |
Pyöräilijä | |
Pituus | 174 cm |
Paino | 65 kg |
Joukkue | lopettanut |
Laji | maantie |
Rooli | ajaja |
Ura | |
Ammattilaisjoukkue(et) | |
2005–2007 2008 2009 2010–2014 2015–2016 2017–2018 2019−2020 |
Liquigas Barloworld Lampre-Farnese Vini Astana Team Wanty-Groupe Gobert Bahrain-Merida Dimension Data / NTT Pro Cycling |
Suurimmat voitot | |
Amstel Gold Race 2012, 2016 |
|
Tiedot päivitetty: 6. helmikuuta 2021 |
|
Aiheesta muualla | |
www.enricogasparotto.com | |
Enrico Gasparotto (s. 22. maaliskuuta 1982 Sacile, Pordenonen maakunta, Italia) on italialainen maantiepyöräilijä, joka kilpaili ammattilaisena 2005–2020. Hän on kaksinkertainen Amstel Gold Race -kilpailun voittaja.
Gasparotto aloitti ammattilaisuransa vuonna 2005 Liquigas-tallissa, jota hän edusti kolmen vuoden ajan. Heti tulokasvuonnaan hän voitti Italian maantiepyöräilymestaruuden sekä toisen etapin Katalonian ympäriajossa. Seuraavana vuonna hän voitti Memorial Cimurri -kilpailun.
Gasparotto kuului Liquigasin joukkueeseen, joka voitti vuoden 2007 Italian ympäriajon ensimmäisenä etappina ajetun joukkueaika-ajon. Ylitettyään maalilinjan ensimmäisenä hän sai kokonaiskilpailun johtajan maglia rosa -paidan. Hän menetti paidan seuraavana päivänä tallitoverilleen Danilo Di Lucalle, mutta sai sen takaisin kolmannen etapin jälkeen yhden päivän ajaksi. Myöhemmin samalla kaudella Gasparotto sijoittui toiseksi Tanskan ympäriajossa voittaen lisäksi nuorten kilpailun.
Kaudella 2008 Gasparotto edusti Barloworld-tallia. Hän sijoittui toiseksi Tirreno–Adriaticon kokonaiskilpailussa 16 sekuntia Fabian Cancellaralle hävinneenä. De Pannen kolmen päivän ajossa hän voitti ensimmäisen etapin ja sijoittui kokonaiskilpailussa kolmanneksi. Kesäkuussa hän voitti Ster Elektrotoer -kilpailun kokonaiskilpailun ja kolmannen etapin. Syyskuussa hän voitti Giro di Romagna -kilpailun ja oli toinen Coppa Placci-ajossa.
Gasparotto edusti Lampre-Farnese Vini -joukkuetta vuoden 2009. Kausina 2010–2014 hän ajoi Astana-tallissa. Hän voitti viidennen etapin Tirreno–Adriaticossa 2010. Saman vuoden Amstel Gold Racessa hän oli kolmas. Espanjan ympäriajossa 2011 hän oli 20. etapilla toinen.
Gasparotto otti ensimmäisen voittonsa klassikkokilpailuissa voittamalla vuonna 2012 Amstel Gold Race -kilpailun. Liège–Bastogne–Liègessä hän oli 2012 kolmas ja 2013 kuudes. Lombardian ympäriajossa 2013 hän sijoittui viidenneksi.
Gasparotto ajoi UCI Continental Circuits -tason Wanty-Groupe Gobert -joukkueessa vuosina 2015–2016. Hän sijoittui toiseksi Brabantse Pijl -kilpailussa 2016. Muutamaa päivää myöhemmin hän voitti Amstel Gold Racen kukistettuaan kahden miehen loppukirissä Michael Valgrenin[1]. Saman kevään La Flèche Wallonne -klassikossa hän oli viides.
Gasparotto edusti Bahrain-Meridaa vuosina 2017−2018. Hän sijoittui 2018 kolmanneksi Amstel Gold Racessa ja kuudenneksi Liège–Bastogne–Liègessä. Viimeiset ammattilaiskautensa 2019–2020 hän edusti Dimension Data / NTT Pro Cycling -tallia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Enrico Gasparotto Trap–Friis-tietokannassa (englanniksi)
- Enrico Gasparotto Cycling Archives -tietokannassa (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Gasparotto nabs second career Amstel Gold Race title velonews.com. 17.4.2016. Viitattu 17.4.2016. (englanniksi)