Geoffrey Kipsang Kamworor
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Geoffrey Kipsang Kamworor | |||
Maa:  Kenia
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Peking 2015 | 10 000 metriä | |
| Puolimaratonin MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Kööpenhamina 2014 | henkilökohtainen kilpailu | |
| Kultaa |
Cardiff 2016 | henkilökohtainen kilpailu | |
| Kultaa |
Cardiff 2016 | joukkuekilpailu | |
| Kultaa |
Valencia 2018 | henkilökohtainen kilpailu | |
| Hopeaa |
Kööpenhamina 2014 | joukkuekilpailu | |
| Hopeaa |
Valencia 2018 | joukkuekilpailu | |
| Maastojuoksun MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Guiyang 2015 | henkilökohtainen kilpailu | |
| Kultaa |
Kampala 2017 | henkilökohtainen kilpailu | |
| Kultaa |
Bathurst 2023 | joukkuekilpailu | |
| Hopeaa |
Guiyang 2015 | joukkuekilpailu | |
| Hopeaa |
Kampala 2017 | joukkuekilpailu | |
| Hopeaa |
Aarhus 2019 | joukkuekilpailu | |
 Pronssia |
Aarhus 2019 | henkilökohtainen kilpailu | |
Geoffrey Kipsang Kamworor (s. 22. marraskuuta 1992) on kenialainen kestävyysjuoksija.[1]
Kesällä 2010 Kamworor kilpaili Suomessa edustaen Turun Urheiluliittoa.[2] Hän kilpaili muun muassa Eliittikisasarjassa voittaen 3 000 metrin kilpailun Lappeenrannassa ja sijoittuen Kuortaneella 3 000 metrin kilpailussa toiseksi ja Lapinlahdella 5 000 metrin kilpailussa toiseksi.[3] Maastojuoksun MM-kilpailuissa 2011 Kamworor voitti nuorten sarjassa kultaa sekä henkilökohtaisessa kilpailussa että joukkuekilpailussa Kenian joukkueessa.[4] Kaksi viikkoa maastojuoksun MM-kisojen jälkeen hän voitti Berliinissä puolimaratonkilpailun ajalla 1.00.38.[5]
Vuoden 2012 Rotterdamin maratonilla Kamworor toimi jäniksenä.[6] Hän voitti 5 000 metrin Kenian-mestaruuden 2012.[3] Saman vuoden Berliinin maratonilla hän juoksi ensimmäisen maratoninsa maaliin asti ja sijoittui kilpailussa kolmanneksi ajalla 2.06.12.[7] Helmikuussa 2013 Kamworor voitti puolimaratonin Ra’s al-Khaimassa ajalla 58.54 ja jäi vain kaksi sekuntia Patrick Makaun reittiennätyksestä.[8] Saman vuoden Rotterdamin maratonilla hän sijoittui neljänneksi ajalla 2.09.12.[9] Berliinin maratonilla hän oli kolmas ajalla 2.06.26[10]
Vuonna 2014 Kamworor voitti puolimaratonin maailmanmestaruuden ja joukkuekilpailussa hopeaa.[11] Vuonna 2015 hän voitti maastojuoksun maailmanmestaruuden ja sai joukkuekilpailussa hopeaa.[12] Heinäkuussa hän voitti 5 000 metrin Kenian-mestaruuden[3]. Pekingin MM-kilpailuissa 2015 Kamworor saavutti hopeaa 10 000 metrillä ajalla 27.01,76.[13] Vuoden 2016 puolimaratonin MM-kilpailuissa Kamworor saavutti kultaa sekä henkilökohtaisessa kilpailussa että joukkuekilpailussa.[14][1] Rio de Janeiron olympialaisissa hän sijoittui 10 000 metrillä 11:nneksi[3].
Kamworor voitti maastojuoksun maailmanmestaruuden Kampalassa 2017.[3] Joukkuekilpailussa hän sai hopeaa.[15] Lontoon MM-kilpailuissa 2017 hän oli 10 000 metrillä kuudes[3]. Vuoden 2018 puolimaratonin MM-kilpailuissa Kamworor voitti henkilökohtaisessa kilpailussa kultaa ja joukkuekilpailussa hopeaa.[16] Vuoden 2019 maastojuoksun MM-kilpailuissa hän sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa kolmanneksi ja sai joukkuekilpailussa hopeaa.[17]
15. syyskuuta 2019 Kamworor juoksi puolimaratonin maailmanennätyksen 58.01.[18] Marraskuussa 2019 hän voitti New Yorkin maratonin ajalla 2.08.13.[19] Hän sijoittui viidenneksi Eugenen MM-maratonilla 2022.[1][3] Hän saavutti maastojuoksun MM-kilpailuissa Bathurstissa 2023 kultaa joukkuekilpailussa[20] ja oli henkilökohtaisessa kilpailussa neljäs.[1][3]
Henkilökohtaiset ennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 3 000 metriä: 7.51,55+ (2017)
- 5 000 metriä: 12.59,98 (2016)
- 10 000 metriä: 26.52,65 (2015)
- 10 km tiejuoksu: 27.34 (2019)
- Puolimaraton: 58.01 (2019)
- Maraton: 2.05.23 (2021)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Geoffrey Kipsang Kamworor Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- ↑ Häggblom työnsi kauden kärkituloksen mtv3.fi. 6.6.2010. Viitattu 29.9.2013.
- ↑ a b c d e f g h i Geoffrey Kipsang Kamworor Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
- ↑ Minshull, Phil: Kipsang upsets the odds - Men's Junior Race Report - Punta Umbria 2011 20.3.2011. IAAF. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
- ↑ Wenig, Jörg: Teenagers triumph at Berlin Half Marathon iaaf.org. 3.4.2011. Viitattu 29.9.2013.
- ↑ van Hemert, Wim: Feleke hopes cooperation will help take down Kibet’s Rotterdam course record 12.4.2013. IAAF. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
- ↑ Butcher, Pat: Close victory for Mutai but more straightforward for Kebede in Berlin - REPORT 30.9.2012. IAAF. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
- ↑ Williamson, Norrie: Kabuu and Kipsang triumph in high-quality races at Ras al-Khaimah Half 15.2.2013. IAAF. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
- ↑ van Hemert, Wim: Regassa and Jelagat triumph in Rotterdam 14.4.2013. IAAF. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
- ↑ Athletics - Geoffrey Kipsang KAMWOROR the-sports.org. Viitattu 25.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Rowbottom, Mike: Kamworor surprises Tadese – IAAF/AL-Bank World Half Marathon Championships 29.3.2014. iaaf.org: IAAF. Viitattu 28.9.2014. (englanniksi)
- ↑ Mills, Steven: Kamworor maintains his perfect championship record in Guiyang iaaf.org. 28.3.2015. Viitattu 26.4.2015. (englanniksi)
- ↑ http://yle.fi/urheilu/farah_on_voittamaton_-_jalleen_yksi_maailmanmestaruus/8246735
- ↑ Mills, Steven: Report: men's race – IAAF/Cardiff University World Half Marathon Championships Cardiff 2016 iaaf.org. 26.3.2016. Viitattu 31.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Senior Race men IAAF World Cross Country Championships Kampala 2017 iaaf.org. Viitattu 1.4.2017. (englanniksi)
- ↑ Minshull, Phil: Hat trick of world half marathon titles for Kamworor iaaf.org. 24.3.2018. Viitattu 7.4.2018. (englanniksi)
- ↑ IAAF: Senior Race Result | IAAF World Cross Country Championships Aarhus 2019 iaaf.org. Viitattu 16.9.2019.
- ↑ Tanskassa paineltiin hurja puolimaraton – miesten maailmanennätys säpäleiksi Etusuora.com. 15.9.2019. Viitattu 16.9.2019.
- ↑ Joyciline Jepkosgei and Geoffrey Kamworor win in New York Athletics Weekly. 4.11.2019. Viitattu 3.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Senior race men team worldathletics.org. Viitattu 22.3.2023. (englanniksi)
