Georg Andersen
Georg Andersen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 7. tammikuuta 1963 Norja |
Yleisurheilija | |
Pituus | 190 cm |
Paino | 112 kg |
Laji | kuulantyöntö |
Seura | IK Grane, IK Tjalve, Urædd Friidrett |
Ennätykset | kuulantyöntö: 20.86 m |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Norja | |||
Miesten yleisurheilu | |||
EM-kilpailut | |||
Pronssia | Split 1990 | kuulantyöntö | |
Sisäratojen EM-kilpailut | |||
Pronssia | Haag 1989 | kuulantyöntö | |
Sisäratojen MM-kilpailut | |||
Pronssia | Budapest 1989 | kuulantyöntö |
Georg Andersen (s. 7. tammikuuta 1963) on norjalainen kuulantyöntäjä. Hänen parhaita saavutuksiaan olivat kuulantyönnössä sisäratojen EM- ja MM-pronssit vuonna 1989 tuloksilla 20,22 ja 20,98[1][2] sekä ulkoratojen EM-pronssi vuonna 1990 tuloksella 20,71[3]. Norjan mestaruuden Andersen voitti neljä kertaa vuosina 1987, 1988, 1990 ja 1995.
Andersen oli hopealla myös Tokion MM-kilpailuissa vuonna 1991 työnnettyään tuloksen 20,81, mutta hänen suorituksensa hylättiin anabolisia steroideja sisältäneen dopingnäytteen vuoksi.[4] Hän palasi dopingrikkeistään saamansa kilpailukiellon jälkeen kilpailemaan vielä vuoden 1995 MM-kisoihin mutta jäi tuolloin karsintaan tuloksella 18,84[5].
Andersen ehti uransa aikana edustaa kolme eri seuraa: IK Granea, IK Tjalvea ja Urædd Friidrettiä.
Siviiliammatiltaan Andersen on poliisi. Myös hänen poikansa Stian Andersen oli urheilija, joka kilpaili yleisurheilun moniotteluissa junioreiden arvokisatasolla saavuttamatta kuitenkaan suurempaa menestystä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 217. IAAF, 2005. (englanniksi)
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 11. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-10-9
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 12, s. 48. Spartakus Oy, 1991. ISBN 951-96269-0-5
- ↑ Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 112. IAAF, 2005. (englanniksi)
- ↑ Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 113. IAAF, 2005. (englanniksi)