Selkä (vesistö)

Selkä on järvellä tai meressä avonainen ja pääosin saareton vesialue, jota reunustaa saaret tai saaristot taikka kiinteän maa-alueen tai mantereen rannikko. Sanotaan, että järvissä on järvenselkä ja merellä merenselkä.

Järvenselkä

Säkylän Pyhäjärvi on saarien puutteen vuoksi hieman merimäinen.

Tampereen Pyhäjärven keskiosan Saviselkä ilmakuvassa.

Suomen järville suuret selät eivät ole kovin ominaisia, vaan Suomen järvet ovat tyypillisesti rikkonaisen niemisiä ja saarisia. Kuitenkin esimerkiksi Oulujärvessä on kaksi todella suurta selkää, Ärjänselkä ja Niskanselkä. Suomen suurimpiin selkiin kuuluvat myös Saimaan Pyhäselkä, Päijänteen Tehinselkä, Inarijärven Kasariselkä ja Säkylän Pyhäjärvi. Suurella järvellä, jolla on paljon niemiä, lahtia ja saaria, voi olla nimistössään paljon selkiä. Esimerkiksi Tampereen Pyhäjärven keskiosassa on Saviselkä, Huhtaanselkä, Sorvanselkä, Maivaselkä, Anianselkä, Palhonselkä ja Säijänselkä.

Merenselkä

Lounais-Suomen saaristossa paikannimistö on kaksikielinen. Monia merenselkiä kutsutaan siellä ruotsin kielellä nimellä fjärden. Tällainen on esimerkiksi Paraisten Kirkkoselkä eli Kyrkfjärden. Nauvon pohjoispuolella sijaitsee ruotsinlaivojen käyttämä Omenaistenaukko eli Ominaisfjärden. Täällä käytetään suurista merenselistä murteellista nimitystä aukko. Osassa lounaissaaristoa käytetään sisäjärvien tapaan myös nimitystä vesi, kuten tehdään kustavilaisten selillä Kivivesi ja Tuulvesi tai Pakinaisten Lokvesi eli Lockvattnet. Harvinaisempaa nimitystä gloppet käytetään Suomen puolella eniten Merenkurkun ympäristössä. Ahvenanmaan luoteissaaristossa on joitakin selkiä stråket-nimellä. Ruotsinkielisellä rannikolla voi järvillä olla nimenä fjärden-loppusia järvennimiä. Nämä ovat muistoina niistä ajoista, kun järvi oli vielä merenlahtena. Maankohoamisen seurauksena lahti on kuroutunut järveksi, mutta nimi on säilynyt samana.