Roy Jones Jr.
| Roy Jones Jr. | |
|---|---|
.JPG) |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Roy Levesta Jones |
| Syntynyt | 16. tammikuuta 1969 Pensacola, Florida |
| Kansalaisuus |
 Venäjä |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi |
Junior Superman RJJ Captain Hook |
| Aktiivisena | 1979– |
| Pituus | 180 cm |
| Paino | 89 kg |
| Painoluokka |
raskas keskisarja keskisarja raskassarja |
| Kätisyys | oikeakätinen nyrkkeilyssä orthodox |
| Ammattilaistilastot | |
| Ammattilaisena | 1989– |
| Ottelut | 73 |
| Voitot | 64 |
| – tyrmäysvoitot | 46 |
| Tappiot | 9 |
| Ratkaisemattomat | 0 |
| Aiheesta muualla | |
| roy-jones.net | |
Roy Jones Jr. (s. 16. tammikuuta 1969 Pensacola, Florida, Yhdysvallat) on venäläis-yhdysvaltalainen ammattilaisnyrkkeilijä[1], olympiahopeamitalisti, rap-muusikko ja entinen ammattilaisten keskisarjan, ylemmän keskisarjan, raskaan keskisarjan ja raskaansarjan maailmanmestari. Hän on eräs 1990-luvun menestyksekkäimmistä nyrkkeilijöistä. Vuonna 1999 Yhdysvaltain nyrkkeilytoimittajat äänestivätkin hänet vuosikymmenen nyrkkeilijäksi. Jonesin neuvonantajana ja managerina toimii Fred Levin ja valmentajana Alton Merkerson.
Amatööriura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amatöörina Jones saavutti 121 voittoa ja 13 tappiota. Jo ensimmäisessä amatööriottelussaan vuonna 1979 hän osoitti huomattavaa lahjakkuutta voitettuaan itseään neljä vuotta vanhemman ja huomattavasti isokokoisemman vastustajansa. Vuosina 1986 hän voitti Golden Gloves -turnauksen ylemässä kevytsarjassa ja saavutti Hyvän tahdon kisoista pronssia. Seuraavana vuonna hän voitti Golden Gloves -mestaruuden välisarjassa.
Vuonna 1988 Jones oli Golden Gloves -turnauksessa kolmas ylemmässä välisarjassa. Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa hän lunasti itselleen kisapaikan Soulin olympialsiin. Itse kisoissa hän raivasi tiensä loppuotteluun, jossa vastaan asettui Park Si-Hun. Jones hallitsi ottelua ylivoimaisesti, mutta kaikkien yllätykseksi voittajaksi julistettiin Park pistein 3-2. Välittömästi eräs tuomareista myönsi syyllistyneensä virheeseen, mutta sittemmin perui sanansa. Vaikka Jones hävisi loppuottelun Parkille, palkittiin hänet kisojen parhaalle nyrkkeilijälle myönnetyllä Val Barker Trophylla.
Ammattilaisura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ammattilaiseksi Jones ryhtyi vuonna 1989 keskisarjalaisena. Ensimmäisessä ammattilaisottelussaan 6. toukokuuta hän voitti kotikaupungissaan Ricky Randallin teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä. Hänen 17 ensimmäistä ammattilaisotteluaan päättyivät voittoon ennen täyttä aikaa, häviäjien joukossa muun muassa entinen maailmanmestari Jorge Vaca, joka joutui jättämään leikin kesken heti ensimmäisessä erässä. Jones pääsi ottelemaan Percy Harrisia vastaan avoimesta WBC-liiton Amerikan mestaruudesta 5. joulukuuta 1992. Kamppailu päättyi hänen voittoonsa teknisellä tyrmäyksellä neljännessä erässä. Voitettuaan seuraavassa ottelussaan Glenn Wolfen hän otteli 22. toukokuuta vuonna 1993 Bernard Hopkinsia vastaan avoimena olleesta IBF-liiton maailmanmestaruustittelistä ja vei voiton nimiinsä tuomariäänin 3–0. Seuraavan vuoden toukokuussa hän puolusti mestaruuttaan Thomas Tatea vastaan kunnes siirtyi painoluokkaa ylemmäs ylempään keskisarjaan.
Heti ensimmäisessä ottelussaan ylemmässä keskisarjassa MGM Grand Hotelissa Las Vegasissa 18. marraskuuta 1994 Jones haastoi hallitsevan IBF-maailmanmestarin James "Lights Out" Toneyn, joka oli voittanut kaikki siihen mennessään käymänsä 46 ammattilaisottelua. Toney kävi kanveesissa kolmannessa erässä, mutta ottelu kesti täydet erät ja voitto meni Jonesille kaikin tuomariäänin. Hän puolusti mestaruuttaan Antoine Byrdia, Vinny Pazienzaa, Tony Thorntonia, Eric Lucasia ja Bryant Brannonia vastaan ennen siirtymistään jälleen yhtä painoluokkaa ylemmäksi.
Myös raskaassa keskisarjassa Jones ottelu heti ensimmäisessä ottelussaan maailmanmestaruudesta. 22. marraskuuta 1996 hän kohtasi Tampan Ice Palacessa Mike McCallumin ottelussa WBC-liiton väliaikaisesta maailmanmestaruudesta ja saavutti voiton kaikin tuomariäänin. Seuraavassa ottelussaan hän puolusti mestaruutta Montell Griffiniä vastaan, mutta hänet diskvalifioitiin yhdeksännessä erässä, mistä seurasi hänen uransa ensimmäinen ammattilaistappio. Viisi kuukautta myöhemmin uusintakohtaamisessa Griffinin kanssa Jones otti kuitenkin tittelin takaisin itselleen tyrmäämällä vastustajansa heti ensimmäisessä erässä. 18. heinäkuuta 1998 Jones otti nimiinsä myös WBC-liiton mestaruuden voitettuaan Lou Del Vallen. Hän puolusti näitä kahta titteliään Otis Grantia ja Richard Frazieria vastaan, ja 5. kesäkuuta 1999 otti nimiinsä myös IBF-liiton tittelin voitollaan Reggie Johnsonista. Hän puolusti titteleitään David Telescoa, Richard Hallia, Eric Hardingia, Derrick Harmonia, Julio Gonzalezia, Glen Kellyä ja Clinton Woodsia vastaan. Välissä mukaan olivat tarttuneet myös IBO-, WBF-, IBA- ja NBA-tittelit.
Seuraavassa ottelussaan 1. maaliskuuta 2003 Las Vegasin Thomas & Mack Centerissä Jones teki nyrkkeilyhistoriaa, kun hän otti nimiinsä WBA-liiton raskaan sarjan maailmanmestaruuden voitettuaan John Ruizin. Edellinen keskisarjan mestari, joka oli voittanut mestaruuden raskaassarjassa oli Bob Fitzsimmons vuonna 1897. Sittemmin Jones päätti jatkaa uraansa raskaassa keskisarjassa. 8. marraskuuta 2003 hän voitti takaisin itselleen painoluokan WBC-maailmanmestaruusvyön Antonio Tarveria vastaan käydyn tasaisen kamppailun jälkeen, jossa yhden tuomarin korteissa pisteet menivät tasan, mutta kahden muun kohdalla Jonesin hyväksi. 15. toukokuuta 2004 Jones kohtasi Tarverin uudelleen, panoksena olivat WBC-, WBA-, WBF-, IBO-, IBA- ja NBA-mestaruudet. Tällä kertaa voitto meni Tarverille toisen erän teknisellä tyrmäyksellä. Seuraavaksi Jones otteli IBF-mestaruudesta Glen Johnsonia vastaan saman vuoden syyskuussa, mutta jälleen joutui tyrmätyksi, tällä kertaa yhdeksännessä erässä. Oltuaan yli vuoden ajan poissa ottelukehistä Jones teki vielä paluun seuraavan vuoden lokakuussa Tarveria vastaan, ottelussa panoksena olivat IBO:n ja avoin NBA:n titteli. Tällä kertaa Jones kesti pystyssä täydet 12 erää, mutta voitto meni kaikin tuomariäänin Tarverille. Vielä 29. heinäkuuta 2006 Jones palasi kehiin, tällä kertaa voitolla Prince Badi Ajamusta. Vajaa vuotta myöhemmin, 14. heinäkuuta 2007 hän oli jälleen kehässä,tällä kertaa panoksena oli pikkuisen IBC-liiton avoin raskaan keskisarjan titteli,ja vastassa melko tuntematon Anthony Hanshaw.Jones voitti ottelun kaikin tuomariäänin ilman suurempia ongelmia. Vuoden 2008 tammikuun 19 päivä palasi kehään kohdaten toisen entisen kehien hallitsijan, Puerto Ricon Felix "Tito" Trinidadin,entisen välisarjan, ylemmän välisarjan ja keskisarjan mestarin. Kyseessä oli Trinidadin paluuottelu ja ensimmäinen ottelu lähes kolmeen vuoteen. Jones kirjasi itselleen jälleen voiton täysin tuomariäänin.
Kehän ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jones on tullut tunnetuksi tekemisistään myös muiden asioiden kuin nyrkkeilyn parissa. Hän on muun muassa taitava koripallon pelaaja ja samana päivänä kun puolusti mestaruuttaan Eric Lucasia vastaan hän pelasi 15 minuuttia USBA-liigan Jacksonville Barracudas -joukkueessa ja teki kuusi pistettä. Hän on myös esiintynyt näyttelijänä elokuvissa ja televisiosarjoissa, muun muassa Pulmusissa sekä valkokankaalla elokuvissa Paholaisen asianajaja ja Matrix -elokuvan jatko-osissa. Hän on myös tehnyt rap-musiikkia, ja hänellä on oma levy-yhtiönsä Body Head Entertainment. Muita Jonesin harrastuksia ovat muun muassa kalastus, metsästys ja taistelukukkojen kasvatus.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ammattilaisottelutilastot BoxRecin tietokannassa
- http://www.cyberboxingzone.com/boxing/jones-r.htm
- http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/boxing/2962711.stm
- http://www.hbo.com/boxing/fighters/jones_roy/bio.html (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||
