Volodymyr Zelenskyi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Volodymyr Zelenskyi
Zelenskyi vuonna 2023.
Zelenskyi vuonna 2023.
Ukrainan 6. presidentti
20. toukokuuta 2019 –
Pääministeri Volodymyr Hroisman
Oleksi Hontšaruk
Denys Šmyhal
Edeltäjä Petro Porošenko
Henkilötiedot
Syntynyt25. tammikuuta 1978 (ikä 46)
Kryvyi Rih, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto
Kansalaisuus ukrainalainen
Ammatti näyttelijä, poliitikko
Puoliso Olena Zelenska
Tiedot
Puolue Kansan palvelija
Koulutus juristi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t)  Ukraina
Taistelut ja sodat Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022–
Aiheesta muualla
president.gov.ua

Volodymyr Oleksandrovytš Zelenskyi[1] (ukr. Володи́мир Олекса́ндрович Зеле́нський, s. 25. tammikuuta 1978 Kryvyi Rih, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto[2]) on Ukrainan presidentti. Hän aloitti virassa toukokuussa 2019. Zelenskyi on koulutukseltaan juristi, mutta ennen presidentiksi valintaa hän toimi näyttelijänä, käsikirjoittajana ja ohjaajana.

Tausta ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zelenskyi syntyi Etelä-Ukrainassa juutalaiseen perheeseen. Hänen äidinkielensä on venäjä,[3][4] ja hän alkoi opiskella ukrainaa vasta vuonna 2017.[5][6] Hänen isänsä on kybernetiikan professori ja äiti insinööri. Lapsena hän asui neljä vuotta Mongoliassa Erdenetissä, jossa hänen isänsä työskenteli.[2][7]

Zelenskyi valmistui oikeustieteilijäksi Kiovan kansallisen taloustieteen yliopiston toimipisteestä Kryvyi Rihssä mutta ei ole kahden kuukauden harjoittelua lukuun ottamatta työskennellyt päätoimenaan juristina.[7] Sen sijaan hän keskittyi sittemmin viihdealalle.[8] Zelenskyin perheeseen kuuluvat vaimo Olena, tytär Oleksandra ja poika Kyrylo.[9]

Äidinkielensä venäjän lisäksi Zelenskyi puhuu sujuvaa ukrainaa ja englantia.[10][11]

Ura viihdealalla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zelenskyi on perustanut Kvartal 95 -tuotantoyhtiön, joka on tuottanut useita menestyssarjoja ja järjestää komediakiertueita. Hän tuli tunnetuksi televisiosarjasta Kansan palvelija (ukr. Слуга народу, Sluha narodu). Hän esittää siinä historianopettaja Vasyl Holoborodkoa, joka valitaan sattumalta maan presidentiksi.[8] Ennen politiikkaan lähtöään Zelenskyi toimi myös ääninäyttelijänä, esimerkiksi karhu Paddingtonin äänenä elokuvan Paddington 2 ukrainankielisessä versiossa.[12][13]

Omaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zelenskyista on tullut vauras, viimeisten ennen sotaa tehtyjen arvioiden mukaan omaisuus voisi olla 20 miljoonan dollarin luokkaa: hän ilmoitti valtion omaisuusilmoituksessa vuonna 2022 omistavansa 5 asuntoa (kaksi osaomistettua) Ukrainassa. Yhteensä näiden varallisuusarvo on Forbes lehden mukaan noin 4 miljoonaa dollaria. [14]

Pandoran paperit -tietovuodossa paljastui, että Zelenskyi oli osallinen salaisessa veroparatiisiyhtiöiden ketjussa, jonka kautta hän omisti muun muassa kiinteistöjä. Muutamaa kuukautta ennen valintaansa presidentiksi Zelenskyi siirsi omistuksensa ystävälleen, josta pian tuli presidentin neuvonantaja. Omistuksen tuottamat osingot maksettiin kuitenkin edelleen Zelenskyin vaimon tilille.[15][16][17]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zelenskyi yhdessä Saksan liittokansleri Angela Merkelin kanssa Berliinissä kesäkuussa 2019.

Juristi Zelenskyi rekisteröi joulukuussa 2017 esittämänsä televisiosarjan mukaisesti nimetyn puolueen Sluha narodu ('Kansan palvelija'). Puolueen perustajissa oli useita henkilöitä Zelenskyin johtamasta Kvartal 95 -tuotantoyhtiöstä. Esimerkiksi puolueen puheenjohtajaksi oli rekisteröitäessä merkitty Kvartal 95 -yhtiön juristi Ivan G. Bakanov.[18]

Zelenskyin on epäilty olevan jonkinlaisessa riippuvuussuhteessa oligarkki Ihor Kolomoiskyiin. Zelenskyin sarjaa on esitetty tämän omistamalla 1+1-kanavalla. Kolomoyskyi on presidentti Petro Porošenkon kiivas vastustaja.[8]

Zelenskyi oli ehdokkaana Ukrainan presidentinvaaleissa 2019 joulukuussa rekisteröimänsä Kansan palvelija -puolueen sitoutumattomana ehdokkaana. Zelenskyi sai ensimmäisellä kierroksella 30 prosenttia äänistä ja istuva presidentti Petro Porošenko 17 prosenttia.[19] Ensimmäisellä kierroksella Zelenskyi ei kampanjoinut, julkaissut vaaliohjelmaa, antanut haastatteluja eikä osallistunut vaalikeskusteluihin.[8]

Ennen toista äänestyskierrosta Zelenskyi ja Porošenko kohtasivat yhdessä vaaliväittelyssä. He syyttivät toisiaan hämäristä liiketoimista. Zelenskyin vaaliteema oli korruption vastustaminen, mutta hän puhui myös paljon Ukrainan sodan lopettamisesta.[20] Toinen kierros käytiin heidän kesken 21. huhtikuuta 2019.[19] Kun liki kaikki äänet oli laskettu (98,09 %), Zelenskyi johti 73 prosentin ääniosuudella.[21]

Presidenttinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zelenskyi astui virkaansa Ukrainan presidenttinä 20. toukokuuta 2019 ja ilmoitti heti virkaanastujaispuheessaan hajottavansa maan parlamentin. Samalla hän kertoi tulitauon saamisen Itä-Ukrainaan olevan hänen ensimmäinen tehtävänsä.[22] Ukrainan parlamenttivaaleissa heinäkuussa 2019 Zelenskyin Kansan palvelija -puolue sai enemmistön. Puolue sai Verh’ovna Radan 450 paikasta 251.[23]

Presidentiksi noustuaan Zelenskyi nosti vanhoja liittolaisiaan valta-asemiin[17]. Ivan Bakanovista, lapsuudenystävästä ja Kvartal 95 -tuotantoyhtiön johtajasta, tuli Ukrainan turvallisuuspalvelun johtaja[17]. Kansan palvelija -sarjan tuottajasta Serhi Šefiristä tuli presidentin tärkein avustaja.[17]

Zelenskyi tapasi joulukuussa 2019 Pariisissa ensimmäisen kerran Venäjän presidentti Vladimir Putinin, ja he sopivat muun muassa tulitauosta, vankien vaihdosta ja uusien rajanylityspaikkojen luomisesta. Suuria poliittisia kysymyksiä ei kuitenkaan käsitelty. Näitä ovat Venäjän ja sen tukemien joukkojen vetäminen pois Itä-Ukrainasta ja vaalien järjestäminen. Kokousta pidettiin silloin merkittävänä, koska rauhanprosessi oli ollut täysin pysähdyksissä yli kolme vuotta.[24]

Vaalikampanjastaan lähtien Zelenskyi on syyttänyt edeltäjäänsä Petro Porošenkoa valonaroista liiketoimista. Hän ajoi läpi oligarkkilaiksi kutsutun määräyksen, jonka nojalla koottiin rekisteri varakkaista ihmisistä ja rajoitetaan näiden julkista toimintaa. Lain johdosta Porošenko luopui televisiokanavistaan. Porošenkoa vastaan nostettiin syytteet maanpetoksesta ja terrorismin tukemisesta.[25][26]

Poliittisia kantoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zelenskyin perustama Kansan palvelija -puolue on profiloitunut EU-myönteisenä puolueena ja helmikuussa 2022 Zelenskyi allekirjoitti virallisesti Ukrainan jäsenhakemuksen Euroopan unioniin.[27] Yhdysvaltojen ja Kiinan käydessä kauppasotaa, Zelenskyi sanoi pyrkivänsä pidättäytymään puolueettomana asiassa ja sanoi muun muassa, että ei näe Kiinaa geopoliittisena uhkana.[28] Armenian ja Azerbaidžanin välisessä rajakonfliktissa vuonna 2020 Zelenskyi sanoi olevansa Azerbaidžanin puolella, mutta kannusti molempia osapuolia ratkaisemaan asian neuvottelemalla, jotta konflikti ei jäätyisi.[29]

Sosiaalipoliittisissa kysymyksissä Zelenskyi kertoi vuonna 2019 kannattavansa muun muassa oikeutta aborttiin ja lääkekannabiksen, uhkapelaamisen ja prostituution laillistamista.[30]

Zelenskyi ei lähtökohtaisesti vastusta ukrainankieliselle sisällölle asetettuja kiintiöitä maan mediakentällä, mutta katsoi että kiintiöiden suuruutta voisi tarkastella.[31] Hän ei myöskään halua Ukrainan tukahduttavan venäjänkielisiä taiteilijoita ja artisteja puhtaasti näiden kielen perusteella. Sen sijaan selkeästi Ukraina-vastaisilta henkilöiltä tulisi kieltää pääsy maahan.[30]

Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zelenskyi käymässä Butšassa Butšan verilöylyn jälkeen 4. huhtikuuta 2022, kun kaupunki oli palautettu Ukrainan haltuun.[32]
Zelenskyi Suomen pääministeri Sanna Marinin kanssa 26.5.2022 Kiovassa, Ukrainassa.
Pääartikkeli: Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022

Vuonna 2014 alkaneessa Itä-Ukrainan sodassa alkoi uusi vaihe 22. helmikuuta 2022, kun Venäjä tunnusti Donetskin ja Luhanskin alueet itsenäiseksi. Zelenskyi piti kansalle puheen, jossa hän vetosi kuitenkin edelleen rauhan puolesta ja vaati länneltä selkeää tukea.[33] Venäjä käynnisti laajemman aseellisen hyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta 2022.[34] Zelenskyi vetosi suoraan Venäjän kansaan tv-puheessaan vain muutama tunti ennen Venäjän aloittamaa hyökkäystä.[35] Venäjän hyökätessä kohti Kiovaa Zelenskyi julkaisi videoita, joilla hän osoitti pysyvänsä pääkaupungissa.[36]

Sotatila on vaikeuttanut Zelenskyin poliittisia tavoitteita, sillä merkittävä osa Ukrainan verotuloista tulee oligarkkien omistamilta yhtiöiltä. Toisaalta Venäjän painostuksen takia oligarkeista tuli helmikuussa isänmaallisia ja Zelenskyin tärkeitä liittolaisia.[9]

Vuonna 2022 alkaneen sodan aikana venäläisten tai venäläismielisten agenttien on väitetty tehneen Zelenskyiä vastaan useita salamurhayrityksiä.

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zelenskyin suosio on noussut niin kotimaassa kuin ulkomaillakin Venäjän hyökkäyksen jälkeen.[37] Myös Zelenskyin asenne ja johtamiskyvyt ovat yllättäneet monet ja lisänneet hänen arvostustaan.[38] Joulukuussa hänet valittiin Time-lehden vuoden henkilöksi 2022.[39]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Volodymyr Zelenskyi Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 7.6.2022.
  2. ↑ a b Зеленский Владимир Liga. Viitattu 1.4.2019. (ukrainaksi)
  3. ↑ Alexander J. Motyl: Why a Zelenskyy presidency would be a disaster for Ukraine UkraineAlert. 19.2.2019. Atlantic Council. Arkistoitu 14.3.2022. ”the mostly Russian-speaking Zelenskyy” Viitattu 14.3.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Tetjana Savtšuk: Західна преса: про Тимошенко, Порошенка і Зеленського Radio Svoboda. 28.3.2019. Arkistoitu 14.3.2022. Viitattu 14.3.2022. (englanniksi)
  5. ↑ "Если люди хотят говорить по-русски – отцепитесь от них" – Щур нагадав Зеленському про мовні заяви gazeta.ua. 14.5.2018. Arkistoitu 28.3.2022. Viitattu 14.3.2022. (ukrainaksi)
  6. ↑ Володимир Зеленський почав вчити українську мову з репетитором 1+1. 15.4.2017. Arkistoitu 19.12.2017. Viitattu 14.3.2022. (ukrainaksi)
  7. ↑ a b Zelenski Vladymir (ven. Зеленский Владимир) 8.4.2019. liga.net. Viitattu 22.4.2019. (venäjäksi)
  8. ↑ a b c d Antti Kuronen: Tv-koomikko, suklaakuningas vai kaasuprinsessa Yle.fi.
  9. ↑ a b Markus Leikola: Volodymyr Zelenskyin tarunomainen tarina Apu. 26.2.2022. Viitattu 28.2.2022.
  10. ↑ Західна преса: про Тимошенко, Порошенка і Зеленського Радіо Свобода. Viitattu 15.3.2022. (ukraina)
  11. ↑ President Trump and Ukrainian President speak after bilateral meeting 9.25.2019. CNBC Television. Viitattu 15.3.2022. (englanniksi)
  12. ↑ Ukrainian President Volodymyr Zelenskyy was his country's voice of Paddington Bear Sky News. Viitattu 28.2.2022.
  13. ↑ Yossman, K. J.: Ukrainian President Volodymyr Zelensky Was Voice of Paddington Bear Variety. 28.2.2022. Viitattu 19.11.2023. (englanti)
  14. ↑ Forbes talouslehti: President Zelensky Is Not A Billionaire. So How Much Is He Worth? Forbes talouslehti. 21.4.2022. Forbes. Viitattu 8.11.2024.
  15. ↑ Blair, Shakira ja Putinin sisäpiiri – maailman suurimmasta tietovuodosta löytyy poliitikkojen lisäksi monen alan maailmantähtiä Yle Uutiset. 3.10.2021. Viitattu 14.3.2022.
  16. ↑ Elena Loginova (OCCRP/Slidstvo.Info): Pandora Papers Reveal Offshore Holdings of Ukrainian President and his Inner Circle OCCRP. Viitattu 14.3.2022. (englanniksi)
  17. ↑ a b c d Revealed: ‘anti-oligarch’ Ukrainian president’s offshore connections The Guardian. 3.10.2021. Viitattu 14.3.2022. (englanniksi)
  18. ↑ Jurist Zelenskoho zareestuvav novu politytšnu partiju "Sluha narodu" (ukr. Юрист Зеленського зареєстрував нову політичну партію "Слуга народу") 3.12.2017. unian.ua. Viitattu 22.4.2019. (ukrainaksi)
  19. ↑ a b Näyttelijä Zelensky johdolla Ukrainan presidentiksi, kun puolet äänistä laskettu ksml.fi. Viitattu 1.4.2019.
  20. ↑ Ukrainan presidenttiehdokkaat syyttelivät jättistadionilla toisiaan hämäristä liiketoimista Helsingin Sanomat. Viitattu 21.4.2019.
  21. ↑ Ukraine election: Comedian Zelensky wins presidency by landslide 22.4.2019. BBC, bbc.com. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
  22. ↑ Jussi Nurminen: Ukrainan uusi presidentti astui virkaan ja hajotti heti parlamentin Yle Uutiset. Viitattu 3.3.2020.
  23. ↑ Ukrainan presidentin puolueesta tulossa hallituksen muodostaja, kun kaksi kolmannesta parlamenttivaalien äänistä laskettu Yle Uutiset. Viitattu 3.3.2020.
  24. ↑ Antti Kuronen: Analyysi: Ukrainan presidentti pysyi tiukkana Vladimir Putinille Yle Uutiset. Viitattu 3.3.2020.
  25. ↑ Ukrainan ex-presidentille Petro Porošenkolle luettiin maanpetossyytteet Kiovassa 17.1.2022. Helsingin Sanomat.
  26. ↑ Mikko Leppänen: Ex-presidentti Porošenko palasi Ukrainaan arkaluontoisella hetkellä ja joutui heti oikeuteen Yle. 17.1.2022. Viitattu 26.2.2022.
  27. ↑ Ukraina haki EU:n jäsenyyttä – ja odottaa Euroopan aseapua Yle Uutiset. 28.2.2022. Viitattu 15.3.2022.
  28. ↑ Swan, Jonathan: The president of Ukraine doesn't consider China a major geopolitical threat Axios. 31.1.2021. Viitattu 15.3.2022. (englanniksi)
  29. ↑ Ukraine supports Azerbaijan's territorial integrity 1.10.2020. Anadolu Agency. Viitattu 15.3.2022. (englanniksi)
  30. ↑ a b Владимир Зеленский: Нам выгодно распустить Раду, но будем думать и поступать по закону РБК-Украина. Viitattu 15.3.2022. (venäjä)
  31. ↑ Зеленський допустив, що не зміг би потиснути руку Порошенкові Українська правда. Viitattu 15.3.2022. (ukraina)
  32. ↑ Ukraine’s President Zelenskyy visits Bucha where dozens of corpses were found, Alarabiya.net 4.4.2022, viitattu 12.9.2022 (englanniksi)
  33. ↑ Matias Haikonen: Ukrainan presidentti Zelenskyi: ”Emme anna kenellekään mitään” Iltalehti. 22.2.2022. Viitattu 26.2.2022.
  34. ↑ Veera Pennanen: Tällainen oli puhe, jossa Putin julisti Venäjän sotilasoperaation Yle Uutiset. 24.2.2022. Viitattu 24.2.2022.
  35. ↑ Ukrainan presidentti Zelenskyi vetosi puheessaan Venäjän kansaan juuri ennen hyökkäyksen alkamista Helsingin Sanomat. 24.2.2022. Viitattu 26.2.2022.
  36. ↑ Ukrainan presidentti Zelenskyi videolla: Olemme kaikki täällä Yle Areena. Viitattu 26.2.2022.
  37. ↑ Zelenskyy's Fierce Resistance Makes Him International Icon VOA News. 1.3.2022. Viitattu 15.3.2022. (englanniksi)
  38. ↑ Adler, Nils: Ukraine’s Zelenskyy: A wartime statesman for the social media age Al Jazeera. 3.3.2022. Viitattu 15.3.2022. (englanniksi)
  39. ↑ Volodymyr Zelenskyi valittiin Time-lehden vuoden henkilöksi www.iltalehti.fi. Viitattu 7.12.2022.
  40. ↑ “Showed courage and courage”: Zelensky was awarded the highest state award of the Czech Republic 8.3.2022. newsreadonline.com. Arkistoitu 8.3.2022. Viitattu 15.3.2022. (englanniksi)
  41. ↑ Латвия наградила Зеленского Орденом Виестура Gorod.lv. Viitattu 15.3.2022. (venäjä)
  42. ↑ Zełenski z najwyższym litewskim odznaczeniem. Nausėda wyróżnił ukraińskiego odpowiednika Kurier Wileński. 8.3.2022. Viitattu 15.3.2022. (puola)
  43. ↑ Grand croix pour Volodymyr Zelensky lemonde.fr. Viitattu 9.2.2023. (ranska)
  44. ↑ Prezydent Ukrainy Wołodymyr Zełenski odznaczony Orderem Orła Białego Dziennik Gazeta Prawna. 5.4.2023. Viitattu 1.3.2024. (puola)
  45. ↑ ENTIDADES ESTRANGEIRAS AGRACIADAS COM ORDENS PORTUGUESAS Página Oficial das Ordens Honoríficas Portuguesas. 2024. Viitattu 1.3.2024. (portugali)
  46. ↑ Ukraine President Zelenskyy honored with 2022 Liberty Medal National Constitution Center. 7.11.2022. Viitattu 1.3.2024. (englanniksi)
  47. ↑ UKRAINIAN PRESIDENT VOLODYMYR ZELENSKYY TO RECEIVE RONALD REAGAN FREEDOM AWARD Ronald Reagan Presidential Foundation and Library. 2022. Viitattu 1.3.2024. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Genté, Régis & Siohan, Stéphane: Volodymyr Zelenskyi – sodan sankari. Suomentanut Jorma Penttinen & Susanna Tuomi-Giddings. Otava, 2022. ISBN 9789511456605
  • Kulju, Mika: Zelenskyi – koko tarina. Readme.fi, 2022. ISBN 9789523734975
  • Kulju, Mika: Zelenskyi – taipumaton. (koko tarina -teoksen päivitetty laitos) Readme.fi, 2023. ISBN 978-952-373-620-7
  • Rudenko, Serhi: Zelenskyi – vapauden näyttämöllä. Suomentanut Eero Balk. Tammi, 2022. ISBN 9789520447298
  • Shuster, Simon: Zelenskyi – keulakuva. Suomentanut Valkonen, Tero. Tammi, 2024. ISBN 978-952-04-5117-2

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ukrainan lippu Edeltäjä:
Petro Porošenko 		Ukrainan presidentti
2019 alkaen


Presidentin tunnus
Ukrainan presidentit

Leonid Kravtšuk | Leonid Kutšma | Viktor Juštšenko | Viktor Janukovytš | Petro Porošenko | Volodymyr Zelenskyi

Kaarle Suuren palkinnon saajat
1950–1975

1950 Richard Coudenhove-Kalergi · 1951 Hendrik Brugmans · 1952 Alcide De Gasperi · 1953 Jean Monnet · 1954 Konrad Adenauer · 1956 Winston Churchill · 1957 Paul-Henri Spaak · 1958 Robert Schuman · 1959 George Marshall · 1960 Joseph Bech · 1961 Walter Hallstein · 1963 Edward Heath · 1964 Antonio Segni · 1966 Jens Otto Krag · 1967 Joseph Luns · 1969 Euroopan komissio · 1970 François Seydoux de Clausonne · 1972 Roy Jenkins · 1973 Salvador de Madariaga

1976–2000

1976 Leo Tindemans · 1977 Walter Scheel · 1978 Konstantínos Karamanlís · 1979 Emilio Colombo · 1981 Simone Veil · 1982 kuningas Juan Carlos I · 1984 Karl Carstens · 1986 Luxemburgin kansa · 1987 Henry Kissinger · 1988 François Mitterrand, Helmut Kohl · 1989 Veli Roger (Taizé-yhteisö) · 1990 Gyula Horn · 1991 Václav Havel · 1992 Jacques Delors · 1993 Felipe González · 1994 Gro Harlem Brundtland · 1995 Franz Vranitzky · 1996 kuningatar Beatrix · 1997 Roman Herzog · 1998 Bronisław Geremek · 1999 Tony Blair · 2000 Bill Clinton

2001–

2001 György Konrád · 2002 Euro-valuutta · 2003 Valéry Giscard d’Estaing · 2004 Pat Cox, paavi Johannes Paavali II (erikoispalkinto) · 2005 Carlo Azeglio Ciampi · 2006 Jean-Claude Juncker · 2007 Javier Solana · 2008 Angela Merkel · 2009 Andrea Riccardi · 2010 Donald Tusk · 2011 Jean-Claude Trichet · 2012 Wolfgang Schäuble · 2013 Dalia Grybauskaitė · 2014 Herman Van Rompuy · 2015 Martin Schulz · 2016 paavi Franciscus · 2017 Timothy Garton Ash · 2018 Emmanuel Macron · 2019 António Guterres · 2020 Klaus Johannis · 2022 Svjatlana Tsih’anouskaja, Maryja Kalesnikava, Veronika Tsapkala · 2023 Volodymyr Zelenskyi, Ukrainan kansa · 2024 Pinchas Goldschmidt ja Euroopan juutalaisyhteisöt

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Volodymyr_Zelenskyi&oldid=22822494”