Jos väitän Sokrateen tavoin etten tiedä mitään, onko se totta? Matkinko vain tuota empaattista mielipidettä ymmärtämättä sen todellista sisältöä. Onko tieto vain havaintoa jostakin vai älyllistä päättelyä? Holger Thesleff on "Platonin arvoitus" (Gaudeamus 2011) teoksessaan lähtenyt purkamaan vuosituhantista ajatusrakennelmaa kuin salapoliisi konsanaan. Koska kirjoittaja on tiedemies, hän ei lähde sepittämään satuja, vaan pysyy tiukasti Platonin teksteissä. Niiden kautta avautuu ihan konkreettistakin tietoa. Esim. Sokrateesta käy selville, että hän oli huono opettaja. Hänen opettamansa nuorukaiset menivät yleensä pilalle. "Faidronissa" Platon ohimennen mainitsee maan olevan pyöreä pallo. Kauan kesti ennen kuin Galilei toi julki asian uudelleen. Filosofia alkaa ihmettelystä. Kun maailma on sellainen kuin on, niin millainen olisi ihannevaltio. "Valtio" teokseensa Platon latasi Sokratesta puhetorvena käyttäen kaiken tietonsa ja kuvittelunsa. Thesleff painottaa, että Platonin ajatusten takana on usein hymy. Holger Thesleff hymyilee myös, vaikka kirja on jykevä ja kaunis kuin Parthenonin temppeli.
