Johann Wolfgang von Goethe

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johann Wolfgang von Goethe
Joseph Karl Stieler, Johann Wolfgang von Goethe, 1828.
Joseph Karl Stieler, Johann Wolfgang von Goethe, 1828.
Henkilötiedot
Syntynyt28. elokuuta 1749
Frankfurt am Main, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Kuollut22. maaliskuuta 1832 (82 vuotta)
Weimar, Saksan liitto
Ammatti runoilija, näytelmäkirjailija, prosaisti, filosofi, tutkija
Puoliso Christiane Vulpius
Kirjailija
Tuotannon kielisaksa
Tyylilajit proosa, runous, draama
Kirjallinen suuntausSturm und Drang, Weimarin klassismi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
G. O. May, Johann Wolfgang von Goethe, 1779.
Goethen kuva saksalaisessa postimerkissä vuodelta 1961.

Johann Wolfgang von Goethe (saks. De-Johann Wolfgang von Goethe.ogg [ˈjoːhan ˈvɔlfɡaŋ fɔn ˈɡøːtə], (ohje) 28. elokuuta 1749 Frankfurt am Main – 22. maaliskuuta 1832 Weimar) oli saksalainen yleisnero: runoilija, romaanikirjailija, näytelmäkirjailija, humanisti, tutkija, taidemaalari ja kymmenen vuoden ajan myös Weimarin valtion pääministeri. Goethea pidetään yleisesti saksankielisen kaunokirjallisuuden vaikutusvaltaisimpana hahmona.

Goethe oli Weimarin klassikkoihin kuuluva, ajan antiikkiin nojaava uushumanisti, joka antoi vaikutteita myös suomalaiseen kansallisromantiikan ajan kirjallisuuteen. Goethen kuuluisa nuoruudenteos on kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset (1774), ja hänen pääteoksensa on kaksiosainen, runomuotoon kirjoitettu Faust (1808, 1832).[1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Goethen synnyintalo Frankfurtissa.

Goethen isä Johann Kaspar Goethe (1710–1782) oli lakitieteen tohtori, joka kuului Frankfurtin varakkaimpiin porvareihin. Goethen äiti oli Katharina Textor (1731–1808). Goethe ei käynyt lapsena koulua, vaan hän sai kotiopetusta laajasti sivistyneeltä isältään ja kotiopettajilta.[2] Hänelle opetettiin muun muassa historiaa, matematiikkaa, maantiedettä, miekkailua, tanssia ja piirtämistä. Ranskan kielen hän oppi niin perusteellisesti, että hän kykeni puhumaan sitä yhtä hyvin kuin äidinkieltään.

Goethe aloitti 16-vuotiaana lakitieteen opinnot Leipzigin yliopistossa. Nuori Goethe keskittyi kuitenkin juridiikan sijasta kirjallisuuteen ja hauskanpitoon. Vuonna 1768 Goethe joutui sairauden vuoksi palaamaan vanhempiensa kotiin. Susanna von Klettenberg (1723–74) tutustutti Goethen pietismiin, joka vaikutti hänen tuotantoonsa. Sairausloman jälkeen Goethe jatkoi lakitieteen opiskelua Strasbourgissa. Johann Gottfried von Herder tutustutti Goethen Homerokseen, William Shakespeareen, James Macphersonin Ossianin lauluihin ja goottilaiseen tyyliin.[3]

Valmistuttuaan lakitieteen lisensiaatiksi vuonna 1771 Goethe toimi jonkin aikaa asianajajana Frankfurtissa. Samoihin aikoihin hän alkoi saada mainetta kirjailijana. Vuonna 1774 ilmestyi kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset, josta tuli nopeasti suurmenestys joka puolella Eurooppaa. Romaanin päähenkilö Werther ajautuu onnettoman rakkauden vuoksi itsemurhaan, ja tämä tarina teki lukijoihin niin vahvan vaikutuksen, että nuorison keskuuteen levisi suoranainen itsemurhaepidemia.[4] Tätä Goethen romaania pidetään hyvin leimallisena teoksena saksankielisen kirjallisuudenhistorian vuosina 1767–1785 vallinneelle Sturm und Drang -kaudelle.

Weimarin herttua Karl August (1757–1828) vaikuttui Goethen kirjallisista kyvyistä ja tarjosi tälle vuonna 1775 työtä herttuakunnassaan. Weimarista tuli Goethen kotikaupunki tämän loppuiäksi. Hänestä tuli monialainen poliitikko, joka vastasi muun muassa ulko-, opetus-, kulkulaitos- ja rahaministerin tehtävistä. Lisäksi hän toimi sotaministerinä yhteistyössä herttuan kanssa. Kaiken tämän ohella hän jatkoi työtään kirjailijana. Aikaa riitti myös tieteellisille harrastuksille, muun muassa kasvitieteelle ja geologialle. Weimariin perustettiin myös teatteri, jossa Goethe toimi käsikirjoittajana, ohjaajana, lavastajana ja näyttelijänä. Hänen ansiostaan vähäpätöisestä Weimarista kehittyi eurooppalainen kulttuurikeskus, joka veti puoleensa aikansa lahjakkaimpia taiteilijoita. Kaikkein kuuluisin näistä Goethen jälkeen Weimariin muuttaneista taiteilijoista oli kirjailija Friedrich Schiller.

Vuonna 1786 Goethe tunsi tarvetta maisemanvaihdokseen. Hän lähti Italiaan ja vietti siellä seuraavat kaksi vuotta, tutkien väsymättömällä innolla paikallista kulttuuria. Myöhemmin hän kirjoitti matkalla tekemiensä päiväkirjamerkintöjen pohjalta laajan matkakertomuksen. Goethe totesi vanhuksena, että Italiassa vietetty aika oli hänen elämänsä onnellisinta aikaa. Hänen tuotannossaan nousivat tänä aikana vahvasti esille antiikkiin ja humanismiin liittyvät teemat.

Italian matkan jälkeen Goethen hallinnollista työtaakkaa kevennettiin, niin että hän saattoi entistä paremmin keskittyä kirjailijan työhön. Vaikka hän oli erittäin ahkera kirjoittaja, saattoi teosten valmistuminen kestää vuosikymmeniä, sillä hänellä oli tapana työstää monta teosta yhtäaikaisesti. Faust työllisti häntä jopa 60 vuoden ajan.

Goethella oli taipumus rakastua usein ja intohimoisesti, mutta avioliittoon hän päätyi vasta 57-vuotiaana, vuonna 1806, Christiane Vulpiuksen (1765–1816) kanssa. Pari oli asunut yhdessä jo vuodesta 1788.[5] Vulpius ei ollut erityisen älykäs tai sivistynyt nainen, joten seurapiireissä ihmeteltiin suuresti sitä, miten Goethen kaltainen nero saattoi päätyä tuollaiseen avioliittoon. Goethea vaimon sivistystaso ei kuitenkaan huolettanut, sillä hän arvosti ennen kaikkea Christianen iloisuutta ja energisyyttä. Avioliitosta syntyi viisi lasta, joista eli aikuiseen ikään vain ensimmäisenä syntynyt poika, August (1789–1830).

Goethe kuoli 82 vuoden iässä vuonna 1832. Hänen viimeisten sanojensa kerrotaan olleen Mehr Licht! (saksaksi "Lisää valoa!").[6]

Goethen koko tuotanto on koottu 143-osaiseen teossarjaan, jota kutsutaan Weimarin laitokseksi. Osalla Goethen teoksista on enää historiallista merkitystä, mutta hänen keskeiset runonsa ja muutamat näytelmät ovat säilyttäneet tuoreutensa.[7][8]

Teokset (valikoima)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo J. W. von Goethen teosten suomennoksista

Näytelmiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Proosaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runoutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valitut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Valitut teokset. molemmat osat, Faust: J. W. v. Goethe; suom. Otto Manninen. Otava, 1965. (Sarja: Maailmankirjallisuuden mestariteoksia; II,8)
  • Valitut teokset. 2,, J. W. v. Goethe; Runoja, suom. Otto Manninen. Nuoren Wertherin kärsimykset; suom. Volter Kilpi. Iphigeneia Tauriissa; suom. Eino Leino; suomennoksen tarkastanut Otto Manninen. Torquato Tasso; suom. J. Siljo; suomennoksen tarkastanut Otto Manninen. Otava, 1965. (Sarja: Maailmankirjallisuuden mestariteoksia; II,9)
  • Valitut teokset. 3, Tarua ja totta, J. W. v. Goethe; suom. J. A. Hollo. Otava, 1965. (Sarja: Maailmankirjallisuuden mestariteoksia; II,10)

Kuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kallio, Sinikka: Johdanto. Teoksessa Goethe, Johann Wolfgang von: Italian matka päiväkirjoineen. Helsinki: Taide, 1992. ISBN 951-608-005-7

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Liukkonen, Petri (author) & Pesonen, Ari: Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832) Authors' Calendar. 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto.
  2. ↑ Clark, Barrett H.: Johann Wolfgang von Goethe (Cincinnati: Stewart & Kidd Company, 1918) European Theories of the Drama. Theatre Database. (englanniksi)
  3. ↑ Hakusana Goethe, Johann Wolfgang von teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 3, Eng–Hiu, s. 369–370. Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07242-7
  4. ↑ Romaani johti yli 2 000 itsemurhaan. Historia.net 7.2.2018. Viitattu 29.10.2022.
  5. ↑ Damm, Sigrid, Christiane und Goethe: Eine Recherche Frankfurt: Insel, 1998. (saksaksi)
  6. ↑ Biographie Johann Wolfgang von Goethe Frankfurt Interaktive. Arkistoitu 19.7.2011. Viitattu 29.10.2022. (saksaksi)
  7. ↑ Hakusana Goethe, Johann Wolfgang von teoksessa Suomalainen tietosanakirja 2, dio–hik, s. 375. Espoo: Weilin + Göös, 1989. ISBN 951-35-4646-2
  8. ↑ Tuominen-Halomo, Anneli: Goethen runoja nykysuomeksi Länsiväylä. 18.6.2013. Arkistoitu 30.4.2015. Viitattu 30.4.2015.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Koponen, Anneli: Goethen lyriikan suomennokset 1832–1991. (Liite tekijän lisensiaatintyöhön: Annan laulusta Villiruusuun: Johann Wolfgang von Goethen lyriikan suomennokset vuosina 1832–1991) Joensuu: Joensuun yliopisto, 1993. ISBN 951-708-155-3
  • Koskenniemi, V. A.: Nuori Goethe. Elämä ja runous. Porvoo: WSOY, 1932.
  • Koskenniemi, V. A.: Goethe. Keskipäivä ja elämänilta. Porvoo: WSOY, 1944.
  • Koskenniemi, V. A.: Goethe ja hänen maailmansa. (Tämä teos sisältää pääpiirteittäin tekijän aikaisemmin julkaisemat teokset ”Nuori Goethe” ja ”Goethe. Keskipäivä ja elämänilta”) Porvoo: WSOY, 1948.
  • Ludwig, Emil: Goethe. 1–2. ((Goethe. Geschichte eines menschen, 1920.) Suomentanut J. Hollo) Helsinki: Otava, 1927.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Johann Wolfgang von Goethe.
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johann Wolfgang von Goethe.
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Johann Wolfgang von Goethe


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Johann_Wolfgang_von_Goethe&oldid=22235631”