Jochen Rindt

itävaltalais-saksalainen autourheilija

Karl Jochen Rindt (18. huhtikuuta 1942 Mainz, Saksa5. syyskuuta 1970 Monza, Italia) oli saksalainen Itävaltaa edustanut kilpa-ajaja. Hän on Formula 1 -historian ainoa kuljettaja, joka on voittanut maailmanmestaruuden kuolemansa jälkeen.[1]

Jochen Rindt
Henkilötiedot
Koko nimi Karl Jochen Rindt
Syntynyt18. huhtikuuta 1942
Mainz, Saksa
Kuollut5. syyskuuta 1970 (28 vuotta)
Monza, Italia
Kansalaisuus Itävalta Itävalta (kilpailulisenssi)
Saksa Saksa (kansalaisuus)
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 19641970
Talli(t) Cooper, Brabham, Lotus
Kilpailuja 62
Maailman­mestaruuksia 1 (1970)
Voittoja 6
Palkintosijoja 13
Paalupaikkoja 10
Nopeimpia kierroksia 3
MM-pisteitä 107 (109)
Ensimmäinen kilpailu Itävallan GP 1964
Ensimmäinen voitto Yhdysvaltain GP 1969
Viimeinen voitto Saksan GP 1970
Viimeinen kilpailu Italian GP 1970

Rindt voitti Le Mansin 24 tunnin ajon vuonna 1965 Masten Gregoryn kanssa.[2] Rindtin lisäksi vain Mike Hawthorn, Phil Hill, Graham Hill ja Fernando Alonso ovat voittaneet sekä F1-mestaruuden että Le Mansin 24 tunnin ajon.[3][4]

Nuoruus

muokkaa

Jochen Rindt jäi orvoksi jo pikkulapsena, kun hänen molemmat vanhempansa kuolivat toisen maailmansodan pommituksissa Hampurissa vuonna 1943.[5] Hänen Grazissa Itävallassa asuneet isovanhempansa adoptoivat hänet, ja Jochen muutti heidän luokseen.[1]

Rindt osallistui kouluaikoinaan hiihtokilpailuihin, ja häneltä murtui kahdesti raaja. Hän päätti vaihtaa hiihdon moottoriajoneuvoilla kilpailemiseen. Aluksi hän ajeli mopolla ja myöhemmin motocross-pyörällä. Saatuaan ajokortin Rindt joutui ajotapansa vuoksi usein poliisin kanssa tekemisiin. Hänet erotettiin useasta yksityiskoulusta kapinallisen käytöksen takia.[1] Rindt ryhtyi harrastamaan kilpa-autoilua ja kilpaili Formula Junior Cooper -sarjassa vuonna 1963.[6] Rindtin nuoruuden esikuva oli saksalainen kilpa-autoilija Wolfgang von Trips, joka kuoli Monzan radalla vuonna 1961.[1]

Jochen Rindt ponnahti kansainväliseen tietoisuuteen Britannian Formula 2 -sarjassa vuonna 1964, kun hän toisessa kilpailussaan voitti lyömättömänä pidetyn britin Graham Hillin.[5] Jo sitä ennen hän oli ehtinyt kerätä voittoja useissa pikkuformuloiden luokissa.

Formula 2

muokkaa

Rindt voitti eniten kilpailuja Euroopan Formula 2 -sarjassa vuonna 1967, mutta mestaruuden vei Jacky Ickx.[7] FIA oli sarjan säännöissä huomioinut kokeneempien kuljettajien osallistumisen ja luokitellut kuljettajat pystyivät osallistumaan kilpailuihin, mutta eivät voineet kilpailla sarjan mestaruudesta.[8]

Formula 1

muokkaa

Ajajan lahjoistaan huolimatta Rindt ehti kiertää F1-sarjaa vuodesta 1964 pitkään[9][10] ennen kuin hän vihdoin sai kilpailukykyisen auton alleen kaudelle 1969 siirryttyään Lotus-talliin[11][12]; tosin hän oli jo Cooper-tallissa kaudella 1966 sijoittunut MM-sarjassa kolmanneksi.[13] Ensimmäisellä Lotus-kaudellaan Rindt saavutti 22 pistettä ja kuljettajien sarjan neljännen tilan.[12]

Kaudella 1970 Rindt ehti voittaa viidesti ja hankkia tavoittamattoman johdon MM-sarjassa[14] ennen kuin hän kuoli Italian GP:n harjoituksissa sattuneen ulosajon seurauksena Monzassa.[15][16]

Ura urheiluautoilla

muokkaa

Rindt menestyi myös urheiluautoluokissa. Hänellä on muun muassa Le Mansin 24 tunnin ajon voitto vuodelta 1965.[17]

Kuolema

muokkaa

Rindt kuoli kesken kauden 1970, kun hän ajoi ulos jarruakselin katkettua Monzan radalla Italian GP:n harjoituksissa. Onnettomuus sattui ennen radan viimeistä mutkaa, Parabolicaa. Kauden päätteeksi Rindtin suomalainen leski Nina Rindt (o.s. Lincoln) vastaanotti edesmenneen miehensä puolesta maailmanmestarin palkinnon.[18]

Rindt haudattiin Grazin kaupunkiin.

Saavutukset vuosittain

muokkaa

Jochen Rindtin autourheilusaavutukset vuosittain:[19]

  • 1962: Ensimmäiset autourheilukilpailut Alfa Romeolla.
  • 1963: Osallistuu Formula Junior -kilpailuihin, ensimmäinen suuri voitto Italian Cesenaticossa.
  • 1964: Voittaa Formula 2:ssa maailman huiput. Ensiesiintyminen Formula 1:ssä Itävallan GP-ajoissa Zeltwegissä.
  • 1965: Tehdassopimus Cooperin kanssa F1:ssä, voittaa Le Mansin 24 tunnin ajon Masten Gregoryn kanssa. F1 MM-taulukossa kolmastoista.
  • 1966: Kolmas F1 MM-taulukossa.
  • 1967: Voittaa Formula 2:n Euroopan mestaruuden, F1:ssä yhdestoista.
  • 1968: Siirtyy Brabhamille ja päätyy F1 MM-taulukossa kahdenneksitoista.
  • 1969: Sopimus Lotuksen kanssa F1:ssä, ensimmäinen voitto Watking Glenissä ja sijoittuu neljänneksi MM-taulukossa. Tunnetaan nopeimpana F1-ajajana.
  • 1970: F1-voitot; Monacossa, Zandvoortissa, Clermont-Ferrandissa, Brands Hatchissa, Hockenheimissa. Johtaa ylivoimaisesti MM-pisteissä ja voittaa F1-mestaruuden. Kuolee Monzan Parabolica-kaarteessa (nykyisin ’Curva Alboreto’), kun Lotus riistäytyy ohjauksesta 5. syyskuuta 1970 viimeisissä harjoituksissa.

Formula 1:n MM-sarjan kilpailujen tulokset

muokkaa

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa ja kursivointi nopeinta kierrosta.

Vuosi Talli Auto Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Sijoitus Pisteet
1964 Rob Walker Racing Team Brabham BT11 BRM V8 MON
NED
BEL
FRA
GBR
GER
AUT
Kesk.
ITA
USA
MEX
- 0
1965 Cooper Car Company Cooper T73 Climax V8 RSA
Kesk.
13. 4
Cooper T77 Climax V8 MON
DNQ
BEL
11
FRA
Kesk.
GBR
14
NED
Kesk.
GER
4
ITA
8
USA
6
MEX
Kesk.
1966 Cooper Car Company Cooper T81 Maserati V12 MON
Kesk.
BEL
2
FRA
4
GBR
5
NED
Kesk.
GER
3
ITA
4
USA
2
MEX
Kesk.
3. 22 (24)
1967 Cooper Car Company Cooper T81 Maserati V12 RSA
Kesk.
MON
Kesk.
CAN
Kesk.
13. 6
Cooper T81B Maserati V12 NED
Kesk.
BEL
4
FRA
Kesk.
USA
Kesk.
MEX
Cooper T86 Maserati V12 GBR
Kesk.
GER
Kesk.
ITA
4
1968 Brabham Racing Organisation Brabham BT24 Repco V8 RSA
3
ESP
Kesk.
MON
Kesk.
12. 8
Brabham BT26 Repco V8 BEL
Kesk.
NED
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
3
ITA
Kesk.
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
MEX
Kesk.
1969 Gold Leaf Team Lotus Lotus 49B Ford V8 RSA
Kesk.
ESP
Kesk.
MON
NED
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
4
GER
Kesk.
ITA
2
CAN
3
USA
1
MEX
Kesk.
4. 22
1970 Gold Leaf Team Lotus Lotus 49C Ford V8 RSA
13
MON
1
BEL
Kesk.
1. 45
Lotus 72 Ford V8 ESP
Kesk.
Lotus 72C Ford V8 NED
1
FRA
1
GBR
1
GER
1
AUT
Kesk.
ITA
DNS
CAN
USA
MEX

Lähteet

muokkaa
  • Melart, Juhani & Melart, Kari: Elämä pelissä – Grand Prix -ratojen sankarit. (2. painos) WSOY, 1998. ISBN 951-0-22767-6
  • Kärkkäinen, Juha: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96. Hämeenlinna: Alfamer Oy, 1996. ISBN 951-9153-98-5

Viitteet

muokkaa
  1. a b c d Hall of Fame: Jochen Rindt Formula1.com. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
  2. 24-hours of Le Mans Winners / ACO 24h motorsportsetc.com. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
  3. Alain Prost Le Mansin 24 tunnin ajoon 8.12.2004. MTV3. Viitattu 10.6.2008.
  4. Coch, Mat: Alonso, Campbell win on debut at Le Mans Speedcafe.com. 17.6.2018. Arkistoitu 21.8.2019. Viitattu 10.6.2019. (englanniksi)
  5. a b Tremayne, David: Remembering Rindt – Why the Austrian racer is still so revered, 50 years after his death Formula1.com. 5.9.2020. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.4.2021. (englanniksi)
  6. Grand Prix Hall of Fame – Jochen Rindt ddavid.com. Arkistoitu 15.10.2012. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
  7. 1967 European F2 Trophy motorsportmagazine.com. Viitattu 11.4.2023. (englanniksi)
  8. Denis Jenkinson: Further thoughts on Formula 2 motorsportmagazine.com. toukokuu 1967. Viitattu 14.4.2023. (englanniksi)
  9. Melart & Melart, s. 139–141
  10. Kärkkäinen, s. 19
  11. Melart & Melart, s. 142
  12. a b Kärkkäinen, s. 23
  13. Kärkkäinen, s. 21
  14. Kärkkäinen, s. 24
  15. Melart & Melart, s. 146–147
  16. Kärkkäinen, s. 25
  17. 33èmes Grand Prix d´Endurance les 24 Heures du Mans 1965 1965 24 Hours of Le Mans Results and Competitors. Experience Le Mans. Viitattu 3.4.2022. (englanniksi)
  18. Person Page - 15215 thePeerage.com. Viitattu 22.7.2008. (englanniksi)
  19. Georg Lentz, Günther Effenberger ja Günter K. Kodek: Jochen Rindt – kuolematon maailmanmestari, s. 11, 142. Suomentanut Eero Mänttäri. Kirjayhtymä, 1971. (suomeksi)

Aiheesta muualla

muokkaa