Latinalaispurje

Latinalaispurje on purjealuksissa käytettävä iso kolmiomainen pitkittäissuuntainen raakapurje. Sitä on käytetty useissa laivatyypeissä, erityisesti mesaanipurjeena. Purjeen raa'an keulanpuoli on jalustettu keulakanteen, jolloin toinen pää pysyy ylhäällä. Sitä on käytetty veneissä ja pienehköissä aluksissa. Myöhemmin sitä alettiin käyttää myös isoissa purjealuksissa 1700-luvulle asti.

Dhow, jossa on latinalaispurje, Mosambikissa. Alus purjehtii "huonolla halssilla" - purje nojaa mastoa vasten.

Ensimmäinen kuva latinalaispurjein varustetusta aluksesta on Björn Landströmin mukaan Rooman valtakunnasta, 200-luvulta jaa. Siinä on kuvia kolmiomaisesta purjeesta, joka on viistoon nostetussa raa'assa. Sitä ennen käytettiin raakapurjetta. Ensimmäiset kirjalliset tiedot latinalaispurjeista ovat 800-luvulta. Latinalaispurje nousee raakapurjetta paremmin tuuleen purjehdittaessa hankavastaiseen.

Latinalaispurje kehittyi Rooman valtakunnassa todennäköisesti raakapurjeesta^[1] 200-luvulla. Merenkulkijat havaitsivat, että raakapurjeella varustettu alus nousee paremmin tuuleen, jos raakaa nostetaan leen puolelta (suojanpuolelta) ja luuvartin puoleista osaa purjeesta supistetaan, jolloin purjeen sivusuhde paranee. Latinalaispurje syrjäytti 400-luvulle tultaessa raakapurjeen Bysantin laivastossa ^[2]^{lähde tarkemmin?}. Arabit omaksuivat nopeasti latinalaispurjeen omiin aluksiinsa. Vaikka latinalaispurje nousee raakapurjetta paremmin tuuleen, ja luoviminen sillä on raakapurjetta helpompaa, Björn Landströmin mukaan arabit eivät kuitenkaan koskaan kehittäneet luovimista, vaan purjehtivat tuulten mukaan.

Avomerellä, varsinkin länsi- ja pasaatituulissa purjehdittaessa, raakapurje on kuitenkin latinalaispurjetta tehokkaampi. Niinpä espanjalaiset takiloivat karavelinsa uudelleen raakapurjein lähtiessään ylittämään Atlanttia, ja vaihtoivat jälleen latinalaispurjeet tilalle saapuessaan Välimerelle. Tällaista karavelia kutsuttiin nimellä caravela redonda, kun taas caravela latina oli latinalaispurjein varustettu karaveli.

Latinalaispurje levisi portugalilaisten löytöretkeilijöiden ja kauppiaiden mukana Intian valtamerelle ja Indonesiaan 1500-luvulta lähtien.

Latinalaispurje oli erityisen suosittu mesaanin purjeena aina 1700-luvulle saakka, sillä se helpotti monimastoisen aluksen ohjausta. 1700-luvulta alkaen kahvelitakila alkoi syrjäyttää latinalaispurjetta Atlantilla ja Itämerellä.

Latinalaispurje on keksitty Landströmin mukaan itsenäisesti myös Tyynellä valtamerellä Polynesiassa.

Lähteet

↑ I. C. Campbell, The Lateen Sail in World History (Arkistoitu – Internet Archive) s. 2–4
↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Latinalaispurje Wikimedia Commonsissa

Purjeet, masto ja takila

Purjeet	Genua Genaakkeri Kahvelipurje Latinalaispurje Raakapurje Spinaakkeri Course Driver Extra Fokka Haruspurje Isopurje Moonsail Spanker Studding Tallboy Prammipurje Topsail Trysail
Purjeen osat ja materiaalit	Jalus/skuutti Halssi Dacron Foot Head Kevlar Spectra Liesma eli liikki liiktouvi Reiviseisinki Roach Tack
Mastot ja puomit	Fokkapuomi Puomi Kahveli Kokkapuu Jiggermasto Masto Isomasto Mesaanimasto Märssy Puntarihaarukka Raakapuu Masthead Truck Saalinki Spinaakkeripuomi
Takilan muut osat	Ahdin eli prässi Harus eli staaki Talja Boom vang Buntlines Cleat Clewlines Cunningham Downhaul Etuharus Seistinki Gooseneck Guy Jury Rig Nostin Outhaul Peak Preventer Ratlines Juokseva riki Sakkeli Kiinteä riki Vantti Stay mouse Stays Throat Trapetsi

Tämä laivoihin tai muuhun vesiliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] I. C. Campbell, The Lateen Sail in World History (Arkistoitu – Internet Archive) s. 2–4

[2] [1] (Arkistoitu – Internet Archive)

[1]

[2]