Wikipedia

Arkangelin alue

Venäjän federaation hallinnollinen alue

Arkangelin alue eli Arkangelin oblasti (ven. Архангельская область, Arhangelskaja oblast)[6] on hallinnollinen alue Pohjois-Venäjällä Pohjois-Euroopassa. Myös alueen koillispuolella sijaitseva Nenetsian autonominen piirikunta kuuluu Arkangelin alueeseen, mutta on samalla yksi Venäjän federaation subjekteista, kuten Arkangelin aluekin on.

Arkangelin alue
Архангельская область
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Arkangelin alueen sijainti Venäjän federaation kartalla
Arkangelin alueen sijainti Venäjän federaation kartalla

Koordinaatit: 64.5399°N, 40.5158°E

Valtio Venäjä Venäjä
Perustettu 23. syyskuuta 1937
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Arkangeli (348 783 as.)[1]
 – suurin kaupunki Arkangeli (348 783 as.)
 – kuvernööri Igor Anatoljevitš Orlov
Pinta-ala Nenetsian kera 587 400 km²;
ilman Nenetsiaa 410 700 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) Nenetsian kera 1 227 626;
ilman Nenetsiaa 1 185 536
Kielet venäjä
BKT (2010) Nenetsian kera 355 884,2 milj. RUB[2];
ilman Nenetsiaa 210 134,1 milj. RUB
 – asukasta kohti

Nenetsian kera 289 896 RUB, noin 7 102 EUR[3];

ilman Nenetsiaa 177 248 RUB, noin 4 342 EUR
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)[4][5]
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 29
 – ISO 3166 RU-ARK
dvinaland.ru

Maantiede

muokkaa

Arkangelin alue rajoittuu pohjoisessa Vienanmereen, koillisessa Nenetsiaan, idässä Komiin, etelässä Kirovin ja Vologdan alueisiin sekä lännessä Karjalan tasavaltaan. Manneralueen lisäksi alueeseen kuuluvat Novaja Zemljan saaret ja Frans Joosefin maa Jäämereltä. Vienanmeren saarista alueeseen kuuluvat Moržovets Mezeninlahdella ja Solovetskin saaret.[7]

Arkangelin aluetta peittävät pääasiassa havumetsät. Mezenin suun ympäristö sekä Jäämerellä olevat saaret ovat pääasiassa tundraa. Alueen suurimmat joet ovat Vienanjoki, Äänisjoki ja Mezen. Alueella on yli 2 500 järveä.

Argangelin alueella sijaitsee useita merkittäviä luonnonsuojelualueita.[8]

Väestö

muokkaa

Arkangelin alueen vuoden 2010 asukasluku oli 42 090 asukkaan Nenetsian kanssa 1 227 626[1] ja ilman sitä 1 185 536.

Asukasluvun kehitys

muokkaa

Oheinen taulukko kuvaa Arkangelin alueen, Arkangelin (kaupunkipiirin) ja Arkangelin alueeseen kuuluvan Nenetsian väkiluvun kehitystä vuosien 1959–2010 suoritettujen väestönlaskentojen mukaan. Taulukon Arkangelin alueen väestömäärässä on mukana Nenetsian väestö. Narjan-Mar on Nenetsian pääkaupunki.

Vuosi Arkangelin
alueen
asukasluku		 Arkangelin
asukasluku		 Arkangelin
alueen
kaupunkilaiset		 Arkangelin
alueen
maaseutu-
väestö		 Nenetsian
väestö		 Narjan-Marin
asukasluku		 Nenetsian
maaseutu-
väestö
1959[9] 1 267 186 272 650 680 654 586 532 36 881 21 897
(sis. 8 675
maaseutuas.)		 20 061
1970[10] 1 401 289 376 782 920 743 480 546 39 119 16 864[11] 17 739
1979[12] 1 467 069 385 028 1 057 818 409 251 47 001 23 435 19 345
1989[13] 1 570 256 424 728
(sis. 8 807
maaseutuas.)		 1 152 480 417 776 54 840 28 854 20 491
2002[14] 1 336 539 362 327
(sis. 6 276
maaseutuas.)		 999 591 336 948 41 546 25 592 15 304
2010[1] 1 227 626 355 781
(sis. 6 998
maaseutuas.)		 928 973 298 653 42 090 21 658 13 551

Suurimmat taajamat

muokkaa

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan alueen 1,2 miljoonasta asukkaasta 75,7 prosenttia oli kaupunkilaisia.[1] Suurimmat kaupungit ovat Arkangeli (348 783 asukasta vuonna 2010), Severodvinsk (192 353 as.) ja Kotlas (60 562 as.). Yli 10 000 asukkaan kaupunkeja tai taajamia ovat myös Novodvinsk (40 615 as.), Korjažma (39 641 as.), Mirnyi (30 280 as.), Velsk (23 885 as.), Njandoma (22 356 as.), Onega (Ääninen) (21 359 as.), Konoša (kaupunkityyppinen taajama, 12 432 as.), Plesetsk (kaupunkityyppinen taajama, 11 037 as.), ja Kargopol (10 214 as.).[1]

Etninen jakauma

muokkaa

Arkangelin alueen väestö ilman Nenetsiaa jakaantui vuoden 2010 väestönlaskennassa etnisiin ryhmiin seuraavasti: venäläisiä 95,6 % (yhteensä 1 148 821 henkeä; mukana 0,2 % eli 2 015 hengen osuus pomoreiksi itsensä lukevia), ukrainalaisia 1,4 % (16 976), nenetsejä 0,6 % (8 020), valkovenäläisiä 0,5 % (5 810), komeja 0,4 % (4 583), tataareja 0,2 % (2 335) ja muita 1,3 % (15 399). Laskennassa 25 682 henkeä ei ilmoittanut omaa etnistä ryhmäänsä.[15]

Hallinto

muokkaa

Arkangelin alue on yksi Venäjän federaation jäsenalueista eli subjekteista ja sen pääkaupunki on Arkangeli. Alueen koillispuolella sijaitseva Nenetsian autonominen piirikunta kuuluu myös Arkangelin alueeseen, vaikka se on itsekin yksi Venäjän federaation subjekteista. Paikallishallinnon johdossa ovat kuvernööri ja aluekokous.

Paikallista hallintoa varten Arkangelin alue on jaettu 19 kunnallispiiriin ja seitsemään erilliseen kaupunkipiirikuntaan. Jälkimmäisiin kuuluu myös Novaja Zemlja. Frans Joosefin maa kuuluu Primorjen piiriin. Oheinen kartta esittää Arkangelin alueen kunnallis- ja kaupunkipiirien hallintokeskusten sijainnin (ilman Franz Josefin maata ja Nenetsiaa).

Nenetsian autonomisen piirikunnan paikallishallinnollinen jako on esitetty artikkelissa Nenetsia.

Kunnallispiirit

muokkaa

Taulukossa on esitetty Arkangelin alueen kunnallispiirit vuoden 2010 väestönlaskennan mukaisine asukaslukuineen (taulukossa м.р. = муниципальный район = (kunnallis)piiri; ktt = kaupunkityyppinen taajama).[1]

Kunnallispiiri Venäläinen nimi Väkiluku
2010		 Hallinnollinen
keskus
Holmogoryn piiri Холмогорский м.р. 25 061 Holmogory (kylä, 4 150 as.)
Kargopolin piiri Каргопольский м.р. 18 466 Kargopol
Konošan piiri Коношский м.р. 26 106 Konoša
Kotlasin piiri Котласский м.р. 21 005 Kotlas
Krasnoborskin piiri Красноборский м.р. 13 815 Krasnoborsk (kylä, 4 771 as.)
Lenan piiri Ленский м.р. 13 362 Jarensk (kylä, 3 660 as.)
Lešukonskojen piiri Лешуконский м.р. 7 979 Lešukonskoje (kylä, 4 406 as.)
Mezenin piiri Мезенский м.р. 10 330 Mezen (3 575 as.)
Njandoman piiri Няндомский м.р. 30 244 Njandoma
Onegan piiri Онежский м.р. 35 376 Onega (Ääninen)
Pinegan piiri Пинежский м.р. 26 978 Karpogory (kylä, 4 443 as.)
Plesetskin piiri Плесецкий м.р. 49 077 Plesetsk (ktt)
Primorjen piiri Приморский м.р. 26 327 Arkangeli[16]
Šenkurskin piiri Шенкурский м.р. 15 196 Šenkursk (5 702 as.)
Ustjan piiri Устьяновский м.р. 30 581 Oktjabrski (ktt, 9 307 as.)
Velskin piiri Вельский м.р. 54 792 Velsk
Verhnjaja Toiman piiri Верхнетоемский м.р. 17 060 Verhnjaja Toima (kylä, 3 462 as.)
Viledin piiri Вилегодский м.р. 11 158 Iljinsko-Podomskoje (kylä, 3 682 as.)
Vinogradovin piiri Виноградовский м.р. 16 753 Bereznik (ktt, 6 018 as.)

Kaupunkipiirikunnat

muokkaa

Taulukossa ovat Arkangelin alueen kaupunkipiirit vuoden 2010 väestönlaskennan mukaisine asukaslukuineen. Koska useiden kaupunkipiirien (Arkangeli, Kotlas, Novaja Zemlja, Severodvinsk) alueeseen kuuluu myös muita taajamia tai maaseutua, piirin asukasluku voi olla suurempi kuin pelkän hallintotaajaman (taulukossa г.о. = городской округ = kaupunkipiirikunta).[1]

Kaupunkipiiri Venäläinen nimi Väkiluku
2010		 Hallinnollinen
keskus
Arkangelin kaupunkipiiri г.о. Архангельск 355 781 Arkangeli
Korjažman kaupunkipiiri г.о. Коряжма 39 641 Korjažma
Kotlasin kaupunkipiiri г.о. Котлас 73 517 Kotlas
Mirnyin kaupunkipiiri г.о. Мирный 30 280 Mirnyi
Novaja Zemljan kaupunkipiiri г.о. Новая Земля 2 429 Belušja Guba
Novodvinskin kaupunkipiiri г.о. Новодвинск 40 615 Novodvinsk
Severodvinskin kaupunkipiiri г.о. Северодвинск 193 607 Severodvinsk

Uskonto

muokkaa

Vuonna 2012 julkaistun laajan, Venäjän uskontoja kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Arkangelin alueen väestöstä (ilman Nenetsiaa) oli:[17][18][19]

Historiaa

muokkaa
 
Novgorodilaiset perustivat ja rakensivat Solovetskin luostarin vanhan osan 1400-1500-luvuilla
 
Anikei Stroganovin määräyksestä rakennutettu Neitsyt Marian ilmestyspäivän kirkko Solvytšegodskissa (1560)
 
Venäjän kartta 1645: purjelaivat Vienanmeren Arkangelin edustalla
 
Novodvinskin linnoitus (1711)

Asutuksen katsotaan saapuneen Vienanjoen seuduille pari tuhatta vuotta jääkauden vetäydyttyä alueelta eli noin 9 000 vuotta sitten. Vienanmeren rannalta on löydetty 3 000 vuotta vanhoja arkeologisia todisteita esimerkiksi hylkeenpyynnistä. Paikannimistön vanhin, suomalaissaamelainen kerrostuma ja alueen venäjänkielen paikallismurteiden suomalaisperäiset sanat kertovat alueen ensimmäisten tunnettujen asukkaiden olleen suomensukuisia.[20] Vienanjoen suomensukuisista kansoja nimitettiin venäläisissä kronikoissa tšuudeiksi, viikinkisaagoissa bjarmeiksi.[20]

Norjan kuninkaista kertova, islantilaisen Snorri Sturlusonin (1179-1241) saaga Heimskringla on ensimmäisiä kirjallisia teoksia, jotka kuvaavat Arkangelin alueen seutuja.lähde?

Arkangelin alueen ydinosa tunnettiin aiemmin nimellä Dvinskaja zemlja (ven. Двинская земля, Dvinan maa), mikä viittaa Vienanjokeen (ven. Severnaja Dvina) ja sen valuma-alueen seutuihin.[21] Vienanjoen maahan viittaavaa nimitystä käytetään nykyäänkin esimerkiksi Arkangelin alueen virallisissa nettitunnuksessa (dvinaland.ru).

Alueet kuuluivat noin 1100-luvulta lähtien laajan, Baltiasta Jäämerelle yltäneen Novgorodin tasavallan etupiiriin, vuodesta 1478 yhdistyneeseen Moskovan Venäjään. Tšuudit sulautuivat yhteen slaavilaisten kanssa. Novgorodilaiset tienasivat elantonsa metsästyksellä, kalastuksella ja turkiskaupalla; myöhemmin myös suolankeitolla ja -myynnillä. Erityisen paljon maaomaisuutta Vienanmereltä ja -joelta hankki Boretskin pajarisuku. 1400-luvulla perustettiin arkkienkeli Mikaelin luostari Vienanjoen alajuoksulle nykyisen Arkangelin paikalle, Nikolo-Korlskin luostari nykyisen Severodvinskin paikalle ja Solovetskin luostari Vienanmeren saarille. Novgorodin käskynhaltijan vaimo Maria Boretskaja lahjoitti luostareille suuret maa-alueet.[20][21]

Moskovan Venäjän aikana perustettiin Solvytšegodsk ja Petšora-joen alajuoksun läheisyyteen Pustozersk. Asutus kasvoi.[20] Englantilainen Moskovan kauppakomppania (the Muscovy Company) kävi kauppaa Moskovan Venäjän kanssa vuodesta 1554. Kaupan keskuksena toimi aluksi Vienanjoen maan hallintokeskus Kolmogory (nyk. Holmogory). Tsaarin asettamana, ulkomaalaisten tahojen Moskovaan suuntautuvaa kauppaa tarkasti muun muassa Anikei Stroganov. Ulkomaankauppa Vienanjoen maan kautta Moskovan Venäjään kukoisti.

Tsaari Iivana IV Julma perusti 1584 Vienanjoen suistoon Novaja Holmogoryn kaupungin. Tämä uudelleennimettiin myöhemmin arkkienkeli Mikaelin kaupungiksi eli Arkangeliksi läheisen luostarin nimen mukaisesti. Kaupungista tuli kasvavan Venäjän ensimmäinen ulkomaankaupan satama,[21] ja alueen merkitys maan ulkomaankaupassa kasvoi vaikka kauppasatamaan johtava meri jäätyi moneksi kuukaudeksi vuosittain.

Nuorena tsaarina Pietari Suuri perusti Arkangeliin laivatelakan 1693, jo seuraavana vuonna sieltä valmistui ensimmäinen alus. 1701 kaupungin suojaksi ryhdyttiin rakentamaan Novodvinskin linnoitusta. Vuonna 1702 Vienanjoen maan hallintokeskus siirrettiin Holmogorysta Arkangeliin. Joulukuun 18. päivänä 1708 antamallaan säädöksellä tsaari yhdisti Vienanjoen maan osaksi laajaa Arkangelinkaupungin provinssia, yhtä Venäjän kahdeksasta uudesta maakunnasta. Laajaan provinssiin liitettiin samalla myös nykyisen Karjalan tasavallan ja Kuolan alueet sekä pohjoiset alueet aina Uralille saakka. [22][21]

Alueesta muodostettiin Venäjän keisarikunnan laaja Arkangelin kuvernementti joulukuussa 1796. Vallankumouksen ja sisällissodan jälkeen 1921 Arkangelin kuvernementtia ryhdyttiin pilkkomaan. Alueen koko vaihteli.[22] Varsinaisesti nykyinen Arkangelin alue perustettiin Neuvostoliiton aikana syyskuussa 1937.[21]

1920- ja 1930-luvuilla Arkangelin alueelle toimi suuria pakkotyöleirejä (gulag). Näistä tunnetuimpiin ja suurimpiin kuului alueellisesti useaan osaan jakautunut ja myös Karjalan tasavallan puolella toiminut ojennusleiri Solovetski ITL OGPU (SLAG, 1923–31 ja 1932–33). Työleirin vankimäärä oli aluksi joitain tuhansia, mutta kohosi vuoden 1931 alkuun mennessä jo 71 800:ksi. Ojennusleirin pohjalta perustettiin myöhemmin Vienanmeren–Itämeren kanavan rakennustöistä vastannut, vankimäärältään vielä suurempi vankileiri. Arkangelin alueen monista pakkotyöleireistä jotkut toimivat vielä vuoteen 1960 saakka.[23][24][25]

Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Merkinnän syy: Historia katkeaa kesken, vain alueen perustamista edeltävistä vaiheista kerrotaan. Neuvostoliiton aika muutoksineen, neuvostoinfrastruktuurin rakentaminen, uusi Venäjän aika sekä 1800-luku käsittelemättä.

Talous

muokkaa

Jos Arkangelin alueeseen sisällytetään myös kaasu- ja öljylöytöjen rikastuttama Nenetsian autonominen alue, koko alueen osuus Venäjän bruttokansantuotteesta oli vuonna 2010 noin 1,0 prosenttia. Mikäli Nenetsiaa ei sisällytetä tarkasteluun, Arkangelin alueen osuus maan BKT:stä on vain 0,6 %.[2]

Arkangelin alueen (ilman Nenetsiaa) tärkeimmät teollisuudenalat ovat metsä-, puunjalostus-, paperi-, sellu-, koneenrakennus- ja elintarviketeollisuus. Maatalous on keskittynyt karjan- ja poronhoitoon. Lisäksi harjoitetaan turkiseläinten tarhausta ja metsästystä sekä hylkeenpyyntiä.

Tärkeimmät satamat ovat Arkangeli, Onega ja Mezen. Talvella Vienanmeren jäätyessä suurimpia aluksia avustetaan jäänmurtajilla. Alueen tärkein rautatie on Arkangelin ja Vologdan välinen rautatie. Siitä erkanee Kotlasissa rata Komiin ja Arkangelin eteläpuolella Karjalaan. Arkangelissa on kansainvälinen lentoasema.[7][26]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g h Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 7.7.2012. (venäjäksi)
  2. ↑ a b Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru Venäjän federaation eri subjektien aluellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 27.1.2013. (venäjäksi)
  3. ↑ Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 27.1.2013. (englanniksi)
  4. ↑ Jussi Nurminen: Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yleisradio. Viitattu 27.10.2014.
  5. ↑ Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
  6. ↑ Arkangelin alue, Eksonyymit, Kotus.fi
  7. ↑ a b Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  8. ↑ OOPT Severo-Zapadnogo okruga (Luoteisen federaatiopiirin luonnonsuojelualueiden dynaaminen sijaintikartta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 7.7.2012. (venäjäksi)
  9. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 7.3.2013. (venäjäksi)
  10. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 7.3.2013. (venäjäksi)
  11. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 7.3.2013. (venäjäksi)
  12. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-7. (venäjäksi)
  13. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Tšislennost naselenija SSSR, RSFSR i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Neuvostoliiton tämänhetkinen väestö, Venäjän sosialistinen neuvostofederaatio ja sen osat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 7.3.2013. (venäjäksi)
  14. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Tšislennost naselenija Rossii i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Venäjän ja sen osien tämänhetkinen väestö) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 7.3.2013. (venäjäksi)
  15. ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Okontšatelnyje itogi Vserossijskoj perepisi naselenija 2010 goda. Natsionalnyi sostav nasalenija po subjektam Rossijskoi federatsii (Koko Venäjän kattava väestönlaskennan 2010 lopulliset tulokset. Väestöjakauma Venäjän federaation subjekteissa: Taulukko 7 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 8.11.2012. (venäjäksi)
  16. ↑ Primorski raion - Kontakty (Primorjen piirihallinnon sijainti ja yhteystiedot Arkangeliin) Primorjen piiri, primadm.ru. Viitattu 7.3.2013. (venäjäksi)
  17. ↑ Geografija Vybor Duha 27.8.2012. Kommersant, kommersant.ru. Arkistoitu 20.3.2017. Viitattu 28.1.2013. (venäjäksi)
  18. ↑ Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laaja, 56900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva atlas siitä, mihin Venäjä uskoo. Arkangelin alueen yhteenveto s. 157. Nenetsiaa ei Tšukotkan tavoin kartoitettu. Tämä 240-sivuinen teos ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 21.12.2012. sreda.org. Arkistoitu 2.12.2013. Viitattu 28.1.2013. (venäjäksi)
  19. ↑ Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laajan, 56900 henkilölle tehdyn Venäjän uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 18.12.2012. sreda.org. Viitattu 28.1.2013. (venäjäksi)
  20. ↑ a b c d Jussi Konttinen: Sankarimatkalijan Arkangeli, s. yhteensä 336 sivua. Kustannusosakeyhtiö Paasilinna, 2005. ISBN 951-581-095-7
  21. ↑ a b c d e Arkhangelsk Region kommersant.com. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 9.11.2012. (englanniksi)
  22. ↑ a b Administrativno-territorialnoje delenije Arhangelskoi gubernij v XVIII-XX vv. (Spravka) (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) (rusarchives.ru)
  23. ↑ Karta GULAGa (GULAG-leirien klikattava sijaitikartta Arkangelin, Murmanskin ja Vologdan alueilla, Karjalassa, Nenetsiassa ja Komissa (1929-60)) Ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 8.1.2014. (englanniksi)
  24. ↑ Solovetsski ITL OGPU (NKVD:n vuosina 1923-1931 toimineen Solovetsski ITL OGPU (Solovetskije lagerja osobogo naznatšenija, Solovetski lager prinuditelnyh rabot osobogo naznatšenija OGPU, SLON, Solovetskije i Karelo–Murmanskije lagerja, SKMITL) -ojennustyöleirin tietoja. Tällä leirillä oli aluksi (09/1923) yhteensä 3 049 vankia, mutta 01/1931 heitä oli 71 800 henkeä) Neuvostoliiton vankileirien hakemisto. ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 8.1.2014. (venäjäksi)
  25. ↑ Belomoro–Baltiski ITL (NKVD:n vuosina 1931-1941 toimineen Belomoro–Baltiski ITL (Belomorsko–Baltiski ITL, BelBaltlag, BBL) -ojennustyöleirin tietoja. Tällä Solovetski ITL OGPU:n jatkeeksi perustetulla Vienanmeren–Itämeren leirillä oli jopa 107 900 vankia (12/1932). Vuoden 1939 alussa leirillä oli 86 567 henkeä) Neuvostoliiton vankileirien hakemisto. ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 8.1.2014. (venäjäksi)
  26. ↑ Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Arkangelin_alue&oldid=21674315”