Fokker T.VIII-W

Fokker F.VIII-W (tai T.8W) oli Fokkerin suunnittelema ja rakentama kaksimoottorinen kellukkeilla varustettu meritiedustelu-, pommitus- ja torpedokone 1930-luvulta. Tyyppimerkinnässä oleva W tuli sanasta vesi.

Fokker T.VIII-W
RAF:n 320. laivueen T.VIIIW.
Tyyppi	Meritoimintalentokone
Alkuperämaa	Alankomaat
Valmistaja	Fokker
Miehistö	3–4
Ensilento	22. helmikuuta 1939
Valmistusmäärä	36
Mitat
Pituus	13,20 m
Kärkiväli	18,00 m
Korkeus	5,0 m
Siipipinta-ala	43,90 m²
Nopeus	enin 285, matka- 220 km/h
Lentomatka	2 100 km
Tyhjäpaino	3 100 kg
Voimanlähde
Koneisto	2 ×Wright Whirlwind R975E -tähtimoottoria
Teho	450 hv (329 kW)
Aseistus
Aseistus	2×7,92 mm:n M36-konekivääriä 600 kg pommeja
Infobox OK

Historia

Hollannin laivaston ilmavoimat (Marine Luchtvaart Dienst - MLD) alkoi 1930-luvun puolessa välissä uusia vanhentunutta lentokalustoaan, jolloin Fokker tarjosi sille projektia 134 alustavana suunnitelmana MLD:n uudeksi meritoimintakoneeksi helmikuussa 1937. Koneesta tehtiin kesän 1937 aikana täysikokoinen maketti ja tarkemman suunnittelun tuloksena MLD tilasi 20. syyskuuta 1938 viisi T.VIII-W-tuotantonimen saanutta meritoimintakonetta ilman prototyyppiä. MLD:n tunnuksella R-1 varustettu T.VIII-W lensi ensilentonsa 22. helmikuuta 1939. Tästä ensimmäisestä viiden koneen tuotantosarjasta käytettiin myös nimeä T.VIII-W/A. Marraskuussa 1939 MLD tilasi 19 kappaletta tyyppiä T.VIII-W/G ja helmikuussa 1940 12 kappaletta tyyppiä T.VIII-W/M.

Saksan miehitettyä Alankomaat 10. toukokuuta 1940 osa, 8 kpl, A- ja G-sarjan koneista pakeni Isoon-Britanniaan ja loput, 28 konetta siirrettiin Luftwaffen käyttöön. Koneen kehitystyö pysähtyi, koska saksalaisilla oli F.VIII-W:tä vastaavat Heinkel He 115 ja Arado Ar 95 -koneet.

Koneen siipi oli puuta, rungon etuosa kevytmetallista kuorirakennetta, joka pultattiin kiinni siipiosaan. Samoin pulttiliitoksin siipeen kiinnitettiin teräsputkirakenteinen takarunko, joka oli kangasverhoiltu muotokaarien ja rimoituksen alla. Kellukkeet, laipat ja pommiluukut olivat kevytmetallirakennetta. Ohjainpinnat olivat kangasverhoiltua teräsputkirakennetta.

Variaatiot

Projekti 134 oli suunnittelu- ja konseptikone, johon tehtyjen muutosten perusteella rakennettiin viisi kappaletta ensimmäistä tuotantosarjaa T.VIII-W (myöhemmin T.VIII-W/A). Toista tuotantosarjaa, T.VIII-W/G (gemenged, sekarakenteinen), rakennettiin 19 kappaletta. G-mallissa oli takarunko vaihdettu kevytmetalliseksi kuorirakenteeksi, kellukkeita ja polttoainesäiliöitä oli suurennettu ja sallittuja lähtöpainoja oli nostettu. Tyyppiä T.VIII-W/M (metal) rakennettiin 12 kappaletta. Se oli kokonaan metallirakenteinen ja tarkoitettu Hollannin Itä-Intiaan trooppisiin olosuhteisiin. Saksalaiset modifioivat myöhemmin G- ja M-sarjan koneita muun muassa niin, että kahden M36-konekiväärin sijaan koneeseen asennettiin yksi 30 mm:n tykki ja yksi MG15-konekivääri sekä pommikuormaa kasvatettiin noin 150 kiloa.

Suomen ilmavoimat lähettivät koneesta tarjouspyynnön lokakuussa 1937 Blackburn Ripon -meritoimintakoneiden korvaamiseksi. Tarjouspyynnössä olleiden vaatimusten perusteella Fokker ehdotti muutoksia, muun muassa moottoreiden korvaamista tehokkaammilla Pratt&Whitney Twin Wasp SBG-4-C -moottoreilla. Myös Ruotsin ja Norjan kiinnostuttua konetyypistä Fokker esitteli raskaamman version T.VIII-W/A. Edelleen paperilla esiteltiin tästä vieläkin laajennettu versio T.VIII-W/B (myöhemmin T.X-W), jossa moottoreina olisivat olleet 905-hevosvoimaiset Bristol Pegasus XXIV:t.

Suomen lisäksi myös MLD oli evaluoimassa suurennettua T.VIII-W-konetta, joka olisi samassa koko- ja painoluokassa T.VIII-W/B:n kanssa. Tämän pohjalta Fokker loi uusilla moottoreilla ja ala-ampumolla varustetun projekti 168:n, jonka pohjalta uudeksi tyyppinimeksi tuli T.X-W (T.10W). Kaikesta huolimatta Suomelle tarjottavan koneen tyyppimerkinnäksi tuli T.VIII-W/C, vaikka johdonmukaisesti tyypin olisi pitänyt olla T.X-W/M tai G. Suomelle tarkoitettua tyyppiä rakennettiin lopulta kaksi kappaletta.

T.VIII-W -sarjan eri variaatioita ehdittiin rakentaa yhteensä noin 38 kappaletta.

Variaatiot
			1937	1937	1938	1939	1940	1939	1939	1939	1939	1939	1941
			Project 134	T.VIII-W (A)	T.VIII-W/G	T.VIII-W/M	T.VIII-W/G/M	Project 168	T.X-W/H	T.X-W/H	T.X-W/G	T.VIII-W/C (Fin)	T.VIII-W/C (Ger)
Kärkiväli (m)			18,0	18,0	18,0	18,0	18,0	20	20,5	20	20	20	20
Pituus (m)			13,0	13,2	13,0	13,2	13,4	15,2	15,2	15,2	15,2	14,83	15,22
Pinta-ala (m²)			43	44	44	44	44	52	56	52	52	52	52
Korkeus (m)			3,7	5,0	5,0	5,0	4,98	5,4	5,4	5,4	5,4	5,78	5,78
Tyhjäpaino (kg)			2850	4100	4600	4600	4600	4775	5100	4775	4775	4525	4920
Lentopaino (kg)			4280	4600	5000	5000	6000	7000	7500	6600	6600	7000	7500
Moottorit			Wright R975E	Wright R975E	Wright R975E	Wright R975E	Wright R975E	WR-CYCL GR1820	WR-CYCL GR1820	WR-CYCL GR1820	Bristol Mercury XI	Bristol Mercury XI	Bristol Mercury XI
Teho (hv)			450	450	450	450	450	875	900	1100	890	890	890
Polttoaine (l)			700	700	1200	1720	1200/1720	1750	2000	2000	1850	1900	1900
Matka (km)			1150	1150	2070	2860	2070/2860	2200	2480	2350	2400	1800	1850
Nopeus (km/h)			270	266	285	285	294	335	340	348	340	345	358

Käyttö

Fokker T.VIII-W-koneen eri variaatiot olivat käytössä Hollannissa mukaan luettuna Hollannin Itä-Intia, Iso-Britannia ja Saksa. Koneesta olisi ollut Suomen lisäksi kiinnostunut myös Norja, Ruotsi ja Belgia.

Suomen ilmavoimien hankinnasta

Suomen ilmavoimat aloittivat hankintaprosessin Blackburn Ripon -meritoimintakoneiden korvaamiseksi 1937, tarjouspyynnön lähtiessä lokakuussa. Vaatimusten pohjalta alkuperäinen F.VIII-W ei kelvannut, vaan tarvittiin isompi, tehokkaammilla moottoreilla varustettu versio. Kahdesta (T.X-W-sarjan) T.VIII-W/C-koneesta tehtiin hankintasopimus 11. tammikuuta 1939. Fokker aloitti koneiden rakentamisen ja niiden tunnukseksi olisivat tulleet FW-160 ja FW-161. Hankintasopimus käsitti myös rajoittamattoman lisenssisopimuksen.

FW-160 (sarjanumeroltaan 5636) ja FW-161 (5637) olisi pitänyt toimittaa tammi-maaliskuussa 1940 ja lisenssipiirustukset Suomi olisi saanut toukokuussa 1939. Hollannin MLD peruutti T.X-W-projektinsa keväällä 1939, jolloin Fokker joutui tukalaan tilanteeseen uuden tuotantomallinsa kanssa. Sen tuotantomääräksi oli tulossa vain Suomen tilaamat kaksi kappaletta.

Keväällä 1939 Suomen koelentäjät, kapteeni Ehrnrooth ja lentomestari Heiskala koelensivät hollantilaisille hieman vastahaluisesti MLD:n T.VIII-W/A-koneen. Pienistä ongelmista huolimatta suomalaiset raportoivat koelennosta postitiivisissa merkeissä.

Fokkerin alun perinkin epärealistisesti laaditut aikataulut ja muuttunut tilauskirja tuotanto-ongelmineen aiheuttivat viivästyksen koneiden toimitukseen, toimituksen luvattiin olevan toukokuussa 1940. Kevään 1940 kiristyneessä poliittisessa tilanteessa MLD pakko-otti Suomelle toimitettavat kaksi konetta 3. toukokuuta 1940. Vielä keskeneräiset koneet oli saatava Hollantiin kohdistuvan uhan puolustamiseksi kolmivuorotyöllä kahden viikon aikana. FW-160:n hollantilaiseksi tunnukseksi tuli R-37. Saksan vallattua Hollannin 15. toukokuuta 1940 Saksa otti kaikki Hollannissa jäljellä olevat koneet, ml. Suomeen jo myydyt koneet, haltuunsa.

Suomi peruutti tilauksen virallisesti 19. syyskuuta 1940. Koneita oli yritetty kesällä 1940 myydä jopa Ruotsiin. Saksa tarjosi jäljelle jääneitä koneita Suomelle 1941 ja vielä 1943.

Lähteet

• Willem Vredeling, Fokker T.8W-C, Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti 3/2002, 4/2002, 1/2003, ISSN 1237-2315.

Aiheesta muualla

• Fokker T.VIII-W (englanniksi)