Franz Böhme
Franz Böhme (15. huhtikuuta 1885 Zeltweg, Steiermark, Itävalta – 29. toukokuuta 1947 Nürnberg) oli kenraalimajuri Itävallan armeijassa ja vuoristojoukkojen kenraali Saksan armeijassa toisessa maailmansodassa. Hän oli vastuussa useista sotarikoksista toimiessaan komentajana Saksan miehittämässä Serbiassa 1941. Böhme johti vuoristoarmeijakuntaa Suomen Lapissa ja sodan lopulla hän johti saksalaisia joukkoja Norjassa.[1]
| Franz Böhme | |
|---|---|
 Franz Böhme vuonna 1939. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. huhtikuuta 1885 Zeltweg, Steiermark, Itävalta |
| Kuollut | 29. toukokuuta 1947 (62 vuotta) Nürnberg, Saksa |
| Kansalaisuus |
 Saksa |
| Ammatti | sotilas |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Saksa |
| Palvelusvuodet | 1. lokakuuta 1900 - |
| Komentajuudet |
30. divisioona 1938 - Saksan XVII vuoristoarmeijakunta Saksan 2. panssariarmeija Saksan 20. vuoristoarmeija |
| Taistelut ja sodat |
Ensimmäinen maailmansota Toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | vuoristojoukkojenkenraali |
Sotilasura
muokkaaBöhme värväytyi 1. lokakuuta 1900 kadetiksi jalkaväen kadettikouluun Grazissa. Elokuussa 1904 hänet ylennettiin vänrikiksi ja sijoitettiin joukkueenjohtajaksi Galitsiassa olevaan 95. keisarilliseen jalkaväkirykmenttiin. [2]
Ensimmäisen maailmansodan aikana Böhme oli Itävalta-Unkarin armeijan upseerina. Sodan päätyttyä tappioon Böhme jäi palvelukseen ollen esikuntaupseerina ja komentajana eri yksiköissä. Vuonna 1935 hänet ylennettiin Itävallan armeijan kenraalimajuriksi. [2]
Böhme jäi palvelukseen myös Saksan armeijaan sen jälkeen kun Itävalta oli liitetty Saksaan. Hän yleni kenraaliluutnantiksi kesällä 1939 hiukan ennen toisen maailmansodan alkua.[1]
Toinen maailmansota
muokkaa
Böhme otti osaa Puolan offensiiviin 32. jalkaväkidivisioonan komentajana. Hänestä tuli XVIII vuoristoarmeijakunnan komentaja 15. kesäkuuta 1940, kun sen edellinen komentaja Hermann Ritter von Speck kuoli taistelussa Yonnen lähellä Ranskassa. [1]
Armeijakunta oli mukana myös operaatio Maritassa, kun Saksa valtasi Kreikan keväällä 1941. Böhmen armeijakunta jäi Balkanille miehitystehtäviin ja suoritti partisaanien vastaisia toimia Kreikan lisäksi myös Serbiassa. Partisaanien suorittamat iskut hän kosti siviileille teloituttamalla sotamarsalkka Keitelin antaman ohjeen mukaisesti sata serbialaista yhtä tapettua saksalaista kohden ja 50 serbialaista yhtä haavoittunutta saksalaista kohden.[1] Böhme kantoi myös voimakasta henkilökohtaista kaunaa serbejä kohtaan Itävalta-Unkarin kokeman ensimmäisen maailmansodan tappion takia. Esimerkkitapauksiksi Böhme määräsi sotilaansa teloittamaan Kraljevon ja Kragujevacin kaupunkien miesväestön. Jälkimmäisessä teloitettiin myös poikalapsia, jotta määrätty summa saataisiin aikaiseksi. 21. lokakuuta 1941 yli 2 000 kragujevacilaista marssitettiin pelloille kaupungin läheisyyteen ja ammuttiin. Serbien oma suojeluskunta auttoi saksalaisia tehtävässä. [3] Kaksi ja puoli kuukautta kestäneen hallintonsa aikana Böhme pyrki tukahduttamaan kapinan ja teloitutti useita tuhansia serbialaisia. Hänen johdollaan käynnistyi myös erityisesti juutalaisiin ja mustalaisiin kohdistetut vainot Balkanin alueella. [4]
Tammikuussa 1942 Böhme siirtyi armeijakuntineen takaisin Saksaan, josta se siirrettiin touko-kesäkuussa Suomen Lappiin. Armeijakunta siirtyi Kiestinkiin, jossa se pysyi koko Suomessa olonsa ajan. Böhme luovutti tammikuussa 1943 armeijakunnan komentajan tehtävät Karl Eglseerille. Toukokuussa 1943 Böhmelle myönnettiin Suomen 1. luokan vapaudenristi miekkoineen ja tammenlehvineen. Tammikuussa 1944 Böhme siirtyi Salzburgiin ja toimi Saksan XVIII sotilaspiirin komentajana. Kesäkuussa hänet siirrettiin Balkanille 2. panssariarmeijan komentajaksi Lothar Rendulicin tilalle. Heinäkuussa Böhme loukkaantui, kun häntä kuljettanut Fieseler Storch -lentokone syöksyi maahan. Hänet siirrettiin Wehrmachtin komentajareserviin, josta hän palasi komentamaan joukkoja Norjaan tammikuussa 1945.[1]
Sodan jälkeen
muokkaaBöhme antautui briteille lokakuussa 1945 ja hän jäi sotavankeuteen. Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynneissä häntä syytettiin Serbiassa tehdyistä sotarikoksista, mutta hän surmasi itsensä hyppäämällä Nürnbergin vankilan neljännen kerroksen ikkunasta ennen kuin hänet ehdittiin tuomita.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Prisoners at Special Camp 11, Franz Böhme (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 5.1.2009
- ↑ a b Ritterkreuzträger Franz Böhme Viitattu 8.7.2009
- ↑ John R. Lampe: Yugoslavia as history: twice there was a country, s. 217. Cambridge University Press, 2000. ISBN 0521774012
- ↑ Hana Weiner, Dalia Ofer, Anne Barber: Dead-end journey: the tragic story of the Kladovo-Šabac group, s. 146-157. University Press of America, 1996. ISBN 0761801995
Aiheesta muualla
muokkaa- Valokuvia Boehmesta, myös palvelusajalta Suomessa heinäkuulta 1942, General Franz Boehme's Photo Albums, Axis History Forum