Julia Agrippina
Julia Agrippina (15–59, myös Agrippina nuorempi tai Agrippina Minor) oli kenraali Germanicuksen tytär ja keisari Caligulan sisar sekä Rooman keisari Neron äiti.[1]
Nuoruus
muokkaaAgrippina syntyi Kölnissä vuonna 15 vaikutusvaltaiseen roomalaiseen sukuun. Hänen isoisoisänsä oli Rooman ensimmäinen keisari Augustus. Hänen isänsä oli suosittu ja kunnioitettu Rooman valtakunnan kenraali Germanicus ja äitinsä Agrippina vanhempi. Agrippinalla oli viisi sisarusta, joista nuorimmaisesta pojasta oli tuleva keisari Caligula. Agrippinan ollessa neljän vanha hänen isänsä kuoli - mahdollisesti keisari Tiberiuksen myrkyttämänä.[1]
Avioliitot
muokkaaAgrippina meni naimisiin Gnaeus Domitius Ahenobarbuksen kanssa vuonna 28 ja Nero syntyi tästä liitosta vuonna 37. Vuonna 39 paljastui kaksi vuotta aiemmin valtaan nousseen Caligulan vastainen salaliitto, johon oli sekaantunut niin Agrippina kuin hänen rakastajansa Marcus Aemilius Lepiduskin. Caligula teloitutti Leipiduksen mutta sisarensa hengen hän säästi. Hänet lähetettiin maanpakoon Ponzan saarelle. Siellä ollessaan – vuonna 40 – hänen miehensä kuoli sairauteen. Seuraavana vuonna murhattiin Caligula ja Claudiuksesta tuli uusi keisari. Hänen noustuaan valtaan Agrippina sai palata Roomaan ja hän meni naimisiin Asian provinssin käskynhaltija Gaius Passienus Crispuksen kanssa vuonna 45. Crispus kuitenkin kuoli jo kahden vuoden kuluttua - mahdollisesti Agrippinan myrkyttämänä.[1]
Vuonna 48 Claudius teloitutti vaimonsa Messalinan ja tämän rakastajan heidän osallisuudesta keisarin vastaiseen salaliittoon. Jo seuraavana vuonna Agrippina meni naimisiin Claudiuksen kanssa.[2] Claudiuksen valintaan vaikuttivat todennäköisesti Agrippinan sukutausta ja vaikutusvaltaisen pretoriaanikaartin hänelle osoittama luottamus. Seuraavien vuosien aikana Agrippina osallistui aktiivisesti valtion asioiden hoitoon. Hän raivasi armotta tieltään kaikki, joiden katsoi häiritsevän pyrkimyksiään. Nero saavutti 13 vuoden täysi-ikäisyyden vuonna 51. Claudiuksen poika Britannicus saavuttaisi saman neljän vuoden kuluttua. Varmistaakseen poikansa pääsyn valtaan Agrippinan oli toimittava ennen tätä. Vuonna 54 Agrippina tarjoili miehelleen hänen lempiruokaansa, sieniä. Ruokaan sekoitettu myrkky tappoi Claudiuksen 13. lokakuuta 54.[1]
Valtataistelu
muokkaaAgrippinan juonittelujen avulla pretoriaanikaarti tervehti Neroa uutena keisarina. Vangituttamalla ja murhauttamalla vielä muutaman tärkeän henkilön Agrippina varmisti poikansa valinnan keisariksi. Aluksi äiti ja poika toimivat tiiviissä yhteistyössä; Nero julkisena päätöstentekijänä ja Agrippina niiden taustalla. Agrippinan pohjaton vallanhimo ja jatkuva sekaantuminen valtakunnan asioiden hoitoon alkoivat kuitenkin pian kiristää äidin ja pojan välejä. Jo muutaman kuukauden kuluttua he olivat riidoissa keskenään.[1]
Agrippina oli aikanaan taivutellut keisari Claudiuksen adoptoimaan Neron. Nyt hän käytti pretoriaanikaartia kiristyskeinona, uhkaamalla huudatuttaa Claudiuksen biologisen pojan Britannicuksen keisariksi. Hänestä ei kuitenkaan ollut harmia enää helmikuun 55 jälkeen. Hän kuoli tuolloin myrkytykseen. Tekijänä oli joko Agrippina tai Nero.[1]
Kuolema
muokkaaVuonna 59 Nero päätti hankkiutua eroon äidistään. Koska Britannicuksen kuolemasta huhuttiin yhä, murhatavaksi valikoitui veneonnettomuus. Agrippinaa kuljettaneen veneen katto sortui hänen päälleen. Agrippina loukkaantui ja putosi veteen, muttei kuollut. Hän pelastautui rantaan uimalla, jolloin Nero lähetti sotilaansa viimeistelemään tehtävänsä miekoin. Kun Agrippina näki miekat, hänen kerrotaan huutaneen: "Iske kohtuun, joka antoi elämän Nerolle!"
Lähteet
muokkaa- Tieteen kuvalehden Historia 4/2008
Viitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Julia Agrippina Encyclopædia Britannic. Viitattu 12.10.2018.
- Gill, N.S.: Agrippina, the Empress Who Scandalized Rome ThoughtCo. 12.8.2018. Viitattu 12.10.2018.
- Southon, Emma : Agrippina the Younger: Unofficial First Empress of the Roman Empire Ancient History et cetera . 15.11.2016. Viitattu 12.10.2018.
- Muscato, Christopher : Agrippina the Younger: Facts & History Study.com . . Viitattu 12.10.2018.