Nurmon kirkko
Nurmon kirkko on Seinäjoen Nurmossa, Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva ristikirkko. Se sijaitsee Nurmon kirkonkylässä lähellä Nurmonjoen rantaa. Kirkko on valmistunut vuonna 1779. Rakennustöistä vastasi alahärmäläinen Antti Hakola ja hänen kuoltuaan sen saattoi loppuun hänen poikansa Kaapo Hakola. Kirkossa on noin 650 istumapaikkaa.[1]
| Nurmon kirkko | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti |
Nurmonjoentie 17 60550 Nurmo |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Nurmon kappeliseurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1779 |
| Istumapaikkoja | noin 650 |
 |
|
Nurmon kirkonseutu kuuluu Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin[2].
Kirkon historia
muokkaaKirkon rakentaminen ja ensivuosikymmenet
muokkaaVuonna 1727 rakennettu saarnatupa osoittautui muutamassa vuosikymmenessä liian ahtaaksi. Lisäksi vuonna 1768 suoritetussa tarkastuksessa rakennuksen länsipäädyssä ollut kellotorni todettiin vaarallisen hataraksi. Tuomiokapitulin suhtauduttua hankkeeseen kielteisesti Nurmon kirkon rakennustyöt aloitettiin luvatta alahärmäläisen Antti Hakolan johdolla syksyllä 1777. Apunaan hänellä oli hänen poikansa Kaapo Hakola. Nurmon ristikirkon malli oli omaksuttu Etelä-Suomesta, jossa ensimmäiset ristikirkot oli rakennettu jo 1600-luvun lopussa. Antti Hakolan hukuttua Nurmonjokeen huhtikuussa 1778 hänen poikansa Kaapo Hakola saattoi isänsä aloittamat kirkon rakennustyöt päätökseen.
Kirkkoa ei maalattu heti vaan vasta viisitoista vuotta valmistumisensa jälkeen vuonna 1793. Ulkoseinät käsiteltiin tuolloin tummahkolla punamultamaalilla. Vuonna 1825 kirkon seinät oli saatu laudoitettua, jolloin ulkomaalaus uusittiin, ja kirkko maalattiin ensi kerran myös sisältä. Samalla kirkkoon rakennettiin myös eteiset ja ikkunoita suurennettiin.
Heti kirkon valmistuttua sen sisustustöitä ryhtyi tekemään jalasjärveläinen Salomon Köhlström. Hän valmisti kirkon ovet, ikkunat ja luultavasti myös alttarin. Hänen oli määrä tehdä myös kirkonpenkit, mutta työ annettiin Kaapo Hakolalle, joka lupautui tekemään työn halvemmalle kuin Köhlström. Hakolan valmistamat penkit havaittiin kuitenkin epäkäytännöllisiksi, ja Köhlström sai tehtäväkseen rakentaa uudet penkit. Köhlström veisti 1782 kirkkoon myös saarnastuolin, joka on muodoltaan barokkityylinen, kun taas yksityiskohdat ovat rokokoomallisia.
Kellotapuli
muokkaaKirkon tapuli valmistui ennen kirkkoa jo vuonna 1770. Koska kirkkoa ei rakennettu alkuperäisten suunnitelmien mukaan vanhan saarnashuoneen paikalle, tapuli jäi suhteessa kirkkoon väärälle paikalle. Tapulin siirtämistä ehdottiin 1807, mutta asia lykkääntyi Suomen sodan takia. Siirtoa ei saatu koskaan tehtyä suurten kustannusten takia. Tapuli laudoitettiin yhdessä kirkon kanssa 1825, jolloin tapulin mittasuhteita myös muutettiin leventämällä sen alaosaa kyynärän verran jokaiselta seinältään. 1840-luvulla kellotapulin eteläseinälle rakennettiin vaivaisukko. Vaivaisukon tekijää ei varmuudella tiedetä, mutta sen tekotavasta on päätelty, että sen rakentaja oli kuortanelainen Heikki Juhonpoika Mikkilä. Tapulin molemmat kellot on valettu Tukholmassa, isokello 1766 ja pikkukello 1777.
Myöhemmät muutokset
muokkaaVuonna 1843 – kuten vielä 1872 ja 1900 – kirkko maalattiin uudelleen tummanpunaisellä värillä. Samana vuonna Juho Koskiniemi teki kirkkoon Kylväjä- ja Tuhlaajapoika-maalaukset. Hän myös maalasi ikkunoiden ympärille verhot ja koristenauhan seinien yläosaan. Koskiniemen maalaukset peitettiin 1913 valkoisella maalilla, ja taiteilija Frans Hiivanainen teki niiden päälle samat maalaukset omalla tyylillään. Sakastin oven päällä oleva maalaus Hyvä paimen on myös Hiivanaisen käsialaa.
Ensimmäisen alttaritaulun kirkko sai vasta vuonna 1914, vaikka sen hankkimista oli ehdotettu jo 1819. Alttaritaulun maalasi Väinö Hämäläinen. Sen aihetta, Jeesus ja samarialainen nainen, jotkut pitivät sopimattomana. Suurimpaan osaan nurmolaisista alttaritaulu teki kuitenkin syvän vaikutuksen aiheellaan ja taiteellisuudellaan, ja se on yhä paikoillaan.
Kirkon sisätiloihin tehtiin 1913 suuria muutoksia. Vanhat penkit revittiin irti ja myytiin muun muassa sikaloiden karsina-aidoiksi. Tilalle rakennettiin uudet, kurikkalaisen S. Hakolan suunnittelemat penkit. Sisätilat maalattiin valkoisiksi. Ulkoseinien pystypanelointi korvattiin vaakalaudoituksella, joka maalattiin vaalealla värillä. Näin kirkko sai nykyisen ulkoasunsa. Vuonna 1928[3] kirkon ja tapulin läheisyyteen rakennettiin kirkon muotoja jäljittelevä siunauskappeli.
Lähteet
muokkaa- Armas Luukko (1983): Nurmon historia I, s. 395–404
- Aarre Läntinen (1994): Nurmon historia II, s. 653–658
- Vuokko Kivisaari toim. (1974): Nurmon kirja, s. 181–188 ISBN 951-44-0059-3
Viitteet
muokkaa- ↑ Nurmon kirkko Seinäjoen seurakunta. Viitattu 6.2.2015.
- ↑ Nurmon kirkko Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Nurmon kirkko Seinäjoen seurakunta. Viitattu 23.3.2019.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nurmon kirkko Wikimedia Commonsissa
- Nurmon kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.