Wikipedia

Vasta

saunomisessa käytettävä oksakimppu

Vasta tai vihta on saunomisessa käytettävä oksakimppu,[1] jolla vastotaan tai vihdotaan, mikä tarkoittaa vastan lyömistä kuumassa saunassa vartalon ihoa vasten. Nykyään vasta tehdään lähes aina koivusta.[2] Koivuvastaan kannattaa käyttää nuorehkon rauduskoivun oksia.[3]

Vasemmalla nykyaikaiseen tapaan tehtyjä vastoja, oikealla perinteisiä vastoja.
Pekka Halonen, Saunassa, 1925.
Vastoja myynnissä Joškar-Olassa Marin tasavallassa Venäjällä.

Vasta kuuluu olennaisena osana suomalaiseen, venäläiseen, virolaiseen ja latvialaiseen saunakulttuuriin. Sitä käytetään erityisesti juhannuksena[1]. Vastojen käyttö on kielletty monien taloyhtiöiden saunoissa.[4] Herkimmät allergikot voivat saada koivuvastasta oireita.[5]

Vastomisen historia

muokkaa

Vastaa käytettiin jo saunaperinteessä, joka oli aikaisemmin yleinen koko Euroopan alueella. Tämä perinne hävisi keskiajan lopulla. Pohjois-Amerikan intiaanien hikimajoissa käytettiin välineitä, jotka olivat vastan tapaisia.[6]

Vastan käyttö saunomisen yhteydessä on ikivanha tapa. Sitä käytettiin jo silloin, kun sauna oli enemmän rentoutumis- kuin peseytymispaikka. Saunominen olikin alun perin enemmän hikoilua ja vastalla lätkimistä. Vettä saunassa alettiin käyttää myöhemmin, kun saunasta tuli peseytymispaikka.[6]

Nykyään vasta tehdään lähes aina koivusta, mutta aiemmin vastoja tehtiin myös mustaherukasta, suopursusta, tammesta, lehmuksesta ja pihlajasta.[2] Vihta voidaan tehdä myös nokkosista.[7]

Vasta- ja vihta-sanojen alkuperä

muokkaa

Vasta-sanan alkuperä

muokkaa

Sanaa vasta käytetään Porvoo–Oulu-linjan itäpuolella, kuten myös suurimmassa osassa itämerensuomalaisia kieliä: karjalassa, lyydissä ja vepsässä. Vasta-sanaa on arveltu lainaksi ruotsin sanasta kvast, mutta parempi selitysvaihtoehto on lainaaminen muinaisvenäjästä, jossa sanasta hvost johdettu verbi hvostat´ on tarkoittanut vihdalla kylpemistä.[8] Vasta-sana on vanhastaan voinut tarkoittaa myös lehtiluutaa. Liivin kielessä on käytetty luuta-sanaa sekä lakaisuvälineen että saunavihdan merkityksessä.

Vihta-sanan alkuperä

muokkaa

Sana vihta on tyypillinen esimerkki Suomen kirjakieleen kotiutuneesta läntisestä murresanasta. Sana vihta esiintyy viron kielessä (vir. viht), jossa se saattaa olla johdos samasta äänen jäljittelyyn perustuvasta sanavartalosta, jota edustavat myös vihma ja vihistä. Verbi vihmoa voi merkitä kostutus- tai vihkiveden pirskottamista vihdan tai muun kimppumaisen välineen avulla.[8]. Suomessa Porvoo–Oulu-linjan länsipuolella puhutaan vihdasta.[6]. Suomen kirjakielessa vihta on Henrik Florinuksen vuonna 1702 julkaistussa sananlaskukokoelmassa. Sana esiintyi kuitenkin jo Agricolan kielessä syntiinlankeemuskertomuksessa:

»Niin heidän molempain silmät aukenit ja he äkkäsit alasti olevansa, niin he sidoit fiikunalehtiä yhteen ja teit heillens vihtat.[8]»

Aadam ja Eeva verhoutuivat siis Agricolan mukaan viikunanlehdistä sidottuun vihtaan. Paratiisin vihdat eivät ole Agricolan omaa keksintöä, sillä niitä on kuvattu jo Suomen keskiaikaisissa kirkkomaa­lauksissa.[8]

Valmistaminen

muokkaa
 
Rauduskoivun tunnistaa kolmiomaisista lehdistä, joissa on kaksoissahalaitaiset reunat.[3] Hieskoivun lehdet ovat pyöreämmät.[3]

Vihdan tekoaika on yleensä juhannuksesta heinäkuun alkupuolelle. Ennen tätä koivunlehdet ovat yleensä liian pehmeitä ja heinäkuussa ne taas irtoavat helpommin. Vitsaksien eli oksien taittaminen ei kuulu jokaisenoikeuksiin, vaan siihen pitää aina olla maanomistajan lupa.[9]

Yhteen vastaan tarvitaan noin 35–40 rauduskoivun oksaa.[10] Rauduskoivu on hieskoivua parempi, sillä se on jämäkämpää[10] ja sen lehdet pysyvät paremmin kiinni oksassa.[3] Oksien alaosasta tulee repiä lehdet pois 10–15 senttimetrin matkalta kädensijan tieltä.[3] Oksista tehdään kimppu siten, että lehtien vaaleampi alapuoli tulee päällepäin.[3] Rauduskoivun tuoksu on melko mieto, joten kimpun sekaan voi laittaa muutama hieskoivun tai mustaherukan oksaa antamaan tuoksua.[10] Verenkierron vilkastuttamiseksi kimpun sekaan voi laittaa yhden katajanoksan.[3]

Vastan voi tehdä myös katajanoksista, mutta ne tulee hauduttaa ensin, jotta katajan neulaset eivät pistele.[11] Venäjällä vasta tehdään tammenoksista, jotka ovat koivua kestävämpiä.[12]

Oksien yhteen sitomiseen käytetään perinteisesti mieluiten hieskoivua, mutta nykyisin vasta voidaan sitoa myös narulla tai nippusiteillä.

Perinteisesti sidottaessa vitsas valmistellaan rikkomalla ensin sen kuori puukon terän alla vetäen. Vitsas saadaan taipuisaksi vääntämällä se tämän jälkeen varovasti kierteille, jolloin puun syyt irtoavat toisistaan. Sidontatapoja on lukuisia, mutta ne voidaan jakaa kahteen perustapaan: Vitsaksesta voidaan tehdä ensin erillinen rengas, joka sitten pujotetaan vastan kädensijan ympärille. Toinen tapa on sitoa vitsas suoraan kädensijan ympärille. Tehtäessä erillinen vitsasrengas tulee kädensija sidottua vain yhdestä kohdasta, mutta suoraan kädensijan ympärille sidottaessa vitsaksella muodostetaan yleensä kaksi sidontakohtaa. Suoraan kädensijan päälle sidottaessa vitsaksella voidaan lisäksi muodostaa vihtaan ripustuslenkki.[13]

Talvea varten vastoja voi kuivattaa ilmavassa ja varjoisassa paikassa[14] tai pakastaa muoviin käärittynä.[10][15] Talvivastat kannattaa tehdä melko myöhään, jotta silmut ehtivät tippua ja kesän kasvu ehtii puutua.[14] Kuivattu vihta liotetaan vedessä ennen käyttöönottoa.[3] Pakastetut tulee sulattaa huoneenlämmössä ennen käyttöä.[15]

Terveysvaikutukset

muokkaa

Koivunlehdissä on saponiineja, jotka toimivat mietona saippuana ja auttavat puhdistautumisessa.[3] Lisäksi vastominen irrottaa kuolleita ihosoluja, vilkastuttaa pintaverenkiertoa[3] ja edistää aineenvaihduntaa.[16]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Kinnunen, Hanne: Vihta vai vasta? Ihan sama, kunhan se juhannussaunassa on Yle Uutiset. 20.6.2013. Viitattu 30.9.2016.
  2. ↑ a b Saaristo, Sari: Tuunaa saunavihtasi terveyspulmien täsmäavuksi Valomerkki. 18.6.2015. Arkistoitu 28.10.2016. Viitattu 28.10.2016.
  3. ↑ a b c d e f g h i j Yli-Knuuttila, Jenna: Saunavihta – terveellinen nautinto Yle Uutiset. 19.6.2014. Viitattu 30.9.2016.
  4. ↑ Löylytuoksujen turvallisuusriskit Yle Kuningaskuluttaja. 7.11.2002. Viitattu 2.10.2016.
  5. ↑ Keränen, Tuomas: Koivuallergikot selviävät tänä vuonna todella helpolla – heinän kukintaa ei pysty ennakoimaan Yle Uutiset. 29.4.2015. Viitattu 28.10.2016.
  6. ↑ a b c Ritvanen, Ilkka: Vastominen vanhempi perinne kuin peseytyminen Savon Sanomat. 24.6.2011. Keskisuomalainen Oyj. Viitattu 28.11.2016.
  7. ↑ Ryynänen, Riitta: Uskoisitko? Katajastakin saa saunavastan! Kodin kuvalehti. 11.7.2014. Sanoma Oy. Viitattu 6.12.2016.
  8. ↑ a b c d Häkkinen, Kaisa: Saako olla vihta vai vasta? Tiede. 12.9.2013. Sanoma Oy. Arkistoitu 30.11.2020. Viitattu 30.9.2016.
  9. ↑ Vihdan valmistus Tervaleppä. 22.6.2016. Suomen Tervaleppä Oy. Viitattu 1.10.2016.
  10. ↑ a b c d Vihdan tekeminen UPM Metsämaailma, Metsätieto. UPM. Arkistoitu 6.8.2016. Viitattu 1.10.2016.
  11. ↑ Kaakinen, Elina: Lihasjumit jäävät lauteille, kun vihdan sitoo katajasta Yle Uutiset. 24.12.2014. Viitattu 2.10.2016.
  12. ↑ Huttunen, Jenny: Tammesta kestovihta – "Lehdet eivät tipu sitten millään" Yle Uutiset. 18.6.2015. Viitattu 2.10.2016.
  13. ↑ Tuormaa, Markus: Puutyöt pärekorista pistoaitaan, s. 8–16. Metsäkustannus Oy, 2014.
  14. ↑ a b Kinnunen, Hanne: Talvivastojen mukana ei kannata varastoida turhaa roskaa Yle Uutiset. 29.6.2013. Viitattu 2.10.2016.
  15. ↑ a b Hiltunen, Anja: Paras vasta joulusaunaan syntyy juhannuksen jälkeen Yle Uutiset. 20.6.2014. Viitattu 2.10.2016.
  16. ↑ Sauna hellii ja hoivaa Kotiliesi. 10.7.2013. Viitattu 28.10.2016.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vasta&oldid=22639685”