aikuistuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaikuistuminen (38)
- teonnimi verbistä aikuistua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aikuistuminen | aikuistumiset |
| genetiivi | aikuistumisen | aikuistumisten aikuistumisien |
| partitiivi | aikuistumista | aikuistumisia |
| akkusatiivi | aikuistuminen; aikuistumisen |
aikuistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aikuistumisessa | aikuistumisissa |
| elatiivi | aikuistumisesta | aikuistumisista |
| illatiivi | aikuistumiseen | aikuistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aikuistumisella | aikuistumisilla |
| ablatiivi | aikuistumiselta | aikuistumisilta |
| allatiivi | aikuistumiselle | aikuistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aikuistumisena (aikuistumisna) |
aikuistumisina |
| translatiivi | aikuistumiseksi | aikuistumisiksi |
| abessiivi | aikuistumisetta | aikuistumisitta |
| instruktiivi | – | aikuistumisin |
| komitatiivi | – | aikuistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aikuistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aikuistumis- | |