Annie Kenney

Annie Kenney, kuva vuodelta 1909.

Ann "Annie" Kenney (13. syyskuuta 1879 - 9. heinäkuuta 1953) oli englantilainen feministi ja naisten äänioikeuskampanjan aktivisti eli suffragetti. Poiketen monista muista aikansa naisasianaisista, Kenney oli lähtöisin työväenluokasta.

Elämänvaiheita

Varhaivuodet

Annie Kenney syntyi 11 lapsiseen perheeseen. Kummatkin vanhemmista olivat tehdastyöläisiä. Kenney syntyi keskosena ja luultiin, että hän ei jää eloon. Vaikka olosuhteet olivat vaatimattomaat, vanhemmat kannustivat lapsiaan lukemaan kirjoja. Lapsuuttaan Kenney kuvaili onnelliseksi. Isä oli hänen mukaansa introvertti ja äiti oli paljon tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Muodollinen koulutus jäi kuitenkin vähäiseksi, sillä Kenney aloitti työt tehtaassa jo kymmenenvuotiaana. Pian töiden aloittamisen jälkeen hän menetti yhden sormistaan työtapaturmassa.

Kun Kenney täytti 13- vuotta, hän piti ryhtyä tekemään tehtaassa täyttä työpäivää. Tuohon aikaan se tarkoitti sitä, että työt alkoivat kello kuusi aamulla ja loppuivat kello 17.30. Tämän jälkeen Kenneyn piti auttaa kotitöissä.

Aktivismi

Annie Kenney ja Christabel Pankhurst kampanjoimassa.

Kenney säilytti lukuhalut myös työläisenä. Vuonna 1905 hän oli yhdessä sisarensa Jessie Kenneyn kanssa työväenpuolueen kokouksessa, jossa Christabel Pankhurst piti puheen naisten poliittisista oikeuksista. Tämä teki Kenneyhin suuren vaikutuksen ja hän liittyi uuteen Women´s Social and Political Unioniin, eli WSPU:hun. Järjestöä on moitittu siitä, että sen riveissä oli lähinnä ylimmän luokan ja keskiluokan naisia ja se unohti työläisnaisten tukalat olosuhteet. Annie Kenney olikin sisarensa känssa yksi harvoista työväenluokkaisista naisista järjestössä.

Tapahtuman jälkeen Kenney päätti omistautua naisten ääniokeuden mahdollistamiselle. Hän päätti järjestää vastaavia tilaisuuksia myös tehdastyöläisille. Pankhurstit kutsuivat hänet kotiinsa teelle ja Kenneyn vilpittömyys ja into tekivät heihin vaikutuksen. WSPU palkkasi Kenneyn tekemään kampanjaa kahden punnan viikkopalkalla.

Kenney osoittautuikin hyväksi ja pelottomaksi kampanjoijaksi, jonka ansiosta suffragetit saivat paljon julkisuutta. Karismaattisena puhujana hän sai paljon kuuntelijoita ja keräsi myös rahalahjoituksia liikkeen toimintaan. Vuonna 1907 hän ryhtyi organisoimaan järjestön toimintaa Bristolissa, missä viipyi vuoteen 1911.

Bristolissa Kenney asui suffragetti Mary Blathwaytin luona. Blathwayit oli ylemmän keskiluokan jäsen ja Dyrham Parkin omistajia. Väitetään, että naiset elivät intiimisuhteessa ja että Kenneyllä olisi ollut intiimisuhteita myös muiden suffragettien kanssa. Suhteiden todellisen luonteen tietävät vain naiset itse.

Kenney ei tyytynyt pelkkään julisteiden jakamiseen ja puheiden pitämiseen. Vuonna 1905 Kenney ja Christabel Pankhurst menivät tapaamaan ministeri Sir Edward Greyta. Greyn puhuessa naiset kysyivät jatkuvasti "Jos liberaalipuolue on hallituksessa, saavatko naiset ääniokeuden?" Kun naiset eivät lopettaneet kyselyään, pyydettiin paikalle poliisi. Poliisin tultua paikalle, naiset kieltäytyivät lähtemästä, ennen kuin heidän kysymykseensä vastataan. Poliisi poisti heidät väkisin ja he syyttivät Kenneytä ja Panhurstia, että nämä olivat lyöneet ja sylkeneet heitä. Heidät vietiin oikeuteen, missä heille langetettiin viiden shillingin sakot.

Kenney ja Pankhurst kieltäytyivät maksamasta sakkoja. Sen johdosta heidät vietiin vankilaan. Tapaus herätti huomiota. Ensimmäistä kertaa äänioikeutta vaatineet naiset olivat käyttäneet väkivaltaa ja joutuneet vankilaan. Vankilasta pääsyn jälkeen toiminta jatkui. Vuonna 1908 orgenisoitiin 21. kesäkuuta Hyde Parkiin naisten sunnuntai. Siitä haluttiin suurempi kuin yhdestäkään miesten järjestämästä mielenosoituksesta. Paikalle tuli arviolta 300 000 naista. Kyseessä oli suurin tuohon aikaan Britanniassa järjestetty mielenosoitus.

Vuonna 1910 Kenney ja Pankhurst lomailivat Guernseyllä. Jälleen levisi juoruja heidän intiimisuhteestaan. Keväällä vuonna 1912 WSPUn johto pidätettiin. Christabel Pankhurst pakeni Pariisiin. Tuohon aikaan liike oli omaksunut entistä militantimpia toimintamuotoja, kuten ikkunoiden ja postilaatikoiden rikkomisen. Kenney vangittiin vuonna 1913 ja hänelle langetettiin 18 kuukauden mittainen vankeustuomio. Hän aloitti vankilassa syömälakon, jonka johdosta hänen terveytensä heikkeni huomattavasti. Hänet vapautettiin, mutta oli tarkoitus vangita hänet pian tervehtymisen jälkeen. Tätä kutsuttiin "kissa ja hiiri laiksi". Kenney tiesi tämän ja ryhtyi piileskelemään. Hänen olinpaikkansa paljastui ja hänet vietiin uudelleen vankilaan.

Ensimmäinen maailmansota alkoi vuonna 1914. Militanttisuffragetit päättivät lopettaa kampanjointinsa ja keskittyä tukemaan Iso-Britannian sotaponnistuksia. Kenney lähetettiin Yhdysvaltoihin kampanjoimaan. Hän ei pitänyt siitä, että Christabel Pankhurst piti Carnegie Hallissa puheen jossa vaati Yhdysvaltoja liittymään sotaan. Hän lähti takaisin Iso-Britanniaan. Hän kävi kampanjoimassamyös Australiassa ja yhdessä David LLoyd Georgen kanssa kampajoi, että naiset menisivät töihin ammustehtaisiin. Hän myös vastusti aktiivisesti bolševikkien lakkokampanjaa Iso-Britanniassa.

Iso-Britannia myönsi naisille äänioikeuden vuonna 1918. Kenney tuki Christabel Pankhurstin vaalikampanjaa. Pankhurst ei tullut valituksi. Tämän jälkeen Kenney menetti vähitellen kiinnostuksensa politiikkaan.