Ero sivun ”Anneli Asplund” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ak: Uusi sivu: {{Tieteilijä | tieteilijän nimi = Anneli Asplund | tieteilijän alkuperäinen nimi = | kuva = | kuvan leveys = | kuvateksti = | syntymäaika = 28. maaliskuuta 1939 | syntymäpaikka = | kuolinaika = | kuolinpaikka = | asuinpaikat = | kansalaisuus = {{Suomi}} | sukujuuret...
 
Lähteet: sarakkeet + luokka
Rivi 41: Rivi 41:


==Lähteet==
==Lähteet==
{{Viitteet}}
{{Viitteet|sarakkeet}}


{{AAKKOSTUS:Asplund, Anneli}}
{{AAKKOSTUS:Asplund, Anneli}}
Rivi 48: Rivi 48:
[[Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat]]
[[Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat]]
[[Luokka:Vuonna 1939 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1939 syntyneet]]
[[Luokka:Elävät henkilöt]]

Versio 8. huhtikuuta 2024 kello 16.11

Anneli Asplund
Henkilötiedot
Syntynyt28. maaliskuuta 1939
Kansalaisuus  Suomi
Koulutus ja ura
Instituutti Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Tutkimusalue Folkloristiikka, kansanmusiikki

Anneli Asplund (s. 28. maaliskuuta 1939)[1] on suomalainen kansanmusiikin ja folkloristiikan tutkija, filosofian lisensiaatti ja Sibelius-Akatemian kunniatohtori.[2] Hän on tutkinut muun muassa uudempaa suomalaista kansanlauluperinnettä.[3] Asplundin puoliso on viulisti ja musiikkipedagogi Roy Asplund.[4]

Asplund suoritti filosofian lisensiaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1997.[5] Hänet kutsuttiin Sibelius-Akatemian kunniatohtoriksi vuonna 2002.[6]

Asplund työskenteli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistossa ensin kansanlaulujen järjestäjänä[7] ja myöhemmin tutkijana[8]. Arkiston uusimittaisia kansanlauluja sisältävä kansanlaulukortisto on pitkälti Asplundin laatima.[3] Hän on kirjoittanut ja toimittanut lukuisia suomalaista kansanmusiikkia käsitteleviä artikkeleita ja julkaisuja.

Asplundin teos Balladeja ja arkkiveisuja sai Vuoden tiedekirja -palkinnon vuonna 1994.[9] Vuonna 2011 hän sai Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen Vuoden Wäinö -tunnustuksen.[10]

Julkaisuja

  • Anneli Asplund, Matti Hako (toim.): Kansanmusiikki. Julkaistu sarjassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 366. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1981.
  • Anneli Asplund, Vesa Tapio Valo, Juha Kangas (toim.): Kulkurista kuninkaaksi: Matti Haudanmaan musiikki ja elämä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1990.
  • Anneli Asplund: Balladeja Ja Arkkiveisuja: Suomalaisia kertomalauluja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994.
  • Anneli Asplund, Päivi Kerola-Innala, Liisa Aroheimo-Marvia (toim.): Suomen musiikin historia: Kansanmusiikki. Helsinki: WSOY, 2006

Lähteet

  1. Historiska och litteraturhistoriska studier: 74, s. 251. Svenska litteratursällskapet i Finland, 1999. ISSN 0073-2702
  2. Satasarvi: Kansanmusiikin tutkimuksen aikakauskirja, 2020, nro 1, s. 3. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmä. ISSN 2489-8163 Verkkoversio. Viitattu 7.4.2023.
  3. a b Hämäläinen, Nina ja Karhu, Hanna: Unohdetut laulut: Elias Lönnrotin ja Herman Niemen käsikirjoitusvihkot ja kynnystekstien merkitys. (Teoksessa Sanojen luonto — Kirjoituksia omaehtoisen ilmaisun poetiikasta ja ympäristöistä. Toim. Venla Sykäri, Heidi Henriikka Mäkelä ja Kati Kallio) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2023. ISBN 978-951-858-610-7
  4. Otavan Musiikkitieto A–Ö, toim. Keijo Virtamo, uudistetun laitoksen 1. painos. Helsinki: Otava 1997 ISBN 951-1-14518-5
  5. Asplund, Anneli: Murros, muutos ja mitta: Metriikan, rakenteen ja sisällön välisistä suhteista suomalaisissa kansanlauluissa. (Lisensiaatintyö) Helsinki: Helsingin yliopisto, folkloristiikan laitos, 1997.
  6. Sokolov ja Salonen kunniatohtoreiksi Helsingin Sanomat. 10.12.2002. Viitattu 7.4.2002.
  7. Kertomus Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toiminnasta, s. 35. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1963.
  8. Kertomus Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toiminnasta, s. 13. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1977.
  9. Vuoden tiedekirja 1994 Suomen tiedekustantajien liitto. Viitattu 7.4.2024.
  10. Vuoden Wäinö Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus. Viitattu 7.4.2024.