Ero sivun ”Elena Lacková” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rivi 20: Rivi 20:
Valmistumisestaan huolimatta Lacková ei saanut Prešovista työpaikkaa. Hän kertoi tilanteestaan ''Rudé právo'' -lehden haastattelussa, minkä jälkeen hänelle tarjottiin töitä Lemešanyn kylästä. Vuodesta 1976 hän työskenteli Lemešanyssä kirjastonhoitajana ja teki ohjelmia radioon. Tässä työssä hän toimi, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1980.<ref name=":3" />
Valmistumisestaan huolimatta Lacková ei saanut Prešovista työpaikkaa. Hän kertoi tilanteestaan ''Rudé právo'' -lehden haastattelussa, minkä jälkeen hänelle tarjottiin töitä Lemešanyn kylästä. Vuodesta 1976 hän työskenteli Lemešanyssä kirjastonhoitajana ja teki ohjelmia radioon. Tässä työssä hän toimi, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1980.<ref name=":3" />


Opiskellessaan yliopistossa Lacková ystävystyi kielitieteilijä [[Milena Hübschmannová|Milena Hübschmannován]] kanssa, josta tuli romanikielen ja kulttuurin tohtori. Romani-yhdistyksessä olivat perustamassa ''Kultúrny zväz Cigánov-Rómov''-yhdistystä ({{k-fi|Romanien kulttuuriliitto}}). Yhdistys julkaisi myös valtakunnallista ''Romano L’il'' -lehteä. Lehti ilmestyi ensin tsekiksi, mutta jo toisessa numerossa oli romanikielisiä artikeleita. Yhdistys kiellettiin vuonna 1973. Vuonna 1976 he alkoivat tavata säännöllisesti ja nauhoittaa kertomuksia Lackován elämästä. Hübschmannová [[Litterointi|litteroi]] ja käänsi tekstit [[Tšekin kieli|tšekiksi]] ja varmisti tuloksen oikeellisuuden Lackoválta. Kirja valmistui vuonna 1986, mutta he eivät saaneet sitä julkaistua ennen vuotta 1997. Milena Hübschmannová auttoi myös kuunnelmien julkaisussa Tšekissä. Tšekin yleisradion esittämä ''Žužika''-kuunnelma palkittiin Prix Bohemia -palkinnolla Pilsenin radiokuunnelmafestivalilla 1989.<ref name=":4" />
Opiskellessaan yliopistossa Lacková ystävystyi kielitieteilijä [[Milena Hübschmannová|Milena Hübschmannován]] kanssa, josta tuli romanikielen ja kulttuurin tohtori. Romani-yhdistyksessä Prahan kevään vapautumisen jälkeen he olivat mukana perustamassa ''Kultúrny zväz Cigánov-Rómov''-yhdistystä ({{k-fi|Romanien kulttuuriliitto}}). Ensimmäisinä asioinaan yhdistys perusti kielikomitean, jonka tehtävänä oli kehittää ensimmäiset oikeinkirjoitussäännöt Tsekissä laajimmin käytössä olleelle romanin kielen Servikan murteelle. Yhdistys julkaisi Böömissä myös ''Romano L’il'' -lehteä. Lehti ilmestyi ensin tsekiksi, mutta jo toisessa numerossa alkoi julkaista romanikielisiä artikkeleita, mukaanlukien Lackován kirjoitukset.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://dspace.cuni.cz/bitstream/handle/20.500.11956/50484/130049711.pdf|nimeke=Romane paramisa - A Gender Analysis of Roma Fairy Tales by Elena Lackova|tekijä=Matějovská, Lenka|ajankohta=17. 10. 2011|selite=s. 99, bachelor thesis|kieli=cz}}</ref> Yhdistys kiellettiin vuonna 1973. Vuonna 1976 Lackován ja Hübschmannová alkoivat tavata säännöllisesti ja nauhoittaa kertomuksia Lackován elämästä. Hübschmannová [[Litterointi|litteroi]] ja käänsi tekstit [[Tšekin kieli|tšekiksi]] ja varmisti tuloksen oikeellisuuden Lackoválta. Kirja valmistui vuonna 1986, mutta he eivät saaneet sitä julkaistua ennen vuotta 1997. Milena Hübschmannová auttoi myös kuunnelmien julkaisussa Tšekissä. Tšekin yleisradion esittämä ''Žužika''-kuunnelma palkittiin Prix Bohemia -palkinnolla Pilsenin radiokuunnelmafestivalilla 1989.<ref name=":4" />


== Itsenäisyyden aika ja kirjallinen tuotanto ==
== Itsenäisyyden aika ja kirjallinen tuotanto ==

Versio 12. huhtikuuta 2024 kello 10.00

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Elena Lacková
Elämä
Syntynyt
View and modify data on Wikidata
Veľký ŠarišView and modify data on Wikidata [1][3]
Kuollut
Kansalaisuus
Ammatit
Muita tietoja
Palkinnot

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatio

Elena Lacková, syntyjään Elena Doktorová (22. maaliskuuta 1921 Veľký Šariš, Prešov, Tšekkoslovakia – 1. tammikuuta 2003 Košice, Slovakia[4]) oli tšekkoslovakialainen romanikirjailija, runoilija ja näytelmäkirjailija. Hän tuli tunnetuksi romanien toisen maailmansodan vainoista kertovilla teoksillaan ja oli kansainvälisestikin erityinen siinä, että hän toi teoksissaan esille romanien kansanmurhan toisessa maailmansodassa vuosikymmeniä ennen kuin se nousi huomion kohteeksi. Hän oli myös yksi Slovakian romanien aseman parantamiseen tähtäävän liikkeen johtohahmoista.[5] Elena Lackován tärkeimpiin teoksiin kuuluu hänen omaelämäkerrallinen muistelmansa Narodila jsem se pod šťastnou hvězdou (suom. Olen syntynyt onnellisen tähden alla).[6]

Tausta ja nuoruus

Elenan isä, Mikuláš Doktor, oli romani-viulisti ja hänen äitinsä Mária Gzigozevičová oli puolalainen käsityöläinen. Pariskunta eli Veľký Šarišissa, Mikulášin kotipaikkakunnalla Slovakiassa. Heille syntyi kahdeksan lasta, ja perheeseen kuului myös kaksi lasta Mikulášin edellisestä avioliitosta. Veľky Šarišissa Elena kävi kansankoulua ja yläkoulua.[7] Omien sanojensa mukaan hän piti koulusta.[8] Teini-ikäisenä Elena alkoi kirjoittaa runoja, joista "London - Paris - Veľký Šariš" esitettiin radiossa.[9] Vuonna 1939 hän kiinnitti paikallisten huomion kirjoittamalla ensimmäisen näytelmänsä.[7]

Toinen maailmansota ja sen vaikutus

Vuonna 1940, 19-vuotiaana, hän meni naimisiin Jozef Lacekin kanssa. Toisen maailmansodan aikana romanit joutuivat juutalaisten tavoin lainsuojattomiksi. Vuonna 1942 annetun romanit karkoittavan asetuksen antamisen jälkeen Veľký Šarišissa romanien talot tuhottiin, ja noin 240 romanin yhteisö siirtyi asunnottomina läheiselle Korpáš-kukkulalle. Matkustaminen oli kiellettyä ja romanit saivat vierailla asutuskeskuksissa vain kahtena tuntina vuorokaudessa. Sodan aikana romaneille ei annettu aseita. Rintamalle joutumisen sijaan täysi-ikäiset romanimiehet pidätettiin ja koottiin työleireille. Työleirit olivat Slovakialle keino saada halpaa työvoimaa sodan aikana muun muassa rautateiden rakentamiseen.lähde? Kokemuksesta tuli keskeinen teema Lackován teoksissa.[10][8]

Ensimmäiset näytelmät ja menestys

Sodan jälkeen Jozef Lacek sai työtä Böömistä, ja pariskunta eli siellä hetken aikaa. Lacková sai tuolloin kolmannen lapsensa. He palasivat Korpášiin, jossa he asuivat majassa ja yrittivät turhaan löytää töitä ja parempaa asuntoa. Korpášissa Lacková alkoi kirjoittaa näytelmää romanien kärsimyksistä sodan aikana ja siitä, miten tilanne ei ollut parantunut, vaikka sodan loppumisesta oli jo neljä vuotta. Aluksi he harjoittelivat näytelmää omassa majassaan, mutta osallistujien lisääntyessä siirtyivät paikalliselle koululle. Näytelmän Hořící cikánský tábor (suom. Palava mustalaisleiri) ensi-ilta oli 16. huhtikuuta 1948 Veľký Šarišin kulttuurikeskuksessa.[10] Näytelmä sai julkisuutta, ja esitys pääsi Slovakian johtavan kommunistisen päivälehden Rudé právon etusivulle elokuussa 1949[11]. Lehdistö kirjoitti heistä ensimmäisenä romaniteatterina Slovakiassa ja Lackovásta ensimmäisenä romanikirjailijana.[10]

Sosiaaliasianministeriö palkkasi heidät tekemään kasvatustyötä romaneiden parissa Slovakian raja-alueilla. Amatööriteatteriryhmä joka koostui Lacekien perheestä ja sukulaisista antoi itselleen nimen Kočovné rómske divadlo[11]. (suom. Kiertävä romaniteatteri) Ryhmä kiersi Länsi-Böömiä ja esitti näytelmää vuoteen 1950 saakka. Yhteensä ryhmä piti näytelmästä 106 esitystä lähes kahden vuoden aikana ympäri Böömiä ja Slovakiaa.[10]

Vuonna 1950 perhe pystyi muuttamaan pois Korpášin majasta Prešoviin. Lackován äiti ja sisko saivat ostettua pienen, kahden huoneen ja keittiön talon. Talossa asui yhteensä 14 henkilöä. Puoliso sai Lackován suosion kautta aluehallinnosta työpaikan ja asunnon. Vuonna 1951 myös Lacková palkattiin aluehallintoon romaniasian tarkastajaksi. Hän jatkoi näytelmien kirjoittamista Vuonna 1955 Hořící cikánský tábor esitettiin suurella teatterinäyttämöllä yhteistyössä Jonáš Záborskýn ammattiteatterin kanssa. Seuraavana vuonna suuret näytelmäkustantamot, Lita Slovakiassa ja Diliza Tsekissä, julkaisivat näytelmän kirjana. Julkaisun seurauksena slovakialaiset harrastajateatterit alkoivat esittää näytelmää. Lacková oli mukana itse myös joissain näytelmissä.[10]

Muutto Ústí nad Labemiin ja opinnot

Vuoden 1960 aluehallintouudistuksessa Prešovin alue lopetettiin ja Lacková siirtyi työskentelemään Košiceen, jossa hän opetti romaneille ruuanlaittoa ja käsitöitä. Työskentely uudella alueella ja työmatkat neljän lapsen äitinä olivat hankalia. Lackován saadessa töitä Tšekistä, Ústí nad Labemin kaupungin kulttuurikeskuksesta, perhe muutti sinne. Ústí nad Labemissa Jozef Lackov sai työtä ensin puhdistuslaitoksella ja myöhemmin esimiehenä metsäosuuskunnassa. Vuonna 1965 Lacková aloitti esihenkilönsä suosituksesta opinnot Kaarlen yliopiston journalistiikan ja kasvatustieteen tiedekunnassa, mutta keskeytti opinnot puolison halutessa palata Prešoviin. Puoliso sairastui, eikä Lacková saanut Prešovista työpaikkaa, joten he elättivät itsensä tekemällä koruja ja kiertelivät tapahtumissa myymässä niitä. Seuraavana vuonna Lacková palasi opiskelemaan ja valmistui maisteriksi vuonna 1970.[10]

Valmistumisestaan huolimatta Lacková ei saanut Prešovista työpaikkaa. Hän kertoi tilanteestaan Rudé právo -lehden haastattelussa, minkä jälkeen hänelle tarjottiin töitä Lemešanyn kylästä. Vuodesta 1976 hän työskenteli Lemešanyssä kirjastonhoitajana ja teki ohjelmia radioon. Tässä työssä hän toimi, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1980.[10]

Opiskellessaan yliopistossa Lacková ystävystyi kielitieteilijä Milena Hübschmannován kanssa, josta tuli romanikielen ja kulttuurin tohtori. Romani-yhdistyksessä Prahan kevään vapautumisen jälkeen he olivat mukana perustamassa Kultúrny zväz Cigánov-Rómov-yhdistystä (suom. Romanien kulttuuriliitto). Ensimmäisinä asioinaan yhdistys perusti kielikomitean, jonka tehtävänä oli kehittää ensimmäiset oikeinkirjoitussäännöt Tsekissä laajimmin käytössä olleelle romanin kielen Servikan murteelle. Yhdistys julkaisi Böömissä myös Romano L’il -lehteä. Lehti ilmestyi ensin tsekiksi, mutta jo toisessa numerossa alkoi julkaista romanikielisiä artikkeleita, mukaanlukien Lackován kirjoitukset.[12] Yhdistys kiellettiin vuonna 1973. Vuonna 1976 Lackován ja Hübschmannová alkoivat tavata säännöllisesti ja nauhoittaa kertomuksia Lackován elämästä. Hübschmannová litteroi ja käänsi tekstit tšekiksi ja varmisti tuloksen oikeellisuuden Lackoválta. Kirja valmistui vuonna 1986, mutta he eivät saaneet sitä julkaistua ennen vuotta 1997. Milena Hübschmannová auttoi myös kuunnelmien julkaisussa Tšekissä. Tšekin yleisradion esittämä Žužika-kuunnelma palkittiin Prix Bohemia -palkinnolla Pilsenin radiokuunnelmafestivalilla 1989.[6]

Itsenäisyyden aika ja kirjallinen tuotanto

Samettivallankumouksen jälkeen vuonna 1989 Lacková toimi Slovakian romanien kulttuuriyhdistyksen vetäjänä. Yhdistys järjesti romanien kulttuuritapahtumia ja edisti kansanmusiikkiryhmien toimintaa sekä kulttuurin elvyttämistä yleisesti. Vuonna 1991 yhdistyksestä tuli ensimmäisen valtakunnallisen romaneille suunnatun Romano nevo ľil -lehden julkaisija. Vuonna 1992 perustetussa Romathan-teatterissa Košicessa alettiin esittää Lackován näytelmiä.

Vuonna 1992 Lacková julkaisi ensimmäisen kirjansa Romane paramisa – Rómske rozprávky, romanitarinoita slovakiksi ja romaniksi.[6] Vuodesta 1993 lähtien hän kuului Slovakian kirjailijaliittoon.[6] Vuonna 1997 Milena Hübschmannován ja Elena Lacková yhdessä koostama Lackován elämänkerta julkaistiin kirjana.[5] Vuonna 2000 Lacková sai presidentti Rudolf Schusterin myöntämän muistomitalin työstä romanikulttuurin hyväksi ja holokaustin uhrien muistamiseksi. Vuonna 2001 hän sai ensimmäisenä romanina Rad Ľudovíta Štúra III -tunnustuksen erittäin merkittävästä panoksesta Slovakian romanien kirjallisuuden luomiseen sekä juutalaiselta seurakunnalta Chatam Sofer Memorial -mitalin holokaustin vaikutusten kertomisesta.[6][13][14]

Tunnustuksia

  • 1989 Prix Bohemia -palkinto.[6]
  • 1995 JE Purkyně -yliopisto Ústí nad Labemissa myöntämä tunnustus romanikulttuurin kehittämisestä[4]
  • 2001 Rad Ľudovíta Štúra III (Ľudovít Štúran ritarikunnan 3. luokka), jonka myönsi presidentti Rudolf Schuster.[6]
  • 2001 Chatam Sofer Memorial -mitali[13]

22. maaliskuuta 2021 Google muisti Elena Lackován 100-vuotissyntymäpäivää doodlella.[15]

Teokset

Näytelmät

  • Horiaci cigánsky tábor (1948) (engl. The gypsy camp is on fire)
  • Nový život (1952)
  • Rómske srdce (1955)
  • Veľký primáš Baro (1991)
  • Hrbatý Maren (1999)
  • Stratení ľudia (2002)

Kuunnelmat

  • Žužika (1988)
  • Iskry a popol rómskej lásky (1992)
  • Rómske srdce (1995)
  • Husle s tromi srdcami (1998)

Kirjat

  • Horiaci cigánsky tábor (1956)
  • Romane paramisa – Rómske rozprávky (1992)
  • O mule na aven pale – Mŕtvi sa nevracajú (1994)
  • Parne garuda – Bieli krkavci (1996)
  • Uľiľom tel bachtaľi čercheň – Narodila jsem se pod šťastnou hvězdou (1997) (engl. I was born under a happy star, autobiografia)
  • Život vo vetre (2005)

Lähteet

  1. ↑ a b (fr) Ranskan kansalliskirjasto, data.bnf.frView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ (sk) Elena Lacková (viitattu ). Tieto on haettu Wikidatasta.
  3. ↑ a b c (sk) Elena Lacková (viitattu ). Tieto on haettu Wikidatasta.
  4. ↑ a b Elena Lacková Rómska Encyklopédia. Viitattu 11.4.2024. (slovaque)
  5. ↑ a b Elena Lacková (Testimony 1) | Roma and Sinti testimonies www.romatestimonies.com. Viitattu 8.4.2024.
  6. ↑ a b c d e f g Teraz.sk: Významná rómska spisovateľka Elena Lacková sa narodila pred 100 rokmi TERAZ.sk. 22.3.2021. Viitattu 11.4.2024. (slovaque)
  7. ↑ a b Prešovský večerník: Pripomíname si sto rokov od narodenia Eleny Lackovej Prešovský večerník. 22.3.2021. Viitattu 11.4.2024. (slovaque)
  8. ↑ a b Andrej Bán: Romista Mušinka: Najvýznamnejšia Rómka Elena Lacková sa dostala v roku 1964 z osady na Karlovu univerzitu Denník N. 26.11.2021. Viitattu 11.4.2024. (slovaque)
  9. ↑ Elena Lacková: A False Dawn: My Life as a Gypsy Woman in Slovakia, s. 65.
  10. ↑ a b c d e f g Elena Lacková www.romanejile.sk. Viitattu 11.4.2024.
  11. ↑ a b Karolína-Ryvolová: Romani drama in the Czech and Slovak republic romaheroes.org.
  12. ↑ Matějovská, Lenka: Romane paramisa - A Gender Analysis of Roma Fairy Tales by Elena Lackova (s. 99, bachelor thesis) dspace.cuni.cz. 17. 10. 2011. (tchèque)
  13. ↑ a b Petit Press a.s: Roma writer dies spectator.sme.sk. 13.1.2003. Viitattu 11.4.2024. (englanniksi)
  14. ↑ Prezident SR - September archiv.prezident.sk. Viitattu 12.4.2024.
  15. ↑ Elena Lacková's 100th Birthday Doodle - Google Doodles doodles.google. Viitattu 12.4.2024. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Elena_Lacková&oldid=22320556”