Nagra

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 1. kesäkuuta 2018 kello 15.25 käyttäjän 4shadowwBOT (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 1. kesäkuuta 2018, perustui tähän versioon.
Keksijä Stefan Kudelski (1929–2013).
Elokuvaäänityksen mullistanut Nagra III vuodelta 1958.
Nagra E vuodelta 1976.

Nagra on puolalais­syntyisen sveitsi­läisen keksijän Stefan Kudelskin 1950-luvun alusta asti kehittämä kannettavien nauhurien tuote­sarja ja siitä kehittyneiden digitaalisten äänen­tallentimien tuote­merkki. Nagra-nauhureita käytettiin 1950-luvulta alkaen ammatti­käytössä, erityisesti radio-, televisio- ja elokuva­tuotannon työ­välineenä studion ulko­puolella tehtävään äänen tallen­tamiseen. Sittemmin Nagra-tuotesarja on kehittynyt ja laajentunut pienempiin nauha­kokoihin, digitaa­liseen äänen­tallennukseen ja kova­levyä käyttäviin tallentimiin.

Nykyiset Nagra SD -äänentallentimet ovat kooltaan enää sanelukoneen luokkaa, mutta niiden äänenlaatu on parhaimmillaan studiotasoista.[1]

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolassa syntynyt, Sveitsissä opiskellut sähköinsinööri­opiskelija Stefan Kudelski patentoi vuonna 1951 maailman ensimmäisen kannettavan, paristo­käyttöisen Nagra I -kelanauhurin. Kenkä­laatikon kokoisen laitteen äänen­laatu oli lähes yhtä hyvä kuin silloisten puhelin­kopin kokoisten studio­nauhureiden. Ensimmäiset tilauksensa Kudelski sai sveitsi­läisiltä radio­yhtiöiltä.[2]

Vuonna 1958 Kudelski esitteli elokuva­käyttöön tarkoitetun Nagra III -nauhurin, jonka avulla ääni voitiin synkronoida elokuva­kameran kuvaamaan materiaaliin filmi­ruudun tarkkuudella. Kevyt nauhuri ja samaan aikaan kevyemmiksi kehittyneet elokuva­kamerat aloittivat uuden­laisen elokuvan­teon aidoissa ympäristöissä studioiden ulko­puolella. Tästä kiinnos­tuivat ensimmäisten joukossa ranska­laisen uuden aallon ohjaajat kuten Jean-Luc Godard ja François Truffaut. Yhdys­valloissa ensimmäisiä Nagran käyttäjiä oli dokumentaristi D. A. Pennebaker, ja myös Hollywood innostui kevyestä ääni­kalustosta niin, että käytännössä kaikki amerikkalais­elokuvat äänitettiin Nagra-nauhureilla vuodesta 1961 aina 1990-luvun digitaali­tekniikan läpi­murtoon asti. Elokuva-ala palkitsi Stefan Kudelskin ansioistaan ääni­tekniikan kehittä­misessä Oscar-palkinnolla vuosina 1965, 1977, 1978 ja 1990. Emmy-palkinnon hän sai 1984 ja 1986.

1960-luvulla Yhdys­valtojen salainen palvelu tilasi Kudelskilta suunnilleen C-kasetin nauha­leveyteen perustuvia pieniä kela­nauhureita, joista syntyi Nagran Serie Noire (SN). Nagra-nauhurit ovat olleet käytössä myös monilla Mount Everestin retki­kunnilla sekä syvän­meren­sukeltaja Jacques Piccardin sukelluksilla.[2]

Nagra-laitteiden pitkä­aikainen valmistaja oli Sveitsin Cheseaux-sur-Lausannessa toimiva, vuonna 1951 perustettu Kudelski SA. Vuoden 2012 alusta audio­tuotteet eriytettiin Kudelski-konsernissa omaksi yhtiökseen nimeltä Audio Technology Switzer­land SA. Vuotta myöhemmin Stefan Kudelski kuoli 83-vuotiaana.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tämä digitallennin kestää kovissakin oloissa, Kauppalehti 21.5.2016. Viitattu 14.10.2016.
  2. ↑ a b c Vitello, Paul: Stefan Kudelski, Polish Inventor of Recorder That Changed Hollywood, Dies at 83, The New York Times 31.1.2013. Viitattu 14.10.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nagra&oldid=17344188”