Sébastien Le Prestre de Vauban

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 10. huhtikuuta 2022 kello 19.53 käyttäjän Valtlai (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 10. huhtikuuta 2022, perustui tähän versioon.
Sébastien Le Prestre, Vaubanin markiisi ja Ranskan marsalkka. Tuntemattoman taiteilijan muotokuva 1700-luvulta.

Sébastien Le Prestre, Vaubanin markiisi (toukokuu 1633 Saint Leger – 30. maaliskuuta 1707 Pariisi) oli ranskalainen sotilasarkkitehti ja piiritystekniikan asiantuntija, joka loi Ranskan rajoille 160 linnoitusta käsittävän ”rautavyön” (ceinture de fer). Hän myös toimi näiden linnoitusten päätarkastajana. Palkkioksi hänen saavutuksistaan kuningas Ludvig XIV nimitti hänet kenraaliksi ja lopulta Ranskan marsalkaksi.[1]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vauban syntyi Saint Legerissä (sittemmin Saint-Léger-de-Fourcheret, nykyisin Saint-Léger-Vauban), Morvanin alueella Burgundissa[2] ja hänet kastettiin 15. toukokuuta 1633. Vaubanin setä järjesti hänet kouluun vuonna 1643. Seuraavat seitsemän vuotta hän opiskeli muun muassa matematiikkaa ja geometriaa, kunnes eräs mahtava aatelismies tarjosi hänelle mahdollisuutta liittyä armeijaansa. Armeija, jonka puolella Vauban nyt taisteli oli kuninkaan vastainen. Vuonna 1653 hän jäi kuninkaan joukkojen vangiksi. Vaubanin rohkeus ja kyvykkyys oli kuitenkin pantu merkille ja hänelle tarjottiin mahdollisuutta siirtyä Fronden kapinan kannattajien leiristä kuninkaan palvelukseen.[1] Parin vuoden päästä vasta 22-vuotias nuorukainen nimitettiin ”linnoituksista vastaavaksi sotilasinsinööriksi.” Vuosien 1653 ja 1659 välisenä aikana Vauban osallistui 14 piiritykseen ja haavoittui useita kertoja. Hän paransi tietojaan kaupunkien puolustuksesta ja johti itse useita piirityksiä. Vuonna 1667 hän piiritti Tourennen, Douain ja Lillen kaupunkeja ja ne kestivät vain yhdeksän päivän piirityksen. Tämän jälkeen kuningas uskoi hänelle Lillen kaupungin linnakkeen rakentamisen ja tätä työtä on myöhemmin kutsuttu ”Linnoitusten kuningattareksi”. Hän johti myös Maastrichtin piiritystä vuonna 1673, Philippsburgin piiritystä vuonna 1688, Monsin piiritystä vuonna 1691 ja Namuron piiritystä vuonna 1692. Vuonna 1694 hän organisoi menestyksekkään puolustautumisen englantilaisten maihinnousua vastaan Bretagnessa.

Sébastien Le Prestre, Vaubanin markiisi. Yksityiskohta Hyacinthe Rigaud’n teoksesta.

Maastrichtin voitto sai kuninkaan korvaamaan Vaubanin vaivat kohtuullisen suurella taloudellisella korvauksella, jonka avulla hän saattoi ostaa itselleen Bazochesin linnan vuonna 1675. Hänen nimitettiin ”linnoituskomisaariksi” vuonna 1678, kenraaliluutnantiksi vuonna 1688 ja sitten Ranskan marsalkaksi vuonna 1703. Hän tuli ajan myötä niin kuuluisaksi, että hänestä sanottiin: ”Vaubanin rakentama kaupunki on pelastunut kaupunki, mutta kaupunki, joka on saanut vastaansa Vaubanin, on tuhoon tuomittu”.

Vauban kuoli Pariisissa 30. maaliskuuta 1707 keuhkokuumeeseen. Hänet on haudattu Saint-Hilairen kirkkoon Bazochessa, mutta hänen sydämensä on sijainnut vuodesta 1808 lähtien Hôtel des Invalidesissa Pariisissa.[3]

Työmaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaubanin linnoitus Besançonissa.
Vaubanin torni Camaret-sur-Merissä.
Vaubanin tähti (Lillen linnoitus).

Kaikkiaan Vauban rakensi tai laajensi yli 160 linnoitusta ja antoi näin nimensä eräälle linnoitusarkkitehtuurin mallille. Tämä Vaubanin järjestelmä on laajalta käytetty myös Ranskan alueen ulkopuolella. Suomessa tästä ovat esimerkkeinä muun muassa Hämeen vanhan linnan ulkoisimmat varustukset sekä Suomenlinna.

Vaubanin linnoitukset on lisätty Unescon maailmanperintöluetteloon kesällä 2008.[4]

Vaubanin töitä ovat muun muassa:

  • 1667–1670 Lillen linnoitus
  • 1668, Perthusin solan Bellegarde linnake
  • 1673, Sierck-les-Bainsin linnoituksen kehämuurien linnoittaminen
  • 1674–1687, Besançonin linnoitus
  • 1679, Longwyn linnoitus
  • 1679, Mont-Louisin linnoitus
  • 1679, Miradoux de Colliouren linnake
  • 1679, Balaguierin linnake, Toulonissa
  • 1680, Saint-Elme de Colliouren linnake
  • 1680, Mahonin linnake Ambleteusessa
  • 1680, Heurtin linnake Le Portelissa
  • 1681, Liberian linnake Villefranche-de-Conflent’ssa
  • 1681–1685, Huninguen rajakaupungin linnoittaminen
  • 1681–1690, Île de Ren saarella sijaitsevan Saint-Martin-de-Rén rakentaminen
  • 1683, Bains linnaka Amélie-les-Bains-Palaldassa
  • 1686, Lagarde linnake Prats-de-Mollóssa
  • 1687, Belfortin linnoitus
  • 1689, Blayen linnoitus
  • 1689–1705, Conchée linnoitus Saint-Malon lahdella
  • 1693, Mont-Dauphinin linnake Hautes-Alpesin departementissa
  • Brestin linnan rakentaminen
  • 1699–1702, Neuf-Brisachin linnoittaminen
  • 1701, Québecin linnoituksen rakentaminen

Linnoituslaitteiden parantaminen johti töihin muun muassa seuraavilla paikkakunnilla: Arras, Auxonne, Bayonne, Bergues, Bouillon, Calais, Cambrai, Colmars-les-Alpes, Entrevaux, Gravelines, Joux, Kehl, Landau, Le Quesnoy, Lusignan (Fort de Bellegarde), Luxembourg, Maastricht, Maubeuge, Mont-Dauphin, Montmédy, Citadelle de Namur, Perpignan, Rocroi, Saarlouis, Saint-Jean-Pied-de-Port, Saint-Omer, Sedan ja Ypres.

Linnoitukset ja linnoitetut satamat, jotka Vauban rakensi; Dunkerque, Rochefort, Saint-Jean-de-Luz (Socoa linnake) ja Toulon.

Siviilitoimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vauban oli kiinnostunut myös väestötieteestä ja taloudellisista ennusteista. Hän suunnitteli lomakkeen väestölaskentaa varten ja julkaisi kirjan nimeltä: ”La cochonnerie ou calcul estimatif pour connaître jusqu'où peut aller la production d'une truie pendant dix années de temps”.

Vuonna 1689 hän kirjoitti muistion ”Hugenottien takaisin kutsuminen”, jossa hän kehotti Ludvig XIV:tä palaamaan Nantesin ediktien periaatteisiin omantunnon vapauden tähden.

Vauban oli myös erittäin kiinnostunut verouudistuksista. Hän julkaisikin kirjan La Dime royale (”Kuninkaalliset kymmenykset”) vuonna 1707. Tässä kirjassa hän ehdotti, että kaikki silloiset verot korvattaisiin yhdellä, yhteisellä verolla, joka olisi ollut 10 prosenttia kaikista tuloista. Mikään yhteiskuntaryhmä tai sääty ei olisi etuoikeutetussa asemassa. Nämä aktiviteetit olivat Vaubanin epäsuosion perimmäinen syy.

Pienoismallit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ludvig XIV:n ajoista alkaen pienoismallit Vaubanin suunnittelemista rakenteista ovat olleet nähtävillä Pariisin Hôtel des Invalidesissa, jossa 28 niistä on jatkuvasti esillä. Pieni osa, kaikkiaan 16 pienoismallia, on näytteillä Lillen taideakatemian rakennuksessa. Niiden saanti oli pitkällisen työn tulosta. Pienoismallit antavat mielenkiintoisen ja hyvän kuvan Vaubanin taidoista.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Tieteen kuvalehti Historia 5/2014, s. 28–35.
  2. ↑ Ldh/EHESS/Cassini.
  3. ↑ Bazoches Patrimoine du Morvan. Viitattu 31.10.2021. (ranskaksi)
  4. ↑ Twenty-seven new sites inscribed 8.7.2008. UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 9.7.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vauban.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sébastien_Le_Prestre_de_Vauban&oldid=20415320”