Vittorio Emanuele Orlando

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 17. huhtikuuta 2023 kello 14.17 käyttäjän Ipr1Bot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vittorio Emanuele Orlando
Italian pääministeri
Monarkki Viktor Emanuel III
Edeltäjä Paolo Boselli
Seuraaja Francesco Saverio Nitti
Henkilötiedot
Syntynyt19. toukokuuta 1860
Palermo
Kuollut1. joulukuuta 1952 (92 vuotta)
Rooma
Tiedot
Puolue Liberaalit
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Vittorio Emanuele Orlando (19. toukokuuta 18601. joulukuuta 1952) oli italialainen poliitikko. Hän toimi maansa pääministerinä vuosina 1917–1919 ja johti Italian valtuuskuntaa Versailles’n rauhassa 1919.[1]

Orlando toimi vuosien 1903 ja 1917 välillä muun muassa opetus-, oikeus- ja sisäministerinä. Pääministeriksi hän tuli 30. lokakuuta 1917, hetkellä jolloin Italiaa uhkasi tappio ensimmäisessä maailmansodassa.[1] Itävalta-Unkarin joukot olivat Caporetton taistelussa murtaneet Italian puolustuslinjan ja uhkasivat edetä Pojoen tasangolle asti.

Orlando oli kannattanut Italian liittymistä sotaan vuonna 1915 eikä menettänyt Caporetton tappionkaan jälkeen uskoaan lopulliseen voittoon. Hän teki vaihdoksia armeijan johdossa ja innosti puheillaan italialaisia taisteluun. Vihollinen saatiin pysäytettyä, ja vuonna 1918 Italia sai Itävalta-Unkarista ratkaisevan voiton Vittorio Venetossa.

Italia lähti Orlandon johdolla toiveikkaana Pariisin rauhankonferenssiin vuonna 1919. Tavoitteena oli saada liitettyä suuria alueita hajonneesta Itävalta-Unkarista Italiaan. Mutta vaikka Italia saikin pitkien ja riitaisten neuvottelujen jälkeen muun muassa Trentinon ja Etelä-Tirolin maakunnat, pidettiin Italiassa tätä huonona korvauksena sota-ajan kärsimyksistä. Orlandon katsottiin epäonnistuneen neuvotteluissa, ja hän joutui eroamaan pääministerin tehtävästä 19. kesäkuuta 1919.[1]

Mussolinin diktatuurin aikana (1925–1943) Orlando pysyi poissa politiikasta ja keskittyi kirjoittamiseen ja opetustehtäviin. Mussolinin kukistumisen jälkeen hän palasi takaisin politiikan huipulle. Hän toimi parlamentin alahuoneen puhemiehenä 1944–1946. Vuonna 1948 hänet valittiin Italian senaattiin ja samana vuonna hän yritti Italian presidentiksi, häviten kuitenkin äänestyksessä Luigi Einaudille.[1]

  1. a b c d Vittorio Orlando Encyclopaedia Britannica. Viitattu 9.6.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]