Turkin itsenäisyyssota
| Turkin itsenäisyyssota | |||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 | |||||||||||
| |||||||||||
| Osapuolet | |||||||||||
|
|
|||||||||||
| Komentajat | |||||||||||
|
|
| ||||||||||
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
Turkin itsenäisyyssota käytiin vuosina 1919–1923 ensimmäisen maailmansodan jälkinäytöksenä. Se johti nykyisen Turkin tasavallan syntymiseen.
Nykyisen Turkin edeltäjä, Osmanien valtakunta taisteli Saksan rinnalla ensimmäisessä maailmansodassa. Lokakuussa 1918 turkkilaiset antautuivat ympärysvalloille, Mehmed Talat ja puolueen ministeriö erosivat ja aselepo allekirjoitettiin brittiläisen taistelulaivan kannella Aigeianmerellä.
Turkkilaisten kansallistunne nousi Kreikan miehitettyä Smyrnan (nyk. İzmir) toukokuussa 1919. Kaupunki ympäristöineen oli määrätty Kreikalle Sèvresin rauhansopimuksessa, jonka sulttaani oli hyväksynyt ympärysvaltojen painostuksesta, mutta jota parlamentti ei ikinä ratifioinut. Sodan lopuksi osmanien hallitus oli täysin romahtanut, ja rauhansopimuksella suurin osa maata jaettiin voittajavaltojen kesken.
Maailmansodassa kunnostautunut Mustafa Kemal lähetettiin Itä-Anatoliaan kukistamaan kapinaa. Kemal käytti tilaisuutta hyväkseen ja perusti kansallisen liikkeen, joka valitsi keskuksekseen Ankaran. Hän halusi perustaa Anatoliaan osmanien valtakunnan perilliseksi monikulttuurisen valtion, minkä ansiosta myös kurdit tukivat häntä.[1][2] Huhtikuussa 1920 Ankaran väliaikaishallitus tarjosi Kemalille kansalliskokouksen presidentin paikkaa. Uusi parlamentti ilmoitti hylkäävänsä vanhan hallituksen ja Sèvresin sopimuksen.
Kreikkalaiset olivat jo edenneet sisämaahan ja kohti Ankaraa. Marmaranmeren pikkukaupunkeja alettiin kreikkalaistaa ja esim. Aydıniin ja İzmiriin muutti manner-Kreikasta tuhansia siirtolaisia asuttamaan Kreikan valloittamia alueita. Kemal ja hänen kakkosmiehensä pašša Ismet (myöhemmin İsmet İnönü) löivät kuitenkin kreikkalaiset Sakaryan ja Dumlupınarin taisteluissa elokuussa 1921 ja elokuussa 1922. Italia, jolle osa Anatoliasta oli luovutettu, ei puolustanut osuuttaan, eikä Ranskalla ja Britannialla ollut enää kiinnostusta liittyä sotaan.
Kemalin joukot valloittivat 9. syyskuuta 1922 İzmirin, jossa armeija aloitti armenialaisten systemaattisen vainoamisen. 13. syyskuuta 1922 Turkin armeija sytytti İzmirin armenialaiskaupunginosan palamaan. Suotuisten tuulten ja bensiinillä kasteltujen katujen vuoksi tuli levisi myös kreikkalaisten asuttamaan kaupungin keskustaan. Arviolta 30 000 ihmistä sai surmansa[3]. Satoja tuhansia jäi kodittomaksi ja lähti pakolaiseksi Kreikkaan.
Kemalin voitto itsenäisyyssodassa pelasti Turkin itsenäisyyden, ja Sèvresin sopimus korvattiin Lausannen sopimuksella, jossa Turkki sai takaisin koko Anatolian ja Itä-Traakian kreikkalaisilta. Sen sijaan Turkille ennen ensimmäistä maailmansotaa kuuluneet Syyria, Irak ja Palestiina jäivät Ison-Britannian ja Ranskan hallintaan Kansainliiton mandaattialueina. Turkin tasavalta perustettiin 29. lokakuuta 1923, ja Kemalista tuli sen ensimmäinen presidentti.[4] Sodan jälkeen Vähän-Aasian länsirannikolla asunut kreikkalaisväestö joutui lähes kokonaisuudessaan poistumaan maasta, kun väestöryhmien suhteet kärjistyivät. Vihan taustalla oli kreikkalaisten keskuuteen 1800-luvulla levinnyt megáli idéa -aate, jonka mukaan Turkin kreikkalaisalueet tulisi liittää Kreikkaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mustafa Kemal and the Turkish War of Independence 1919-23. Britannica.
- ↑ Leinonen, Anu ym.: Turkki Euroopan rajalla?, s. 265. Gaudeamus, 2007. ISBN 978-952-495-034-3
- ↑ Torbacke, Jarl: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 16: Ensimmäinen maailmansota, s. 243. Suomentanut Eskelinen, Heikki. Otava, 2004. ISBN 951-1-09277-4
- ↑ Ataturk and the Modernization of Turkey. Turizm.net.