Pussitiainen
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Lähes lähteetön |
| Pussitiainen | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Pussitiaiset Remizidae |
| Suku: | Pussitiaiset Remiz |
| Laji: | pendulinus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Remiz pendulinus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Pussitiainen (Remiz pendulinus) on pieni varpuslintu, jolla on musta naamarikuvio.
Piirteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pussitiainen on pienikokoinen ja luonnossa vaikeasti havaittava. Se on selkäpuolelta punertavanruskea ja alapuolelta vaaleampi. Sen harmaassa päässä on musta naamari, joka koiraalla on leveämpi kuin naaraalla. Koiraan rinnassa on punertavaa täplitystä. Nuori lintu on yksivärisemmän ruskea kuin aikuiset yksilöt. Lajin nokka on teräväkärkinen, vanhalla linnulla harmaa ja nuorella tumma. Pussitiaisen pituus 10–12 senttimetriä ja paino 8–9 grammaa.
Pussitiaisen äänet ovat korkeita. Yleisimmin kuultava ääni on korkea, venytetty, loppua kohti laskeva ”vsiiiyyyy”-kutsuääni. Lajin laulu muistuttaa hieman viherpeipon lurittelua. Pussitiaisen käyttäytyminen on tiaismaista, vaikka se ei kuulukaan varsinaisiin tiaisiin.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Levinneisyysalue ulottuu suureen osaan Aasiaa aina Koreaan saakka. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 259 000 – 470 000 paria. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 3–15 paria, Ruotsin 10–30 paria ja Viron 400–600 paria.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pussitiainen pesii rehevien merenlahtien, järvien ja jokivarsien pensoittuneilla ruovikkoalueilla, lehtipuistoissa, pensaikkoniityillä tms. rehevissä ympäristöissä.[4]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pussitiaisen pesä on taitavasti rakennettu huopamainen pussi, joka riippuu elävän puun, tavallisesti koivun tai pajun, oksan kärjessä. Umpinaiseen pussiin johtaa pyöreä putki. Pesän pintamateriaali on usein osmankäämin siemennukkaa. Kerrotaan, että pesiä on käytetty lasten töppösinä, ei kuitenkaan Suomessa. Koiras rakentelee pesiä, joista naaras valitsee yhden. Koiras on moniavioinen, eli sillä voi olla useita naaraita puolisoinaan. Pussitiainen munii kerralla 6–8 valkeaa munaa, joita joko koiras tai naaras hautoo 13–14 vuorokautta. Poikaset oppivat lentämään noin 16 vuorokauden ikäisinä.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pussitiaisen ravintoa ovat hyönteiset ja muut niveljalkaiset, talvella lisäksi osmankääminsiemenet, ehkä myös järviruo'on siemenet. Keväisin linnut käyvät etenkin pajujen kukinnoissa etsimässä hyönteisiä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Remiz pendulinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen ym. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 569. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
- ↑ Remiz pendulinus (Eurasian Penduline-tit) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 9.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Pussitiainen. Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) Suomen III lintuatlas – Jari Valkama, Ville Vepsäläinen ja Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin 4.0. Viitattu 9.6.2024.