Mehmed Valloittaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mehmed Valloittaja
Osmanien valtakunnan sulttaani
Valtakausi 1444 – 1446
Edeltäjä Murad II
Seuraaja Murad II
Valtakausi 3. helmikuuta 1451 – 3. toukokuuta 1481
Edeltäjä Murad II
Seuraaja Bayezid II
Syntynyt 30. maaliskuuta 1432
Edirne, Osmanien valtakunta
Kuollut 3. toukokuuta 1481 (49 vuotta)
Gebze, Osmanien valtakunta
Hautapaikka Valloittajan moskeija
Puoliso Gulbahar Hatun
Gulshah Hatun
Sitti Mukrime Hatun
Cicek Hatun
Helene Hatun
Anna Hatun
Alexias Hatun
Lapset Bayezid II
Cem Sultan
Şehzade Mustafa
Gevherhan Hatun
Suku Osmani
Isä Murad II
Äiti Hüma Hatun
Uskonto sunnalaisuus
Nimikirjoitus

Mehmed II (30. maaliskuuta 1432 – 3. toukokuuta 1481) oli osmanien valtakunnan sulttaani. Hän sai lisänimen el-Fatih, (suom. Valloittaja).[1] Mehmed hallitsi lyhyen ajan vuosina 1444–1446 ja myöhemmin vuosina 1451–1481. Valtaistuimelle noustuaan hän murhautti kaikki veljensä, jottei heistä olisi vaaraa kilpailijoina.[2] Hän oli ensimmäinen osmanien sulttaani, joka otti itselleen kalifin arvonimen. Hän käytti myös arvonimiä kaikkien muslimien hallitsija, caesar, keisari, ja kaikkien kristittyjen hallitsija. Hänet tunnetaan parhaiten Konstantinopolin valloittajana ja Bysantin valtakunnan tuhoajana,[3] ja hän valloitti myös laajoja alueita Balkanilta ja Anatoliasta.

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mehmed Murad II:n ja tämän haaremissa olleen orjan, Hüma Hatunin, neljäs poika.[4]

Ensimmäiset vuotensa Mehmed vietti Edirnessä, kunnes hänet siirrettiin 5-vuotiaana Mustanmeren rannalla sijaitsevaan Amasyan kaupunkiin, jossa hänet nimitettiin kaupungin kuvernööriksi. Entinen kuvernööri, Mehmedin veli, oli kuollut, ja nuoresta iästään huolimatta Mehmed nostettiin tämän tilalle.[5]

Ensimmäinen valtakausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murad II päätti luopua vallasta vuonna 1444, koska oli kyllästynyt poliittisiin erimielisyksiin ja oli vastikään menettänyt vanhimman poikansa. Mehmed oli vain 12-vuotias, kun hän nousi valtaan ensimmäisen kerran.[6] Edirnessä suurvisiiri Çandarlı Halil sekä visiirit Zaganos ja Şihabeddin kilpailivat siitä, kumpi osapuoli saisi kontrolloitua nuorta sulttaania.[4]

Ensimmäisellä hallituskaudellaan Mehmed kutsui isäänsä Murad II:ta apuun ennen Unkaria ja Puolaa vastaan käytyä Varnan taistelua. Mehmed lähetti isälleen kuuluisan kirjeen, jossa hän kirjoitti: "Jos olet sulttaani niin tule johtamaan armeijoitasi. Jos minä olen sulttaani niin määrään sinut johtamaan armeijoitani".[7] Myös Çandarlı Halil vaikutti Muradin päätökseen palata valtaistuimelle.[5]

Vaikka Mehmed oli luopunut vallasta vapaaehtoisesti isänsä hyväksi, hän koki vallasta luopumisen nöyryytykseksi. Hän muutti Egeanmeren rannalle, meni naimisiin ja pyrki opiskelemaan. Vuonna 1448 hän seurasi isäänsä Kosovon taisteluun kartuttaakseen kokemusta sotilaana.[6]

Toinen valtakausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osmanien valtakunta Mehmed II:n kuollessa.

Mehmed palasi valtaan vuonna 1451 isänsä kuoltua. Hänen ensimmäisiä toimenpiteitään oli hukuttaa alaikäinen veljensä kylpyyn, jotta pääsisi eroon mahdollisesta kilpailijasta perheen sisällä. Hän aloitti myös uuden palatsin rakennuttamisen Adrianopoliin ja määräsi armeijaan 7000 haukkametsästäjää, jotka olivat hovin palveluksessa. Mehmed päätti tehdä lopun Bysantin valtakunnasta valtaamalla Konstantinopolin todistaakseen olevansa kykenevä hallitsija.[6][8] Hän aloitti valmistelut mm. allekirjoittamalla sopimukset Venetsian ja Unkarin kanssa, jotta nämä pysyisivät erossa konfliktista. Tämän jälkeen hän rakennutti Rumeli Hissarin linnoituksen ja laivaston hallitakseen Bosporinsalmea. Lisäksi hän palkkasi unkarilaisen asesepän valmistamaan tavallista suuremmat tykit.[4][8]

Konstantinopolin valloitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Konstantinopolin valloitus (1453)

Konstantinopolilla ei juurikaan ollut strategista käyttöä, sillä Byzantin keisari hallitsi lähinnä pelkkää kaupunkia, joka oli epidemioiden ja aikaisempien piiritysten runtelema. Osmanien sulttaanit olivat aiemmin yrittäneet valloittaa kaupunkia, mutta epäonnistuneet, minkä vuoksi Mehmed katsoi kaupungin valloituksella olevan suuri symbolinen merkitys.[5]

Yli 50 päivää kestäneen piirityksen jälkeen Konstantinopoli kaatui 29. toukokuuta. Mehmed II sai tästä hyvästä lisänimen Valloittaja.[6] Hän oli tuolloin vain 21-vuotias.[9]

Vanhan tavan mukaan Mehmed salli joukkojensa ryöstellä kaupungissa kolme päivää ennen kuin ratsasti itse Konstantinopolin porteista sisään. Hän meni suoraan Hagia Sofiaan ja määräsi sen muutettavaksi moskeijaksi. Konstantinopolista tehtiin Osmanien valtakunnan uusi pääkaupunki, ja Mehmed kutsui alamaisiaan ympäri Anatoliaa muuttamaan kaupunkiin riippumatta näiden etnisestä tai uskonnollisesta taustasta. Lisäksi sulttaani määräsi kaupunkia aiemmin piirittäneet sotilaansa avustamaan kaupungin uudelleenrakentamisessa.[5]

Suurvisiiri Çandarlı Halil oli ilmaissut eriävän mielipiteensä Konstantinopolin piirityksestä. Päivä kaupungin valloituksen jälkeen Mehmed määräsi suurvisiirin pidätettäväksi ja teloitettavaksi.[4] Tämän jälkeen Mehmed vähensi suurvisiirin valtaa ja puhdisti myös muita soraääniä hovistaan.[5]

Viimeiset vuodet ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mehmed jatkoi valloittamalla loputkin Bysantin jäljellä olevat kaupungit Anatoliassa ja Balkanilla. Mehmedin aikana osmanien valtakunta laajeni myös Krimin niemimaalle ja se valloitti lisää alueita Balkanilla ja Anatoliassa. Osmanien valloitukset Euroopassa saatiin kuriin väliaikaisesti Nándorfehérvárin (nykyinen Belgrad) piirityksen epäonnistuttua.

Mehmed kärsi vanhoilla päivillään kihdistä, joka paheni entisestään juuri ennen sulttaanin kuolemaa.[4] Sulttani kuoli 3. toukokuuta 1481 hänen ollessaan nykyisen Kocaelin maakunnan alueella. Hänet on haudattu Istanbulissa sijaitsevaan Valloittajan moskeijaan.[9]

Perhe- ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mehmedillä oli yhteensä seitsemän vaimoa. Lapsia sulttaanilla oli neljä: yksi tytär ja kolme poikaa.[10]

Mehmedin kuoltua hänen poikansa Bayezid nousi uudeksi sulttaaniksi. Isän ja pojan suhde oli Mehmedin viimeisinä vuosina huonontunut, koska Bayezid jätti toistuvasti noudattamatta isänsä määräyksiä.[4]

Turkkilaisten historiantutkijoiden mukaan Mehmedin älykkyys ja kiinnostus tieteeseen olivat huomattavia: hänen uskotaan osanneen persiaa, arabiaa, muinaiskreikkaa ja italiaa. Hänellä uskotaan olleen laaja kirjasto, jossa oli kirjoja useilta eri tieteenaloilta. Lisäksi Mehmed oli kiinnostunut taiteesta kirjoittaen runoja salanimellä Avni ja kutsui renessanssitaiteilija Bellinin hoviinsa.[9][6]

Perintö ja jälkimaine

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mehmed muistetaan myös suopeana hallitsijana. Hän antoi Konstantinopolin kristittyjen hallita itseään patriarkan johdolla. Konstantinopolista tehtiin myös osmanien valtakunnan uusi pääkaupunki. Valloitettuaan Konstantinopolin Mehmed näki itsensä Rooman valtakunnan perijäksi ja otti itselleen arvonimen Kayser-i-Rüm, Rooman caesar. Hän yritti myös valloittaa Italian ja itse Rooman kaupungin. Hänen tarkoituksensa oli yhdistää koko vanha Rooman valtakunta. Aluksi näytti siltä, että Mehmed onnistuisi, mutta hänet lyötiin vuonna 1481.

Mehmet aloitti sulttaanin palatsin rakennuttamisen Konstantinopolin valloituksen jälkeen. Alkujaan palatsin nimi oli yksinkertaisesti Uusi palatsi (turk. Yeni Saray), mutta myöhemmin sen nimeksi tuli Topkapın palatsi.[5]

Valloitusretkien lisäksi Mehmed keskittyi myös lakien laatimiseen ja sai koottua valtakuntansa rikoslait yhdeksi kokoelmaksi. Rangaistukset olivat ankaria, ja sulttaanilla oli paljon valtaa, jota hän käytti valtavan byrokraattisen koneistonsa kautta. Tästä muodostui lopulta esimerkki Mehmedin seuraajille.[4][11]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kankkonen, Tom: TURKKI, Eurooppa ja Aasia. Helsinki: Edita Prima Oy, 2005. ISBN 951-37-4425-6
  • Stoneman, Richard: Matkaopas historiaan: Turkki. Gloucestershire: Puijo, 1993. ISBN 951-579-033-6

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kankkonen, s. 26
  2. ↑ Stoneman, s. 136
  3. ↑ Kankkonen, s. 25
  4. ↑ a b c d e f g Mehmed II | Biography, The Conqueror, Accomplishments, Cannon, & History Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f Khokhar, Zain: Mehmed II World History Encyclopedia. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e Mehmed the Conqueror: An intellectual genius among Ottoman sultans Daily Sabah. 4.5.2020. Viitattu 24.10.2023. (englanti)
  7. ↑ Buğra Ekinci, Ekrem: Mighty sovereigns of the Ottoman throne: Sultan Murad II Daily Sabah. 29.10.2021. Viitattu 24.10.2023. (englanti)
  8. ↑ a b Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 10. Renessanssi, s. 34-36. WSOY, 1981. ISBN 951-0-09738-1
  9. ↑ a b c An intellectual emperor: Ottoman Sultan Mehmed the Conqueror Anadolu Ajansı. 3.5.2023. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)
  10. ↑ Mehmed the Conqueror theottomans.org. 2023. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)
  11. ↑ Islam: Empire of Faith - Profiles - Mehmet PBS. 2023. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Murad II 		Osmanien sulttaani Seuraaja:
Bayezid II
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mehmed_Valloittaja&oldid=22498713”