Öljynporauslautta
.jpg)
Öljynporauslautta tai öljynporaustorni on merelle sijoitettu rakennelma, jonka avulla raakaöljyä saadaan porattua merenpohjassa olevasta öljylähteestä. Se voi olla kelluva lautta, paikalleen ankkuroitu lautta tai merenpohjassa seisova tornimainen rakennelma. Lautalta porataan tavallisesti 3–5 kilometrin syvyyteen maankuoreen, josta aletaan pumpata öljyä. Öljy kuljetetaan lautalta pois öljytankkereiden tai putkiston avulla.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1869, vain kymmenisen vuotta Pennsylvanian Titusvillessä tehdyn ensimmäisen öljylöydön jälkeen, newyorkilainen insinööri Thomas Fitch Rowland sai patentin noin 15 metrin syvyisessä vedessä toimivalle öljynporauslautalle, jossa oli teleskooppisesti säätyvät teräsjalat, ankkurointi ja monia muitakin yhä käytössä olevia ratkaisuja. Maailman ensimmäinen vedenalainen öljykenttä porattiin käyttöön vuoden 1891 paikkeilla Grand Lake St. Marys -järvellä Yhdysvaltojen Ohiossa käyttämällä porausalustan alla puupaaluja. Samalla vuosikymmenellä Kaliforniassa rakennettiin rannalta merelle jopa satoja metrejä pitkiä puulaitureita, joiden päästä porauksia tehtiin.[1]
Ensimmäinen kaukana mantereesta sijaitseva merenalainen porauskaivo aloitettiin Meksikonlahdella vuonna 1947, ja tästä merialueesta tulikin maailman suurin offshore-öljytuotantoalue.[2] Vanhin kelluva öljynporauslautta on neuvostoliittolaisten rakentama, yhä käytössä oleva Neft Daşları (ven. Neftjanyje Kamni) Kaspianmeressä Bakun lähellä. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1949 ja se valmistui 1952, jolloin neuvostotankkerit alkoivat ensimmäistä kertaa kuljettaa porauslautalta saatua öljyä.[3]
Erityyppisiä porauslauttoja ja -torneja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Jack-up-lautta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jack-up-lautat (engl. jack-up platform) ovat kelluttamalla siirrettäviä lauttoja, joita käytetään alle 100 metrin syvyisissä vesissä. Niiden moottoroidut ristikkojalat lasketaan merenpohjaan, minkä jälkeen ne toimivat tunkin tai nostolavan tavoin ja nostavat öljynporaustornin oikeaan korkeuteensa merenpinnan yläpuolelle.[3]
Puoliuppolautta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puoliuppolautat (engl. semi-submersible platform) ovat jack-up-lauttojen tapaisia mutta aina kelluvia ja liikuteltavia lauttoja, joita käytetään jopa yli 1 000 metrin syvyyksissä. Niistä on tullut yleisin porauslauttatyyppi. Porauspaikan kohdalle saavuttua lautta ankkuroidaan ja sen syväystä lisätään painolastiveden avulla vakauden parantamiseksi. Joustava ankkurointi sallii lautan liikehdinnän merenkäynnin mukaan. DP-laitteistolla varustetut puoliuppolautat soveltuvat erittäin syviinkin vesiin.[3][2]
Kiinteä öljynporauslautta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiinteät porauslautat (engl. fixed platform) seisovat merenpohjassa betoni- tai teräsjalkojen varassa. Merenpohjaan laskettujen jalkojen päälle rakennetaan kansi, jossa on tilat poraus-, tuotanto- ja asuinrakennelmille. Kiinteät lautat suunnitellaan hyvin pitkäaikaiseen käyttöön, ja ne soveltuvat noin 500 metrin syvyyteen asti.[3][2]
Kiinteän lautan joustava erityismuoto, engl. compliant tower, joustaa sivusuunnassa myrskyssä ja aallokossa ja soveltuu jopa 900 metrin syvyyksiin.[3][2]
Tension Leg -lautta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tension Leg -lautat (engl. tension leg platform, TLP) on kelluva lautta, joka ankkuroidaan paikalleen joka kulmasta tiukkojen jänteiden (tendons) avulla, jotka estävät lautan sivusuuntaisen liikkeen. Jänteet ovat tavallisesti halkaisijaltaan 600–900 millimetrin teräsputkia, ja niitä on joka kulmassa yleensä neljä eli yhteensä 16. TLP soveltuu käytettäväksi 300–1500 metrin syvyydessä.[3] Ensimmäisiä, pienempiä TLP-lauttoja kutsuttiin muotonsa ansiosta nimellä seastar platform, ”meritähtilautta”.[2]
Spar-lautta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Spar-lautat (engl. spar platform, spar = ”masto, puomi”) ovat kelluvia, pohjaan ankkuroituja jättimäisiä pystysuoria lieriöitä, joiden vakavuutta pidetään yllä painolastitankein. Pystysuoran putkirakennelman päälle rakennetaan porauslaitteet ja asuintilat sisältävä kansi. Spar-lautat ovat yhteydessä merenpohjan porauskaivoon hydraulisesti joustavan porausputkiston avulla. Spar-lautat toimivat jopa yli 2 000 metrin syvyyksissä, ja niiden varaan voidaan rakentaa varsin isoja kansirakenteita.[3][3]
Öljynporausalus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Öljynporausalukset ovat porauslaitteistolla varustettuja, yleensä tankkilaivoista muokattuja aluksia, joita käytetään lähinnä uusien kenttien tutkimus- ja koeporauksissa yli 3 000 metriä syvissä vesissä. Niiden rungon pohjassa on suljettava aukko (moonpool), jonka kautta sukeltajat ja veden alla tarvittavat laitteet lasketaan alas. Porauksessa on tärkeää, että porausalus pysyy metrin tarkkuudella porauskaivon yläpuolella, minkä takia porausalukset varustetaan dynaamisen paikannuksen mahdollistavalla DP-laitteistolla.[3]
FPSO-alus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: FPSO
Öljyntuotanto-, varastointi- ja purkausalukset (engl. floating production, storage and offload unit, FPSO) on yleensä muunneltu raakaöljytankkerista vastaanottamaan hiilivetyjä lähialueen porauslautoilta ja vedenalaisilta tuotantokentiltä, prosessoimaan ne ja varastoimaan prosessoitu öljy aluksen omiin tankkeihin ulkoisten varastointitankkien sijasta.[3]
Onnettomuuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pahimmat öljynporauslauttoja kohdanneet onnettomuudet yli sadan hengen menetyksineen ovat tapahtuneet 1970-luvulla aloitetussa Pohjanmeren öljytoiminnassa. Maaliskuussa 1980 öljynporausmiehistön asuinlautaksi muutettu Alexander Kielland kaatui ja upposi ja vei mennessään 123 ihmistä.[4] Heinäkuussa 1988 tähän asti maailman pahimmassa offshore-katastrofissa, porauslautta Piper Alphalla tapahtuneessa räjähdyksessä ja tulipalossa kuoli 162 ihmistä Englannin rannikolla[5].[6]
Marraskuussa 1979 jackup-tyyppisen öljynporauslautan kaatumisessa Kiinan Bohainmerellä kuoli 72 ihmistä. Helmikuussa 1982 Ocean Ranger -puoliuppolautta kaatui Newfoundlandin lähellä Kanadan rannikolla. Onnettomuudessa kuoli 84 miehistön jäsentä. Lokakuussa 1983 hukkui 81 ihmistä Etelä-Kiinan merellä Hainanin saaren lähellä tapahtuneessa yhdysvaltalaisen Glomar Java Sea -porausaluksen uppoamisessa. Elokuussa 1984 Rio de Janeiron lähellä Brasilian rannikolla kuoli 42 ihmistä Petrobras-yhtiön Enchova-öljylautan räjähdyksessä. Marraskuussa 1989 Seacrest-porausalus upposi taifuunissa Thaimaan Bangkokin eteläpuolella ja vei mukanaan 91 miehistön jäsentä. Heinäkuussa 2005 Mumbain länsipuolella Intian rannikolla 22 miehistön jäsentä sai surmansa Intian valtion öljy-yhtiön Mumbai High North -lautan törmäyksessä offshore-tukialukseen Samudra Suraksha ja sitä seuranneessa tulipalossa.[6]
Technip Offshoren Porin Mäntyluodon telakalla valmistunut lautta Kolskaja kaatui ja upposi Ohotanmerellä 18. joulukuuta 2011, kun sitä oltiin hinaamassa myrskyssä avomereltä Sahalinin saarelle. Lautan omisti Gazprom.[7]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Offshore Rig Patent Oil and Natural Gas History. American Oil & Gas Historical Society. Viitattu 22.2.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Offshore Drilling Natural Gas - From Wellhead to Burner Tip. 2004. NaturalGas.org. [Internet Archive Arkistoitu] 18.2.2008. Viitattu 22.2.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Liljelund, Lotta: Offshore – kentän elinkaari, s. 13–22. Satakunnan ammattikorkeakoulu, merenkulun koulutusohjelma, 2013. Opinnäytetyö verkossa (PDF) (viitattu 21.2.2019).
- ↑ Lehti, Anu-Elina: Öljyn hinnan lasku kurittaa vaurauteen tottunutta Norjaa Kauppalehti. 13.5.2016. Viitattu 20.2.2019.
- ↑ Uusitorppa, Harri: FST: Kymmenen vuotta Piper Alphan räjähdyksen jälkeen Helsingin Sanomat. 25.10.1999. Viitattu 20.2.2019. (Tilaajille.)
- ↑ a b The world’s worst offshore oil rig disasters Offshore Technology. 1.1.2014. Viitattu 22.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Jussi Niemeläinen, Ville Similä, Kymmeniä kateissa porauslautan kaaduttua Venäjällä, Helsingin Sanomat 19.12.2011 sivu B 1
