Tämä on lupaava artikkeli.

Aivovamma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aivovamma
Tietokonekerroskuvauksella otettu kuva päästä, jossa on kallonmurtuma, kontuusioita sekä subduraalivuoto.
Tietokonekerroskuvauksella otettu kuva päästä, jossa on kallonmurtuma, kontuusioita sekä subduraalivuoto.
Luokitus
ICD-10 S06
ICD-9 800.0-801.9, 803.0-804.9, 850.0-854.1
Tautitietokanta 5671
MeSH D001930
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Aivovamma on traumaattinen ulkoisen voiman aiheuttama aivovaurio tai aivotoiminnan häiriö, joka syntyy tapaturmaisesti päähän kohdistuvasta iskusta, liike-energiasta tai aivoihin tunkeutuvasta esineestä. Aivovammojen vaikeusasteet vaihtelevat lievistä vammoista, jotka useimmiten parantuvat viikkojen tai kuukausien kuluessa, vaikeisiin vammoihin, jotka johtavat pahimmillaan pysyvään tajuttomuuteen tai kuolemaan. Tärkeimmät aivovammojen syyt ovat erilaiset putoamiset, kaatumiset, liikenneonnettomuudet, tapaturmat ja pahoinpitelyt. Alkoholilla on osuutta noin puolessa vammautumistapauksista. Aivovammoja tapahtuu Suomessa vuosittain noin 36 000. Niistä lieviä vammoja on noin 90 %. Aivovamma on välittömänä syynä noin tuhannessa kuolemassa vuosittain.[1][2][3]

Aivovamman saaneille henkilöille voi jäädä välittömien oireiden parannuttua ns. aivovamman jälkitila, jonka todennäköisyys riippuu yleisesti vamman vakavuudesta. Aivovamman jälkitilan oireita on Suomessa ainakin noin 100 000 henkilöllä. Sen oireet ovat kullakin henkilöllä yksilöllisiä, ja ne voivat olla pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia ihmisen toiminnassa. Yleisiä jälkitilan oireita ovat muun muassa muistin huononeminen, väsymys, aloitekyvyn heikkeneminen, muutokset tarkkaavaisuudessa, tunne-elämässä ja käyttäytymisessä sekä erilaiset fyysiset oireet, kuten halvaukset, unihäiriöt, päänsärky sekä epilepsia.[1][4] Vaikka aivovammat usein vaikuttavat ihmisen kognitiiviseen toimintaan, ne eivät sinällään ole älyvammoja, vaan ihmisen älykkyys voi vammautumisen jälkeen säilyä ennallaan.[5] Jälkitilat voidaan jakaa eri haittaluokkiin ja vaikeusasteisiin oireiden ja vamman alkuvaiheen vaikeustasoarvion mukaan. Haittaluokka-arvioita käytetään potilaille maksettavien vakuutuskorvausten suuruuden arvioinnissa.[2]

Aivovammautuneet henkilöt ovat usein itse vamman suhteen oiretiedostamattomia, eivätkä he välttämättä tunnista sen tuomia muutoksia. Aivovamma on usein myös ulkopuolisille henkilöille näkymätön, ilman että sitä huomaa vammautuneesta henkilöstä. Vamma voi kuitenkin tuoda vammautuneille henkilöille merkittäviä vaikeuksia sosiaalisiin suhteisiin ja arjesta selviämiseen.[4]

Esiintyvyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liikenneonnettomuuksissa tapahtuu Suomessa noin 20 % kaikista ja noin 60–70 % työikäisten vakavista ja kuolemaan johtavista aivovammoista.

Noin kaksi prosenttia suomalaista eli 11 000 henkeä kärsii pysyvistä aivovammaoireista[6].

Suomessa tapahtuu vuosittain arviolta noin 36 000 aivovammaan johtavaa tapaturmaa, joista yli 90 % aiheuttaa vain aivotärähdyksen tai muun kaltaisen lievän aivovamman. Aivovamman jälkitilan oireita on vuosittain ainakin 100 000:lla henkilöllä.[7]

Noin 66 % aivovammoista tapahtuu miehille ja noin puolet 15–34-vuotiaille.[8]

Aivovamma on alle 45-vuotiaiden aikuisten yleisin välitön kuolinsyy. Aivovamma on pääsyynä noin tuhannessa kuolemassa vuosittain.[8]

Maailmanlaajuisesti aivovammoja arvioidaan tapahtuvan vuosittain noin 69 miljoonalle henkilölle. Väkilukuun suhteutettuna suurin määrä vammautumisia tapahtuu Pohjois-Amerikassa (1299 tapausta / 100 000 henkilöä) ja Euroopassa (1012 / 100 000). Vähiten vammautumisia tapahtuu Afrikassa (801 / 100 000) ja Itäisellä Välimerellä. (897 / 100 000).[9]

Syyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenneonnettomuudet ovat suurin aivovammojen syy Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa, joissa molemmissa ne aiheuttavat noin 56% vammautumisista.[9]

Suomessa useimmat aivovammat syntyvät putoamisen tai kaatumisen seurauksena (noin 65 %), liikenneonnettomuuksissa (noin 20 %), urheillessa tai pahoinpitelyn seurauksena (noin 5 %). Useimmista päähän kohdistuneista iskuista ei kuitenkaan synny aivovammaa. Noin 60–70 % työikäisten vakavista tai kuolemaan johtavista vammoista tapahtuu liikenneonnettomuuksissa. Vanhuksilla vakavien tai kuolemaan johtavien vammojen tärkeimmät syyt ovat erilaiset kaatumiset. Noin puolessa tapauksista potilas on vamman saadessaan nauttinut alkoholia.[8] 2020-luvulla suurten kaupunkien kaduille tulleiden vuokrattavien sähköpotkulautojen käyttö on myös aiheuttanut runsaasti aivovammoja.[10]

Vammamekanismit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivovammat voidaan luokitella vammamekanismin sekä kudosvaurioiden mukaan monin eri tavoin. Esimerkiksi primaarisiin ja sekundaarisiin vammoihin, avoimiin ja sulkeisiin vammoihin, paikallisiin ja diffuuseihin vammoihin sekä suoriin ja epäsuoriin vammoihin.[11]

Primaarivammat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Epiduraalivuodossa potilaalle tulee verenvuoto aivojen kovakalvon ulkopuolelle.

Primaarivammoiksi kutsutaan vaurioita, jotka syntyvät suoraan vammaenergian vaikutuksesta. Niiden vaikutukset potilaaseen riippuvat aivoihin kohdistuvan energian suunnasta ja voimakkuudesta sekä vauriokohdassa olevista aivojen ja pääkallon rakenteista. Primaarivammat ovat pysyviä eli ne eivät korjaudu.[11]

Primaarivammat jaetaan edelleen aivojen kudosvaurioihin, aivokudoksen ulkopuolisiin vaurioihin sekä aivot penetroiviin ja perforoiviin vaurioihin. Kudosvaurioihin kuuluvat aivoruhjeet eli kontuusiot, diffuusit aksonivauriot, aivojen sisäiset verenvuodot, aivojen kuorikerroksen alaiset harmaan aineen vauriot sekä aivorunkoruhjeet. Aivokudoksen ulkopuolisia vaurioita ovat kovakalvonulkoinen verenvuoto eli epiduraalivuoto, kovakalvonalainen verenvuoto eli subduraalivuoto, lukinkalvonalainen verenvuoto sekä kallonmurtuma.[11]

Sekundaarivammat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekundaarivammat ovat toissijaisesti aiheutuvia vaurioita, jotka syntyvät minuuteista päiviin ulottuvalla vammautumistapahtuman jälkeisenä aikana. Sekundaarivammojen vammamekanismit jaotellaan kallonulkoisiin ja kallonsisäisiin syihin. Kallonulkoisia syitä ovat muun muassa hapenpuute, veren hyytymishäiriöt ja alhaisesta verenpaineesta johtuvat seikat. Kallonsisäisiä syitä ovat muun muassa kohonnut kallonsisäinen paine ja kallonsisäiset infektiot.[11]

Avoimet ja sulkeiset vammat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avoimet aivovammat ovat vaurioita, jossa potilailla esiintyy kallonmurtuma ja aivojen kovakalvo rikkoutuu. Sulkeisissa vammoissa aivojen kovakalvo säilyy ehjänä.[11]

Suorat ja epäsuorat vammat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suorat vammat muodostuvat pääkallon ja aivojen suoran kontaktin yhteydessä, esimerkiksi kaaduttaessa ja lyötäessä pää alustaan. Epäsuorat vammat puolestaan muodostuvat aivokudokseen kohdistuvan kiihtyvyyden tai hidastuvuuden vaikutuksesta.[11]

Paikalliset ja diffuusit vammat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikallisissa vammoissa aivokudos on vaurioitunut joltain tietyltä alueelta. Diffuuseissa vammoissa vauriot ovat puolestaan laaja-alaisia eikä vaurioaluetta voida rajata tarkasti.[11]

Diffuuseissa aksonivaurioissa vauriot tapahtuvat hermosoluissa, joissa venyttävä voima vahingoittaa solujen aksonien solukalvoja. Diffuusi aksonivaurio voi aiheuttaa esimerkiksi solujen elektrolyyttitasapainon, energiatasapainon, valkuaisainetuotannon tai soluvirtauksen vaurioitumisen. Diffuuseissa aksonivaurioissa solujen toiminta voi joissain tapauksissa palautua myöhemmin normaaliksi tai ne voivat aiheuttaa solujen välisten hermoyhteyksien häiriöitä tai aivosolujen kuoleman. Diffuusit aksonivauriot ovat tapahtumaketju, joka voi pahimmillaan jatkua useiden kuukausien ajan, ja niillä voi olla suuri vaikutus aivojen toimintaan. Yleisimmin diffuusit aksonivauriot muodostuvat aivojen pohjaosiin sekä kohtiin, joissa on vierekkäin eri tiheyden omaavia aivokudoksia.[12]

Aivovamman vaikeusasteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luokitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aivovammojen vaikeusasteet[2]
  GCS PTA Tajuttomuuden kesto
Lievä 13–15 < 24 tuntia 0–30 min
Keskivaikea 9–12 24 tuntia – 7 vrk 30 min – 24 tuntia
Vaikea 3–8 > 7 vrk > 24 tuntia

Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin julkaisemassa, nykyisin voimassa olevassa aivovammojen Käypä hoito -suosituksessa, aivovammat jaetaan vaikeusasteeltaan kolmeen luokkaan: lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin vammoihin.[2] Aikaisemmin vammoille on käytetty myös luokkia: erittäin tai hyvin lievä ja erittäin vaikea.[12] Aivovammat tulisi kokonaisuutena nähdä kuitenkin jatkumona, jossa ei ole selviä rajakohtia eri luokkien välillä.[13] Luokitukset perustuvat yleisesti potilaan Glasgow’n kooma-asteikon (GCS) mukaiseen tajunnantason pistelukuun, aivokuvantamisessa (esimerkiksi magneettikuvauksessa tai tietokonekerroskuvauksessa) tehtyihin kallonsisäisiin muutoslöydöksiin, tajuttomuuden kestoon sekä posttraumaattisen amnesian (PTA) kestoon.[2]

Aivotärähdys tai erittäin lievä aivovamma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisissä yhteyksissä aivotärähdykset luokitellaan erittäin lieviksi aivovammoiksi. Suomessa nykyisin käytössä olevassa Käypä hoito -suosituksessa kategoria ei ole enää käytössä, vaan aivotärähdykset luokitellaan lieviksi aivovammoiksi. Erittäin lievässä aivovammassa aivotoiminnan häiriö on ohimenevä ja lyhytkestoinen. Siihen voi liittyä ainoastaan hetkellinen tajuttomuus, eikä siinä ilmene kallonsisäisiä kuvantamislöydöksiä tai amnesiaa.[2]

Lievä aivovamma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lieviksi aivovammoiksi luokitellaan yli 90 % kaikista aivovammoista. Suurin osa niistä on aivotärähdyksiä.[1] Lievässä aivovammassa potilaan GCS-pistemäärä on 13–15 puolen tunnin kuluttua vammasta ja koko seurannan ajan. Lisäksi potilaalla esiintyy jokin seuraavista: enintään 30 minuutin mittainen tajuttomuus, enintään 24 tunnin mittainen PTA tai häneltä löytyy vähäinen kallonsisäinen kuvantamislöydös.[2]

Suurin osa lievän aivovamman saaneista toipuu ennalleen muutamassa viikossa tai kuukaudessa, mutta noin 15 %:lle jää pitkäaikaisia tai pysyviä oireita.[2][1]

Keskivaikea aivovamma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskivaikeassa aivovammassa potilaalla on kallonsisäinen kuvantamislöydös. Tämän lisäksi esiintyy jokin seuraavista: GCS-pistemäärä on 9–12 puolen tunnin kuluttua vammasta tai jossakin vaiheessa vamman jälkeen, yli 30 minuutin mittainen, mutta enintään 24 tuntia kestävä tajuttomuus tai yli 24 tuntia, mutta alle 7 vuorokautta kestävä PTA.[2]

Suurelle osalle keskivaikean aivovamman saaneista potilaista jää pysyviä oireita, mutta täydellinen toipuminen on kuitenkin mahdollista.[1]

Vaikea aivovamma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikeassa (joskus myös vakavassa)[14] aivovammassa potilaalla on kallonsisäinen kuvantamislöydös. Tämän lisäksi potilaalla esiintyy jokin seuraavista: GCS-pistemäärä on 3–8 puolen tunnin kuluttua vammasta tai jossakin vaiheessa vamman jälkeen, yli 24 tunnin mittainen tajuttomuus tai yli 7 vuorokautta kestävä PTA.[2] Vaikeassa aivovammassa potilaalle jää yleensä pysyviä oireita, mutta jotkut potilaat voivat myös toipua oireettomiksi.[1]

Yli viikon kestävästä tajuttomuudesta tai yli kuukauden kestävästä PTA:sta käytettiin Suomessa aikaisemmin luokkaa erittäin vaikea.[12] Tällaisesta vammasta potilaille jää käytännössä aina pysyviä oireita, ja osa heistä voi jäädä pysyvästi tajuttomiksi.[1]

Hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lievien aivovammojen akuuttihoidon tärkeimpänä tavoitteena on tunnistaa potilailla mahdollisesti olevat hengenvaaralliset kallonsisäiset vammat. Potilaiden tilaa arvioidaan ennaltamäärätyn kriteeristön mukaisesti,[15] joihin kuuluvat muun muassa merkit kallonpohjan murtumasta, mahdolliset kouristuskohtaukset ja neurologiset puutosoireet. Jos kriteerit täyttyvät, potilas ohjataan pään tietokonekerroskuvaukseen. Lievissä aivovammoissa potilas voidaan kotiuttaa, kun hänen GCS-pistelukunsa on 15 ja PTA on päättynyt, mahdollisessa pään kuvantamisessa ei ole muutoslöydöksiä, vammanjälkeiset oireet ovat lieviä eikä hän tarvitse muuta sairaalahoitoa.[2]

Keskivaikeissa ja vaikeissa vammoissa hoidon ensisijaisena tavoitteena on estää potilaalla olevan aivokudoksen primaarivamman paheneminen ja sekundaarivammojen ehkäiseminen. Keskeisenä tavoitteena on estää kallonsisäisen paineen nouseminen liian suureksi ja poistaa mahdolliset verenvuodot kallon sisältä neurokirurgisesti [2][16] Vaikeissa vammoissa onnettomuuspaikalla ensihoitona annettavan tehohoidon on todettu parantavan merkittävästi potilaiden selviämismahdollisuuksia.[17]

Lievissä aivovammoissa potilaan erillistä kuntoutusta ei yleensä tarvita. Keskivaikeissa ja vaikeissa vammoissa kaikille potilaille on syytä tehdä arvio työkyvystä sekä hoito- ja kuntoutussuunnitelma. Suunnitelman toteuttaa moniammatillinen työryhmä, johon suositellaan kuuluvaksi neurologi ja neuropsykologi yhdessä kuntoutusohjaajan tai sosiaalityöntekijän kanssa.[2] Näiden lisäksi aivovamman aiheuttamia ongelmia voidaan yrittää hoitaa esimerkiksi toimintaterapialla, fysioterapialla, puheterapialla vamman sijainnista ja vaikeusasteesta riippuen. Juuri minkään käytössä olevan hoidon tehosta ei ole kuitenkaan olemassa vahvaa tieteellistä näyttöä.[18] Aivovammojen jälkeinen kuntoutus on yleensä syytä aloittaa mahdollisimman nopeasti vammautumisen jälkeen, sillä aivoissa aukeaa vaurioitumisen jälkeen lyhyt ajanjakso, jolloin aivojen hermoverkot pyrkivät järjestäytymään uudelleen ja potilaiden kuntoutuminen on tehokkainta. Tämä ajanjakso kestää yleensä vain muutamia viikkoja tai kuukausia.[5]

Keskivaikean tai vaikean aivovamman saaneille potilaille suositellaan lisäksi neuropsykologista kuntoutusta, joka tukee potilaiden toiminta- ja työkyvyn palautumista ja auttaa heitä hallitsemaan vammautumisen tuomia muutoksia arjessa. Sen tavoitteena on vähentää potilaiden kokemia kognitiivisia- ja käyttäytymiseen liittyviä ongelmia sekä tarjota heille psykoedukaatiota, jonka avulla he voivat paremmin sopeutua elämään vammautuneina. Neuropsykologisen kuntoutuksen ohella, monille potilaille on hyötyä myös psykoterapiasta.[2]

Oireet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivovammautuneille saattaa jäädä niin sanottu aivovamman jälkitila, joka alentaa heidän kognitiivista toimintakykyään. Yleisimmät jälkitilan oireet ovat epänormaali väsyvyys, keskittymisvaikeudet, aloitekyvyn heikentyminen, huono lähimuisti, yleinen hitaus ja käyttäytymisen muutokset.[19] Muita yleisiä jälkitilan oireita ovat muut muistivaikeudet, unihäiriöt, mielialahäiriöt, ärtyneisyys, ääni- ja valoherkkyys, hormonitoiminnan häiriöt, toiminnan suunnittelun vaikeus, huimaus ja päänsärky. Vammautuneiden henkilöiden tunne-elämä saattaa muuttua erilaiseksi ja lisäksi heillä saattaa esiintyä neurologisia paikallishäiriöitä, kuten puheen tuottamisen tai ymmärtämisen vaikeutta, epilepsiaa, näkökentän kaventumaa ja haju- tai makuaistin toiminnan muutoksia. Lisäksi heillä voi olla myös muiden kykyjen heikkenemistä, kroonista kipua, spastisuutta ja halvauksia. Jälkitilan oireiden esiintymisessä saattaa olla ajallista vaihtelua.[2][20] Ajattelun hidastuminen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeutuminen ovat myös keskeisiä aivovamman jälkitilan oireita.[18]

Monet aivovammapotilaat muuttuvat loukkaantumisen jälkeen henkisesti ja käyttäytymiseltään toisenlaisiksi. Ulkopuoliset henkilöt eivät usein ymmärrä aivovammapotilaiden vamman laatua, koska moni aivovammapotilas puhuu ja liikkuu täysin normaalisti eikä vamma näy välttämättä näy ulospäin. Kuitenkin potilaat saattavat esimerkiksi hermostua valtavasti jo pienistä asioista ilman, että he pystyvät kontrolloimaan itseään. Perheenjäsenten voi olla vaikeaa selviytyä vammautuneiden henkilöiden muuttuneen käytöksen kanssa, ja seurauksena saattaa olla avioero. Lisäksi aivovamma myös yhdeksänkertaistaa riskin kuolla itsemurhan seurauksena[21] ja lisää vamman vakavuudesta riippuen riskiä sairastua dementiaan.[22]

Aivovammautuneet ovat usein hankalassa asemassa työelämän suhteen, koska tyypillisiin jälkitilan oirekokonaisuuksiin kuuluu poikkeava väsymys, alentunut rasituksensietokyky, keskittymisvaikeudet sekä aloitekyvyn heikkeneminen. Vammautuneet pystyvät oireistonsa vuoksi vain harvoin ajamaan omia etujaan yhteiskunnassa.[18] Aivovamman jälkitilan oireet eivät ole suorassa suhteessa vamman alkuperäiseen vaikeusasteeseen, joten objektiiviset tiedot potilaan psykososiaalisesta selviytymisestä, persoonallisuuden piirteistä ja terveydentilasta ennen vammautumista ja sen jälkeen luovat perustaa jälkitilan vaikeusasteen arvioinnille.[20]

Aivovamman jälkitilan vaikeusasteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivovammojen jälkitilat voidaan jakaa eri haittaluokkiin ja vaikeusasteisiin niihin liittyvien oireiden sekä vammojen alkuvaiheen vaikeustason mukaan. Lievät aivovammojen jälkitilat luokitellaan haittaluokkiin 0–5, keskivaikeat luokkiin 6–10, vaikeat luokkiin 11–15 ja erittäin vaikeat luokkiin 16–20. Haittaluokka-arvioita käytetään potilaille maksettavien vakuutuskorvausten suuruuden arvioinnissa.[2]

Lievä jälkitila

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lievässä aivovamman jälkitilassa vamma on sen alkuvaiheessa luokiteltu lieväksi. Lievään jälkitilaan liittyy lieviä pysyviä oireita, kuten taipumusta toistuviin päänsärkyihin, kuormittaviin tilanteisiin liittyvää huonomuistisuutta sekä huonontunutta rasituksensietoa. Lievässä aivovamman jälkitilassa potilaan sosiaalinen toimintakyky on pysynyt ennallaan.[2]

Keskivaikea jälkitila

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskivaikeassa aivovamman jälkitilassa vamma on sen alkuvaiheessa luokiteltu vähintään keskivaikeaksi. Keskivaikeisiin jälkitiloihin liittyy selkeästi potilaiden elämää haittaavia pysyviä oireita, kuten toistuvia päänsärkyjä, aloitekyvyn heikkenemistä, huonomuistisuutta sekä väsyvyyttä. Potilaiden sosiaalinen toimintakyky on keskivaikeissa jälkitiloissa hieman heikentynyt, heillä voi olla vaikeuksia toiminnan ohjauksessa ja muistissa. Lisäksi heillä voi olla epilepsiaa, lieviä halvauksia tai muita kognitiivisia häiriöitä.[2]

Vaikea jälkitila

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikeassa aivovamman jälkitilassa vamma on sen alkuvaiheessa luokiteltu vaikeaksi. Vaikeisiin jälkitiloihin liittyy kohtalaisia tai vaikeita oireita, kuten merkittävää päänsärkyoireistoa tai kognitiivista toimintakykyä selkeästi alentavia oireita, jotka haittaavat arjessa selviytymistä. Vaikeissa jälkitiloissa potilaiden sosiaalinen toimintakyky on selvästi heikentynyt ja heillä esiintyy eriasteisia neurologisia puutosoireita, kuten pareeseja, kielellisiä häiriöitä tai epilepsiaa. He saattavat lisäksi tarvita ajoittain toisen henkilön ohjausta tai valvontaa.[2]

Erittäin vaikea jälkitila

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erittäin vaikeassa aivovamman jälkitilassa vamma on sen alkuvaiheessa luokiteltu erittäin vaikeaksi. Erittäin vaikeisiin jälkitiloihin liittyy erittäin vaikeita oireita, kuten neliraajahalvauksia, vaikeaa ataksiaa tai vaikeaa epilepsiaa. Erittäin vaikeissa jälkitiloissa potilaiden persoonallisuus, kognitiivinen taso, hidastuneisuus ja toiminnanohjaus on alentunut niin merkittävästi, että he tarvitsevat apua ja valvontaa päivittäisissä toimissaan.[2]

Ennaltaehkäisy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilussa tapahtuvia aivovammoja voidaan ehkäistä tehokkaasti kypärän käytöllä.

Aivovammoja voidaan ennaltaehkäistä tehokkaasti pienentämällä niiden merkittävimpiä riskitekijöitä. Alkoholinkäytön ja humalajuomisen vähentäminen on tehokas tapa pienentää vammautumisriskiä, sillä noin puolet vammautumisista tapahtuu alkoholin vaikutuksen alaisena. Toinen tehokas keino on pienentää vanhusten kaatumisriskiä, esimerkiksi turvallisten jalkineiden ja liukuesteiden käytöllä, huomioimalla kodin turvallisuus, kuten kompasteluriskin pienentämisellä ja käyttämällä erilaisia apuvälineitä, kuten kävelykeppejä. Aivovammoja voidaan ennaltaehkäistä myös panostamalla liikenneturvallisuuteen ja ajoneuvojen turvaominaisuuksiin, kuten turvavöiden ja kypärien käyttöön, turvatyynyihin ja ajonopeuksien pienentämiseen.[2][23]

Aivovammoista toipuminen ei perustu aivokudoksen paranemiseen vaan aivojen kykyyn korvata tuhoutuneiden aivoalueiden toiminnot muilla tavoilla. Vanhuksilla ja aivovamman jo kerran saaneilla henkilöillä tämä kyky on pienentynyt. Lisäksi molemmilla ryhmillä on suurentunut riski saada uusi aivovamma. Siksi heidän tulisi kiinnittää erityistä huomioita sellaisten aktiviteettien välttämiseen, joihin liittyy suurempi aivovamman riski.[12]

Järjestöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivovammautuneiden henkilöiden ja heidän läheistensä tukemiseksi on Suomessa perustettu useita järjestöjä.

Aivovammaliitto on perustettu Suomessa vuonna 1992 edistämään aivovammautuneiden ihmisten ja heidän läheistensä suoriutumista ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa.[24] Aivovammaliitto järjestää muun muassa tiedotusta, vertaistuellisia tapahtumia sekä kurssitoimintaa.

Kynnys on vuonna 1973 perustettu yleinen vammaisten henkilöiden ihmisoikeusjärjestö. Sen toimintaan kuuluvat muun muassa monet vertaistuelliset tapahtumat, kurssit, lakineuvonta sekä kulttuuritapahtumat.[25]

Tatu on perustettu tukiyhdistykseksi tapaturmaisesti tai potilasvahingon kautta vammautuneille alle 30-vuotiaille nuorille ja nuorille aikuisille. Sen toimintaan kuuluu muun muassa vapaa-ajantoiminnan ja vertaistuellisten tapahtumien järjestäminen.[26]

Aivovammat mediassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmäelokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mike Nicholsin ohjaama elokuva Tapaus Henry (1991)[27] kertoo Harrison Fordin esittämästä miehestä, joka saa aivovamman päähänsä osuvasta luodista.[28] Scott Frankin ohjaama elokuva The Lookout (2007),[29] kertoo Joseph Gordon-Levittin esittämästä jääkiekkoilijasta, joka saa aivovamman auto-onnettomuudessa.[30] Michael Sucsyn ohjaamassa romanttisessa komediassa The Vow (2012),[31] nainen saa aivovamman auto-onnettomuudessa, jonka seurauksena hän menettää usean vuoden ajalta tapahtumat muististaan, mukaanlukien avioliittoonsa ja aviomieheensä liittyvät muistot.[32] Peter Landesmanin ohjaamassa elokuvassa Concussion (2015)[33] Will Smithin esittämä patologi tutkii amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan pelaajaa, joka on saanut toistuvia iskuja päähänsä ja sairastunut krooniseen traumaperäiseen enkefalopatiaan.[34] Chloé Zhaon ohjaama elokuva, The Rider (2017), kertoo rodeo-onnettomuudessa aivovammautuneesta miehestä.[35]

Dokumenttielokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläinen televisiotoimittaja Louis Theroux teki vuonna 2016 dokumenttielokuvan Theroux ja isku aivoihin, jossa hän haastattelee vaikean aivovamman saaneita ihmisiä sekä heidän läheisiään.[36] Miikka Niemi on ohjannut dokumenttielokuvan New Run (2016), vaikean aivovamman saaneen suomalaisen freestylehiihtäjä Pekka Hyysalon kuntoutumisesta.[37][38]

Kirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tommi Viitanen on kirjoittanut vammautumisestaan ja kuntoutumisestaan kirjan Uusi jako (2008).[39] Martti Isola on kirjoittanut useita kirjoja aivovammastaan ja kuntoutumisestaan. Niitä ovat esimerkiksi Elämää kaksoiskuvin: kuntoutusta neljännesvuosisata (2009),[40] Kuntoutujan terapiatarinat (2012),[41] Terapiatarinoita rotvallin reunalta (2014),[42] Minä Rämäpää (2016)[43] ja Esteisen parateeseja (2022).[44] Päivi Koukkari on kirjoittanut vammautumisestaan kirjan Hidasteita (2010).[45]

Pekka Hyysalon vuonna 2016 julkaisema kirja Fight Back – Toinen mahdollisuus käsittelee hänen aivovammautumistaan ja kuntoutumistaan.[46] Tommi Kovanen ja Jenny Rostain ovat kirjoittaneet vuonna 2017 kirjan Kuolemanlaakso, joka käsittelee Kovasen jääkiekon SM-liigaottelussa saamaa aivovammaa ja hänen elämäänsä vammautumisen jälkeen.[47] Se valittiin vuonna 2017 vuoden urheilukirjaksi.[48] Vuonna 2020 ilmestynyt, Rostainin kirjoittama Jääkylmä jatkaa Kovasen tarinaa syventäen hänen kokemuksiaan elämästä aivovammautuneena.[49]

Podcastit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivovammaliitto on tehnyt vuonna 2021 Mikä aivovamma? -podcastin, joka käsittelee elämää aivovamman kanssa monesta eri näkökulmasta.[50]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Aivovammatietoa Aivovammaliitto. Viitattu 4.12.2023.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Aivovammat Käypä hoito. Duodecim. Viitattu 3.12.2023.
  3. ↑ Aikuisiän aivovammat Duodecim. Viitattu 4.12.2023.
  4. ↑ a b Aivovammaliitto – Oireet Duodecim. Viitattu 10.12.2023.
  5. ↑ a b Aivosäätiö – Aivovammat Aivosäätiö. Viitattu 14.12.2023.
  6. ↑ Mariaana Nelimarkka: Uusia tuulia. it-ehti 2/2024. sivu 45.
  7. ↑ Aivovammatietoa Aivovammaliitto. Viitattu 4.12.2023.
  8. ↑ a b c Aikuisiän aivovammat Duodecim. Viitattu 4.12.2023.
  9. ↑ a b Dewan, Michael C., ym.: Estimating the global incidence of traumatic brain injury Journal of Neurosurgery. Viitattu 22.12.2023. (englanniksi)
  10. ↑ Kohutut sähköpotkulaudat ovat aiheuttaneet vakavia aivovammoja Helsingissä MTV Uutiset. Viitattu 4.12.2023.
  11. ↑ a b c d e f g Käypä hoito -suositus: Aikuisiän aivovammat Duodecim. Viitattu 4.12.2023.
  12. ↑ a b c d Tietoa aivovammoista Tenovuo, Olli. Viitattu 3.12.2023.
  13. ↑ Avainasiaa aivovammasta – Opas vammautuneelle ja läheisille Aivovammaliitto. Viitattu 4.12.2023.
  14. ↑ Aivovammat Terveyskylä. Viitattu 4.12.2023.
  15. ↑ Pään vammat – Päivystyksellisen pään TT-tutkimuksen aiheet pään vamman jälkeen Käypä hoito. Duodecim. Viitattu 10.12.2023.
  16. ↑ Keskivaikeiden ja vaikeiden aivovammojen hoiton Käypä hoito. Duodecim. Viitattu 10.12.2023.
  17. ↑ Anttonen, Marika: Tuore väitös: Tehohoito pitää saada käyntiin heti onnettomuuspaikalla Yle. Viitattu 22.12.2023.
  18. ↑ a b c Kyllönen, Tero: Aivovamma – hiljainen epidemia Yle, Akuutti. Viitattu 11.12.2023.
  19. ↑ Aivovammautuneen Abc. Opas vammautuneelle ja läheisille. Aivovammaliitto
  20. ↑ a b Valtioneuvoston asetus työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta 768/2015.
  21. ↑ Major Physical Health Conditions and Risk of Suicide. American Journal of Preventive Medicine, 53(3), 308–315 | 0.1016/j.amepre.2017.04.001 American Journal of Preventive Medicine/ National Library of Medicine. Viitattu 18.8.2022. (englanniksi)
  22. ↑ Aivovamma voi altistaa työikäiset dementialle Duodecim. Arkistoitu 9.12.2023. Viitattu 9.12.2023.
  23. ↑ Ikäihmiset ja aivovammojen ehkäisy – Opas yli 70-vuotiaille ja heidän läheisilleen Aivovammaliitto. Viitattu 11.12.2023.
  24. ↑ Aivovammaliitto Aivovammaliitto. Viitattu 4.12.2023.
  25. ↑ Kynnys ry. Kynnys. Viitattu 4.12.2023.
  26. ↑ Tietoa Tatu ry.. Viitattu 4.12.2023.
  27. ↑ Tapaus Henry Elonet. Viitattu 8.12.2023.
  28. ↑ Ebert, Roger: Regarding Henry rogerebert.com. Viitattu 8.12.2023. (englanniksi)
  29. ↑ The Lookout Elonet. Viitattu 9.12.2023.
  30. ↑ The Lookout neuropsyfi.com. Viitattu 9.12.2023. (englanniksi)
  31. ↑ The Vow Elonet. Viitattu 9.12.2023.
  32. ↑ The Vow neuropsyfi.com. Viitattu 9.12.2023. (englanniksi)
  33. ↑ Concussion Elonet. Viitattu 8.12.2023.
  34. ↑ Omdorf, Brian: Concussion blu-ray.com. Viitattu 8.12.2023. (englanniksi)
  35. ↑ Koivumäki, Emmi: The Rider film-o-holic.com. Viitattu 8.12.2023.
  36. ↑ Theroux ja isku aivoihin areena.yle.fi. Viitattu 7.12.2023.
  37. ↑ Uunituore dokumentti Pekka Hyysalosta tänään tv:ssä iltalehti.fi. Viitattu 5.12.2023.
  38. ↑ New Run Docventures. Yle Areena (ei katsottavissa), viitattu 8.12.2023
  39. ↑ Uusi jako Kansalliskirjasto. Arkistoitu 8.12.2023. Viitattu 8.12.2023.
  40. ↑ Elämää kaksoiskuvin : kuntoutusta neljännesvuosisata Kansalliskirjasto. Viitattu 8.12.2023.
  41. ↑ Kuntoutujan terapiatarinat Kansalliskirjasto. Viitattu 8.12.2023.
  42. ↑ Terapiatarinoita rotvallin reunalta Kansalliskirjasto. Viitattu 8.12.2023.
  43. ↑ Minä Rämäpää Kansalliskirjasto. Viitattu 8.12.2023.
  44. ↑ Esteisen parateeseja Kansalliskirjasto. Viitattu 8.12.2023.
  45. ↑ Hidasteita Kansalliskirjasto. Viitattu 8.12.2023.
  46. ↑ Fight Back tammi.fi. Viitattu 5.12.2023.
  47. ↑ Kuolemanlaakso Bazar. Viitattu 5.12.2023.
  48. ↑ Kuolemanlaakso on Vuoden urheilukirja Epressi.com. Viitattu 5.12.2023.
  49. ↑ Jääkylmä Bazar Kustannus. Viitattu 5.12.2023.
  50. ↑ Podcastit Aivovammaliitto. Viitattu 7.12.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Harmsen, Jenny., ym.: Aivovammojen kuntoutus. Helsinki: Duodecim, 2012. ISBN 978-951-656-382-7
  • Honkinen, Olli., ym.: Lapsen aivovamma: perustietoa syntymän jälkeisistä aivovammoista ja kuntoutuksesta. Helsinki: Edita, 2009. ISBN 978-951-37-5388-7
  • Powell, Trevor: Pään vammat: opas aivovammoista potilaille, läheisille ja ammattilaisille. Suomentanut Kankkunen, Riitta. Helsinki: Edita: Suomen psykologiliitto, 2005. ISBN 951-37-4427-2
  • Schacter, Daniel L.: Muistin seitsemän syntiä: Miten aivot muistavat ja unohtavat. (Alkuteos: The seven sins of memory: How the mind forgets and remembers, 2001) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2002. ISBN 952-5202-64-X

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aivovamma&oldid=22866450”