Aleksei Nikolajevitš Romanov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aleksei Nikolajevitš
Venäjän tsesarevitš
Syntynyt 12. elokuuta (J: 30. heinäkuuta) 1904
Pietarhovi, Venäjän keisarikunta
Kuollut 17. heinäkuuta 1918 (13 vuotta)
Jekaterinburg, Neuvosto-Venäjä
Koko nimi Aleksei Nikolajevitš Romanov
Suku Romanov
Isä Nikolai II
Äiti Aleksandra Fjodorovna
Uskonto ortodoksisuus
Nimikirjoitus
Aleksei Nikolajevitš Romanov

Aleksei Nikolajevitš Romanov (ven. Алексей Николаевич Романов; 12. elokuuta (J: 30. heinäkuuta) 1904 Pietarhovi – 17. heinäkuuta 1918 Jekaterinburg) oli viimeinen Venäjän keisarikunnan kruununperijä eli tsesarevitš. Hän oli keisari Nikolai II:n nuorin lapsi ja ainoa poika. Hänet murhattiin yhdessä perheensä kanssa niin sanotun Ipatjevin talon kellarissa yöllä 17. heinäkuuta 1918.

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksei oli perheensä nuorin lapsi ja ainoa poika. Hänellä oli neljä vanhempaa sisarta: Olga, Tatjana, Maria ja Anastasia. Hänen isänsä oli Venäjän viimeinen tsaari Nikolai II. Alekseista oli tarkoitus tulla isänsä seuraaja. Aleksein pikkuserkkuja olivat Yrjö VI ja Edvard VIII Ison-Britannian kuningasperheestä.

Elämä ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisarillisen Aleksanterin yliopiston (nykyinen Helsingin yliopisto) kanslerinvirka oli vuodesta 1816 varattu Venäjän kruununperilliselle ja Aleksein synnyttyä vuonna 1904 yliopisto odotti että hänet nimitettäisiin virkaan. Keisari Nikolai ei kuitenkaan enää halunnut suoda suomalaisille sellaista kunnianosoitusta.[1]

Aleksei eli lyhyen elämän tsaarin hovissa sairastaen hemofiliaa eli verenvuototautia. Hänet kuitenkin paransi useasti mystikko Grigori Rasputin, joka tällä tavoin sai vaikutusvaltaa tsaariin ja tsaarittareen.

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Aleksei murhattiin yhdessä perheensä ja neljän palvelijan[2] kanssa yöllä Ipatjevin kellarissa 17. heinäkuuta vuonna 1918. Keisariperheen ruumiit lastattiin Ipatjevin talon pihalla kuorma-auton lavalle vietäväksi hylättyyn kultakaivokseen, johon vainajat oli määrä heittää.

Verityön jälkeen Jekaterinburgissa liikkui huhuja, että joku lapsista olisi päässyt pakenemaan.

Hautapaikan löytyminen ja vainajien tunnistaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1991 hautalöytö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 alettiin Romanovien ruumiita etsiä. Aiemmin salaisten arkistojen avauduttua teloitusta johtaneen Jakov Jurovskin muistiinpanot tulivat päivänvaloon. Niissä oli yksityiskohtaisesti selostettu Romanovien hautapaikan sijainti Jekaterinburgissa. Hauta oli metsätiehen hätäisesti kaivettu matala kuoppa. 1990-luvun alussa virallisesti avatusta haudasta ei kuitenkaan löytynyt Aleksein ja yhden hänen sisarensa – Anastasian tai Marian – ruumiita. Kaivauksia jatkettiin vuoden 1991 elokuussa. Tavoitteena oli löytää kaksi puuttuvaa ruumista tai niiden rovioiden jäännökset, joissa kyseiset ruumiit Jurovskin väitteen mukaan oli poltettu. Etsintöjä jatkettiin, koska asiantuntijoiden mukaan Jurovski ei ollut voinut polttaa kahta ruumista jäljettömiin. Siihen olisi tarvittu aivan liian paljon bensiiniä, polttopuita ja aikaa. Historioitsija Edvard Radzinski piti kirjassaan Viimeinen tsaari (1992) mahdollisena, että kyseiset lapset olivat pelastautuneet, mistä syystä varmuuden vuoksi poltettiin kaksi näitä muistuttanutta ruumista.[3]

Vuonna 2007 löytyneet luut ja niiden tunnistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2007 järjestettyjen etsintöjen yhteydessä historian harrastaja Sergei Plotnikov löysi lopulta Koptjakin tien varresta 7 hammasta ja 36 luunkappaletta, joiden pituus vaihteli muutamasta millimetristä muutamaan senttimetriin. Hapon ja tulen polttamat jäännökset löydettiin seitsemänkymmenen metrin päästä kohdasta, johon muu perhe ja palvelusväki oli haudattu.[4][5] Luut tunnistettiin kolmella erilaisella DNA-testillä tsaariperheen jäsenille kuuluviksi.[6][7] Tunnistuksessa käytettiin apuna myös vainajien jäännösten hampaista löydettyjä korkealaatuisia hopea-amalgaamipaikkoja, jotka olivat samanlaisia hallitsijaperheen muiden jäsenten hammaspaikkojen kanssa.[8] Vuonna 2008 Venäjän viranomaiset ilmoittivat, että viimeiset löytyneet jäännökset oli DNA-testeillä tunnistettu kuuluviksi Alekseille ja hänen sisarelleen Marialle.[9]

Venäjän ortodoksinen kirkko ei usko Jekaterinburgista vuosina 1991 ja 2007 löytyneiden jäännösten kuuluvan Romanovien keisariperheelle ja heidän palvelusväelleen. [10] [11][4][12] Myöskään osa Romanovien suvun edustajista ei usko 2007 löytyneiden jäännösten kuuluvan Alekseille ja Marialle.[13]

Vuoden 2015 uusi tutkinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanovien perheen ruumiit Alekseita ja Mariaa lukuun ottamatta haudattiin uudelleen vuonna 1998 Pietari-Paavalin katedraaliin Pietariin.[9] Vuonna 2007 löydettyjä Aleksein ja Marian jäännöksiä tutkinut venäläinen komissio on ehdottanut, että myös ne haudattaisiin samaan paikkaan lokakuussa 2015.[14] Koska Venäjän ortodoksikirkko on esittänyt epäilyksiä, että Alekseiksi ja Mariaksi todettujen henkilöiden luunäytteitä ei olisi otettukaan Jekaterinburgista löydetyistä luista, on heidän oletettuja jäännöksiään päätetty tutkia vielä kerran uudelleen. Syyskuussa 2015 myös Nikolai II:n ja hänen vaimonsa Aleksandran haudat avattiin ja niistä otettiin luunäytteet, joita tarvitaan lasten henkilöllisyyden selvittämiseen.[14][15][16]

Aleksein teloitukseen kohdistetut epäilykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjällä elää yhä uskomus, että ainakin yksi lapsista olisi päässyt karkaamaan.[9] Vuosikymmenten aikana toistasataa henkilöä on väittänyt olevansa "teloituksesta pelastautunut" Aleksei, merkittävimpänä heistä ehkä CIA-agentti Michael Goleniewski.[17]

Pyhimys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän ortodoksinen kirkko julisti tsaariperheen murhatut jäsenet pyhiksi vuonna 2000.[18]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Matti Klinge (toim.): Helsingin yliopisto 1640–1990: Keisarillinen Aleksanterin yliopisto 1808–1917, s. 816, 846. Otava, Helsinki 1989.
  2. ↑ Romanov family executed, ending a 300-year imperial dynasty history.com. 14.7.2020. Viitattu 17.8.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Edvard Radzinski: Viimeinen tsaari, s. 510. WSOY 1992.
  4. ↑ a b Harding, Luke: Bones found by Russian builder finally solve riddle of the missing Romanovs, The Guardian 25.8.2007
  5. ↑ Russian Mystery Is Finally Unraveled
  6. ↑ Amanda Gardner: Testing Lays Romanov Murder Mystery to Rest, U.S.News & World Report 11.3.2009. Viitattu 1.11.2011.
  7. ↑ Coble, Loreille, Wadhams et. al: Mystery Solved The Identification of the Two Missing Romanov Children Using DNA Analysis, plos.org Research Article, Internet Systems Consortium 11.3.2009. Viitattu 1.11.2011.
  8. ↑ Amalgaami paljasti Aleksein: Viimeinen tsaarinpoika löytyi[vanhentunut linkki] Kemia-lehti 7/2007. Viitattu 1.11.2011.
  9. ↑ a b c Viimeinen tsaariperhe herättää yhä kiistoja Venäjällä[vanhentunut linkki], Ilta-Sanomat/STT-AFP-Itar-Tass 17.7.2008, Sanoma News. Viitattu 2.1.2013
  10. ↑ The Guardian 25.8.2007
  11. ↑ RIA Novosti 26.7.2012
  12. ↑ Russian Orthodox Church To Clarify Stance on Tsar Family Remains, RIA Novosti 24.6.2012
  13. ↑ Satakunnan Kansa/STT.AFP 12.11.2009
  14. ↑ a b Arja Paananen: Venäjän viimeisen tsaariperheen kohtalosta kiistellään yhä – kirkko epäilee dna-tuloksia (Arkistoitu – Internet Archive) Ilta-Sanomat 12.9.2015. Viitattu 21.9.2015.
  15. ↑ Ville Similä: Venäjä tutkii taas viimeisen tsaariperheen jäänteet Helsingin Sanomat 23.9.2015. Viitattu 26.9.2015.
  16. ↑ Venäjä avasi viimeisen tsaarin haudan – kahden lapsen jäännökset tunnistetaan Kaleva 23.9.2015. Viitattu 26.9.2015.
  17. ↑ Romanovit – keisariperheen viimeinen luku, Robert K. Massie. 1995 englanniksi ja 1996 suomeksi.
  18. ↑ Venäjän korkein oikeus palautti tsaarin kunnian[vanhentunut linkki] Ilta-Sanomat 1.10.2008. Viitattu 1.11.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aleksei_Nikolajevitš_Romanov&oldid=22485948”