Ana Pauker

Ana Pauker
Romanian ulkoministeri
30. joulukuuta 1947 – 9. heinäkuuta 1952
Edeltäjä	Gheorghe Tătărescu
Seuraaja	Simion Bughici
Henkilötiedot
Syntynyt	13. joulukuuta 1893 Codiosky, Romania
Kuollut	14. kesäkuuta 1960 (66 vuotta) Bukarest, Romania
Tiedot
Puolue	Romanian Kommunistinen puolue
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ana Pauker (alk. Hannah Robinsohn; s. 13. helmikuuta 1893 Codiosky, Romania – 14. kesäkuuta 1960) oli romanialainen kommunistijohtaja, joka toimi maansa ulkoministerinä 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa. Hän oli epävirallisesti Romanian kommunistisen puolueen johtaja aina vuoteen 1952, jolloin ”moskovalaisryhmä” puhdistettiin puolueesta.

Varhaiset vuodet

Pauker syntyi köyhään ortodoksijuutalaiseen perheeseen Codioskyssa ja hänestä tuli opettaja. Hänen nuorempi veljensä oli siionisti. Ana suuntautui sosialismiin ja liittyi Romanian demokraattiseen puolueeseen vuonna 1915 ja sen seuraajaan Romanian sosialistipuolueeseen. Hän oli aktiivinen bolševikkien toiminnassa. Pauker osallistui puoluekongressiin 8.–12. toukokuuta 1921. Hän liittyi Kominterniin Sosialisti-kommunistisesta puolueen kautta. Hän ja aviomiehensä Marcel Pauker tulivat puolueen johtajiksi. He molemmat olivat vangittuina vuonna 1922 ja heidät karkotettiin maanpakoon Sveitsiin.^lähde?

Kommunistipuolueen johdossa

Ana Pauker meni Ranskaan, jossa hän toimi Kominternin palveluksessa ja oli osallisena kommunistiliikkeen perustamiseen Balkanilla. Hän palasi Romaniaan ja vangittiin vuonna 1935 ja tuomittiin yhdessä muiden kommunistijohtajien kanssa kymmenen vuoden vankeuteen 1930-luvun lopun suurissa puhdistuksissa. Toukokuussa 1941 hänet vaihdettiin romanialaiseen vankiin, jonka Neuvostoliitto oli vanginnut miehitettyään 1940 Bessarabian, ja hän pääsi Neuvostoliittoon juuri ennen Ion Antonescun yhteistyössä natsi-Saksan kanssa toteuttamien juutalaisvainojen alkua. Hän joutui eroon aviomiehestään, josta tuli suurten puhdistusten uhri.

Moskovassa hänestä tuli Romanian kommunistipakolaisten johtaja ja Kominternin toimeenpanevan komitean jäsen. Hän palasi Romaniaan vuonna 1944 Puna-armeijan joukkojen saapuessa maahan. Paukerista tuli sodanjälkeisen kommunistihallituksen jäsen. Hänet nimitettiin Romanian ulkoministeriksi vuonna 1947. Aikakauslehti Time julkaisi kansikuvan Ana Paukerista tekstillä ”vahvin elossa oleva nainen” vuonna 1948. Hän oli toteuttamassa kollektivisointia, mutta hyväksyi korkeammat hinnat maataloustuotteille, mikä sai aikaan syytöksiä marxismista lipsumisesta ja talonpoikien suosimisesta. Hän myös vastusti Espanjan sisällissodan ja Ranskan vastarintaliikkeen romanialaisten veteraanien tuomitsemisia sekä Stalinin suunnittelemaa kommunistijohtaja Lucreţiu Pătrăşcanun oikeudenkäyntiä.

Pauker oli Romanian kommunistien moskovalaisen ryhmän jäsen, päinvastoin kuin ”vankilaryhmä”, joka oli viettänyt Antonescun fasistien ajan ja sodan vankilassa. Näiden ryhmien välillä käytiin valtakamppailua.

Vallasta luopuminen

Gheorghiu-Dej käytti hyväkseen Stalinin viimeisten vuosien antisemitististä kampanjaa Neuvostoliiton politiikassa. Stalinin aloittamat juutalaisvainot vuonna 1952 vaikuttivat Ana Paukeriin syrjäyttämiseen ulkoministerin virasta. Pauker vangittiin toukokuussa 1952. Häntä syytettiin ”kosmopolitismista”, jota Stalin käytti juutalaisia vastaan Neuvostoliitossa ja Itäblokin maissa. Hän oli vaarassa tulla tuomituksi ja teloitettavaksi Rudolf Slánskýn tapaan näytösoikeudenkäynnissä. Pauker vapautui vankilasta Stalinin kuoleman jälkeen maaliskuussa 1953 ja hänet määrättiin sen sijaan kotiarestiin. Nikita Hruštšov saattoi mainita Paukerin maineen palauttamisesta Romanian kommunistipuolueelle Neuvostoliiton 20. kommunistipuolueen kokouksessa vuonna 1956. Keskustelut Gheorghiu-Dejin kanssa jäivät tuloksettomiksi. Pauker työskenteli ranskan ja saksan kielten kääntäjänä Edituva Politica -lehdessä syrjäyttämisensä jälkeen.

Perhe

Marcel ja Ana Paukerilla oli kolme lasta.

• Tanio (1921–1922)
• Vlad (s. 1926)
• Tatiana (s. 1928)

Kirjallisuutta

• Kommunistinen Romania^selvennä
• kirjallinen julkaisu Ana Pauker: Juutalaisen kommunistin nousu ja tuho^selvennä