B-duuriasteikko
B-duuriasteikko on B:stä alkava sävelasteikko, jonka sävelet ovat B, C, D, Es, F, G, A ja B. B-duurin rinnakkaismolli on g-molli ja muunnosmolli on b-molli. B-duurin subdominanttisointu on Es-duurisointu ja dominanttisointu on F-duurisointu.
B-duuri on jazzissa suosittu sävellaji. Tämä johtunee siitä, että monet puhallinsoittimet ovat usein B-, Es- tai F-vireisiä niin, että niiltä vähenee etumerkinnästä alennuksia, minkä myötä esimerkiksi trumpetti ja tenorisaksofoni soittavat C-duuristemmaa soivan sävellajin ollessa B-duuri.
Varsinkin populaarimusiikin puolella, jossa on yhä yleistyvämmin käytössä englantilainen sävelten nimeämistyyli, "B-duurilla" viitataan H-duuriin, ja B-duurista käytetään nimeä Bb-duuri. Kuitenkin suomalaisen taidemusiikin puolella, jossa on yhä yleisesti saksalainen nimeämisäkäytäntö, Bb tarkoittaa kuitenkin lähtökohtaisesti kaksoisalennettua H:ta, josta rytmimusiikin puolella käytetään yleensä nimeä "Beses".[1]
B-duurin etumerkintä eri nuottiavaimilla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neljällä yleisimmällä avaimella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neljällä yleisimmällä nuottiavaimella (diskantti-, altto-, tenori- ja bassoavain) on vakiintuneet standardit, miten niille kirjoitetaan etumerkit. B-duurin etumerkit kirjoitetaan niille ylläolevin tavoin.[2][3]
Tunnettuja sävellyksiä B-duurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Oskar Merikanto: Valse Lente
- F. Couperin: Les Baricades Mistérieuses
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ https://www.theseus.fi/handle/10024/751050
- ↑ https://mymusictheory.com/more-music-theory-topics/key-signatures-chart/
- ↑ Gould, Elaine: Behind Bars: The Definitive Guide To Music Notation, s. 91. Lontoo: Faber Music Ltd., 2011. ISBN 978-0571514564
