Caterina Cornaro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Caterina Cornaro
Gentile Bellinin maalaama Caterina Cornaron muotokuva noin vuodelta 1500.
Kyproksen kuningatar
Valtakausi 26. elokuuta 147426. helmikuuta 1489
Edeltäjä Jacques III
Seuraaja monarkia lakkautettu
Syntynyt 25. marraskuuta 1454
Venetsia, Venetsian tasavalta
Kuollut 10. toukokuuta 1510 (55 vuotta)
Venetsia, Venetsian tasavalta
Puoliso Jacques II
Lapset Jacques III
Suku Cornaro
Isä Marco Cornaro
Äiti Fiorenza Crispo
Uskonto roomalaiskatolinen

Caterina Cornaro (1454 Venetsia, Venetsian tasavalta10. toukokuuta 1510 Venetsia, Venetsian tasavalta[1]) oli venetsialainen aatelisnainen ja Kyproksen kuningaskunnan kuningatar vuodesta 1472, jolloin hän avioitui kuningas Jacques II:n kanssa. Tämän kuoltua seuraavana vuonna Caterina Cornaro oli hallitseva kuningatar vuoteen 1489 asti, jolloin venetsialaiset pakottivat hänet lähtemään Kyprokselta. Siitä lähtien Caterina Cornaro oleskeli lähinnä Venetsian lähellä sijaitsevassa Asolossa tiedemiesten ja runoilijoiden kanssa.[2]

Caterina Cornaro syntyi vuonna 1454 vaikutusvaltaiseen venetsialaiseen perheeseen. Perheellä oli Kyproksella sokeriruokoviljelmiä. He olivat läheisissä väleissä Lusignanin suvun kanssa, joka oli hallinnut Kyprosta vuodesta 1192 lähtien. Kun Jacques II:sta tuli vuonna 1468 Kyproksen kuningas, hän avioitui Caterinan kanssa. Hän sai 100 000 dukatin myötäjäiset.[3]

Caterina Cornaro ja Jacques II avioituivat välittäjän avulla (per procutionem) Venetsiassa Pyhän Markuksen tuomiokirkossa 30. heinäkuuta 1468, jolloin Caterina oli 14-vuotias. Hän matkusti Kyprokselle vuonna 1472 ja tapasi puolisonsa ensimmäisen kerran. Jacques II kuoli kymmenen kuukautta heidän ensitapaamisensa jälkeen. Caterina odotti tuolloin heidän ensimmäistä lastaan, tulevaa Jacques III:tta. Poika kuoli 26. elokuuta 1474 ja oli Lusignanin hallitsijasuvun kuninkaitten viimeinen perillinen.[3]

Poikansa kuoleman jälkeen Caterina Cornaro hallitsi Kyprosta kuningattarena. Hän oli välittömästi kaikenlaisten juonitteluiden keskipisteessä ja levisi huhuja, joiden mukaan kuningattaren sukulaiset olisivat myrkyttäneet Jacques II:n. Hän kuitenkin selvisi sisäpiirien salaliitoista sekä Vatikaanin että Napolin kuningaskunnan painostuksesta ja oli kuningattarena kuudentoista vuoden ajan.[3]

Pahin uhka Caterina Cornarolle oli Venetsian tasavalta, joka havitteli Kyprosta hallintaansa, koska se vakiinnuttaisi sen vaikutusvallan Välimerellä. Venetsialaiset onnistuivat vaihtamaan kuningattaren neuvonantajat sellaisiin. joiden päätöksiin he pystyivät vaikuttamaan. Vuonna 1489 Caterina Cornaro lopulta suostui painostuksen ja juonitteluiden alla Venetsian tarjoukseen, jonka hänen veljensä välitti hänelle ja luopui vallasta.[3]

Caterina Cornaron palatessa Venetsiaan hänelle annettiin läänitys Asolosta, joka sijaitsi Venetsian tasavallan alueella. Siitä tuli taiteen keskus, jossa kävi tunnettuja taiteilijoita kuten Albrecht Dürer, Tizian, Gentile Bellini, Giorgione ja runoilija Andrea Navagero.[3]

Caterna Cornaro kuoli Venetsiassa 10. toukokuuta 1510. Hän oli tuolloin niin suosittu, että hänen hautajaisiinsa jouduttiin tekemään erityisjärjestelyjä suuren yleisömäärän vuoksi. Hänet haudattiin San Salvadorin kirkkon Venetsiassa.[3]

  1. Caterina Cornaro Encyclopædia Britannica. Viitattu 14.3.2020. (englanniksi)
  2. Iso tietosanakirja, osa 2 vuodelta 1931, palstat 837–838.
  3. a b c d e f Barker, Craig: Hidden women of history: Caterina Cornaro, the last queen of Cyprus The Conversation. 8.1.2019. Viitattu 14.3.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]