Caterina Cornaro

Caterina Cornaro
Gentile Bellinin maalaama Caterina Cornaron muotokuva noin vuodelta 1500.
Kyproksen kuningatar
Valtakausi	26. elokuuta 1474 – 26. helmikuuta 1489
Edeltäjä	Jacques III
Seuraaja	monarkia lakkautettu
Syntynyt	25. marraskuuta 1454 Venetsia, Venetsian tasavalta
Kuollut	10. toukokuuta 1510 (55 vuotta) Venetsia, Venetsian tasavalta
Puoliso	Jacques II
Lapset	Jacques III
Suku	Cornaro
Isä	Marco Cornaro
Äiti	Fiorenza Crispo
Uskonto	roomalaiskatolinen

Caterina Cornaro (1454 Venetsia, Venetsian tasavalta – 10. toukokuuta 1510 Venetsia, Venetsian tasavalta) oli venetsialainen aatelisnainen ja Kyproksen kuningaskunnan kuningatar vuodesta 1472, jolloin hän avioitui kuningas Jacques II:n kanssa. Tämän kuoltua seuraavana vuonna Caterina Cornaro oli hallitseva kuningatar vuoteen 1489 asti, jolloin venetsialaiset pakottivat hänet lähtemään Kyprokselta. Siitä lähtien Caterina Cornaro oleskeli lähinnä Venetsian lähellä sijaitsevassa Asolossa tiedemiesten ja runoilijoiden kanssa.

Elämäkerta

Caterina Cornaro syntyi vuonna 1454 vaikutusvaltaiseen venetsialaiseen perheeseen. Perheellä oli Kyproksella sokeriruokoviljelmiä. He olivat läheisissä väleissä Lusignanin suvun kanssa, joka oli hallinnut Kyprosta vuodesta 1192 lähtien. Kun Jacques II:sta tuli vuonna 1468 Kyproksen kuningas, hän avioitui Caterinan kanssa. Hän sai 100 000 dukatin myötäjäiset.

Caterina Cornaro ja Jacques II avioituivat välittäjän avulla (per procutionem) Venetsiassa Pyhän Markuksen tuomiokirkossa 30. heinäkuuta 1468, jolloin Caterina oli 14-vuotias. Hän matkusti Kyprokselle vuonna 1472 ja tapasi puolisonsa ensimmäisen kerran. Jacques II kuoli kymmenen kuukautta heidän ensitapaamisensa jälkeen. Caterina odotti tuolloin heidän ensimmäistä lastaan, tulevaa Jacques III:tta. Poika kuoli 26. elokuuta 1474 ja oli Lusignanin hallitsijasuvun kuninkaitten viimeinen perillinen.

Poikansa kuoleman jälkeen Caterina Cornaro hallitsi Kyprosta kuningattarena. Hän oli välittömästi kaikenlaisten juonitteluiden keskipisteessä ja levisi huhuja, joiden mukaan kuningattaren sukulaiset olisivat myrkyttäneet Jacques II:n. Hän kuitenkin selvisi sisäpiirien salaliitoista sekä Vatikaanin että Napolin kuningaskunnan painostuksesta ja oli kuningattarena kuudentoista vuoden ajan.

Pahin uhka Caterina Cornarolle oli Venetsian tasavalta, joka havitteli Kyprosta hallintaansa, koska se vakiinnuttaisi sen vaikutusvallan Välimerellä. Venetsialaiset onnistuivat vaihtamaan kuningattaren neuvonantajat sellaisiin. joiden päätöksiin he pystyivät vaikuttamaan. Vuonna 1489 Caterina Cornaro lopulta suostui painostuksen ja juonitteluiden alla Venetsian tarjoukseen, jonka hänen veljensä välitti hänelle ja luopui vallasta.

Caterina Cornaron palatessa Venetsiaan hänelle annettiin läänitys Asolosta, joka sijaitsi Venetsian tasavallan alueella. Siitä tuli taiteen keskus, jossa kävi tunnettuja taiteilijoita kuten Albrecht Dürer, Tizian, Gentile Bellini, Giorgione ja runoilija Andrea Navagero.

Caterna Cornaro kuoli Venetsiassa 10. toukokuuta 1510. Hän oli tuolloin niin suosittu, että hänen hautajaisiinsa jouduttiin tekemään erityisjärjestelyjä suuren yleisömäärän vuoksi. Hänet haudattiin San Salvadorin kirkkon Venetsiassa.

Kuvia

• 
  Caterina Cornaron Asolon linna (ital. Castello di Asolo) jossa hän vietti loppuelämänsä.
• 
  Cornaron hautamonumentti.
• 
  Caterina Cornaron hauta venetsialaisessa kirkossa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Caterina Cornaro Wikimedia Commonsissa

• Palma, Jacopo, Junior: Catarina Cornaro (1454-1510) takes Dodge Agostino Barbarigo the crown of Cyprus, 1489 Arthive.com/. Viitattu 14.3.2020. (englanniksi)
• The Venice Historical Regatta and Caterina Cornaro: the strength of a woman Plum Plum Creations. Viitattu 14.3.2020. (englanniksi)