Dracula smaug
Dracula smaug | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Asparagales |
Heimo: | Kämmekkäkasvit Orchidaceae |
Suku: | Dracula |
Laji: | smaug |
Kaksiosainen nimi | |
Dracula smaug |
|
Katso myös | |
Dracula smaug on Ecuadorissa kasvava kämmekkäkasvi.[1]
Ensimmäisen kerran Dracula smaug havaittiin vuonna 2013, kun kasvien keräilijä Mario Portilla löysi sellaisen tiettävästi syvällä Luoteis-Ecuadorin pilvimetsissä, lähellä Kolumbian rajaa. Sen kuvailivat tieteelle Luis E. Baquero R. ja Gary Meyer vuonna 2014.[2]
Suurimmat uhat lajin selviämiselle ovat metsäkato ja kasvin kerääminen, jota tehdään mahdollisen hyvin korkean hinnan takia. EcoMinga Foundation -säätiö perusti vuonna 2014 Dracula-suvun lajien suojelualueen Luoteis-Ecuadoriin, mutta ei ole varmaa, kasvaako myös Draculan smaug siellä.[2]
Nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dracula smaug on nimetty J. R. R. Tolkienin Hobitti eli sinne ja takaisin -kirjan pääantagonisti lohikäärme Smaugin mukaan.[3] Suvun Dracula nimi ei tule kreivi Draculasta, vaan se tarkoittaa ”pientä lohikäärmettä”, sillä suvun kukkien ulkoasu on lohikäärmemäinen.[2]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dracula smaug elää kosteissa Keski- ja Etelä-Amerikan pilvimetsissä.[2] Se on päällyskasvi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Dracula smaug Plants of the World Online. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 5.1.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Avis-Riordan, Katie: Dracula smaug Plants of the World Online. 28.6.2019. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 5.1.2024. (englanniksi)
- ↑ International Plant Names Index (IPNI): Dracula smaug www.ipni.org (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Baquero R., Luis E. & Meyer, G.: A recently discovered Ecuadorian species of orchid in the Pleurothallidinae (Orchidaceae), s. 88. Orquideologia, 31(2), 2014.
|