Elektronikonfiguraatio
Elektronikonfiguraatiolla eli elektronirakenteella kuvataan elektronien sijoittumista atomiorbitaaleille kasvavan energian mukaisessa järjestyksessä.
Elektronikonfiguraation kirjoittamisessa noudatetaan molekyylien minimienergiaperiaatetta, jota voidaan havainnollistaa kuvan muistisäännöllä (joka on approksimaatio, ei aivan tarkka)[1]. Esimerkiksi bromiatomin elektronikonfiguraatio on 1s22s22p63s23p64s23d104p5, jossa elektronien määrät on ilmoitettu orbitaalin tunnuskirjaimen yläindekseinä.
Elektronikonfiguraation kirjoittamisessa noudatetaan minimienergiaperiaatetta, Paulin kieltosääntöä ja Hundin sääntöä.
Elektronikonfiguraatio, jossa jokainen orbitaali olisi täynnä, kirjoitettaisiin
| 1s2 | 2s2 | 2p6 | 3s2 | 3p6 | 4s2 | 3d10 | 4p6 | 5s2 | 4d10 | 5p6 | 6s2 | 4f14 | 5d10 | 6p6 | 7s2 | 5f14 | 6d10 | 7p6 |
Tämä on oganessonin, järjestysluvultaan suurimman tunnetun alkuaineen, elektronikonfiguraatio.[2]
Elektronikonfiguraation kirjoitusasua voi lyhentää käyttämällä jalokaasujen elektronikonfiguraatiota lähtökohtana. Alla klooriatomin elektronikonfiguratio kokonaisuudessaan sekä lyhennettynä.
| 1s2 | 2s2 | 2p6 | 3s2 | 3p5 |
| [Ne] | 3s2 | 3p5 |
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Benson, Harris: University Physics, s. 886. (Revised edition) Wiley, 1996. ISBN 978-0-4711-5264-4 (englanniksi)
- ↑ http://opetus.tv/kemia/ke2/
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elektronikonfiguraatio Wikimedia Commonsissa
