Englantilainen potilas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Englantilainen potilas
The English Patient
Ohjaaja Anthony Minghella
Käsikirjoittaja Michael Ondaatje (romaani)
Anthony Minghella
Tuottaja Saul Zaentz
Säveltäjä Gabriel Yared
Kuvaaja John Seale
Leikkaaja Walter Murch
Tuotantosuunnittelija Stuart Craig
Pukusuunnittelija Ann Roth
Pääosat Ralph Fiennes
Kristin Scott Thomas
Juliette Binoche
Willem Dafoe
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Iso-Britannia
Tuotantoyhtiö Miramax Films
Levittäjä Miramax
Fandango at Home
Ensi-ilta Yhdysvallat 15. marraskuuta 1996
Suomi 21. helmikuuta 1997
Kesto 160 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Englantilainen potilas (engl. The English Patient) on Anthony Minghellan ohjaama yhdeksän Oscar-palkintoa voittanut romanttinen draamaelokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1996. Elokuva pohjautuu Michael Ondaatjen samannimiseen romaaniin.

Elokuva on saanut useita elokuvapalkintoja. Se on saanut parhaan elokuvan Oscar-palkinnon, Baftan ja Golden Globen. Oscar-gaalassa se sai yhteensä yhdeksän palkintoa, muun muassa parhaan naissivuosan palkinnon sai Juliette Binoche ja parhaan ohjauksen palkinnon Anthony Minghella.

British Film Instituten valitsemat asiantuntijat äänestivät Englantilaisen potilaan vuonna 1999 kaikkien aikojen sadan parhaan brittielokuvan listalle.[1] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat toiseen maailmansotaan. Ranskalais-kanadalainen sairaanhoitaja Hana (Juliette Binoche) hoitaa hylätyssä italialaisessa luostarissa vakavasti palanutta miestä, joka tunnetaan aluksi vain ”englantilaisena potilaana”. Potilas ei halua paljastaa tietojaan muille, mutta katsojille hänen menneisyydestään kerrotaan takaumien avulla. Niistä paljastuu vähitellen, että potilas on tosiasiassa unkarilainen arkeologi, kreivi László de Almásy (Ralph Fiennes), joka vuosia sitten matkusti Afrikkaan tekemään karttaa Saharasta. Afrikassa ollessaan Lászlólla oli suhde naimisissa olevaan naiseen, Katharine Cliftoniin (Kristin Scott Thomas), mikä lopulta johti hänen nykyiseen tilaansa. Potilaan muistin palatessa yhä enemmän kanadalainen tiedusteluvakooja David Caravaggio (Willem Dafoe) saapuu luostariin. Caravaggio menetti molemmat peukalonsa erään saksalaisupseerin kuulustelussa, ja lopulta hän paljastaa, että potilas on osaltaan syyllinen siihen, että Caravaggio joutui saksalaisten kiduttamaksi.

Potilaan tarinan lisäksi elokuva kertoo myös Hanan ja Britannian armeijassa toimivan intialaisen sikhipioneerin Kipin (Naveen Andrews) rakkaustarinan. Aikaisempien kokemuksiensa vuoksi Hana uskoo, että jokainen hänen lähelleen tuleva todennäköisesti kuolee pian, eikä tilannetta paranna se, että Kip on pomminpurkaja. Heidän romanssinsa onkin tästä syystä vuoksi hyvin jännitteinen.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat sekä toiseen maailmansotaan että vuosiin ennen sodan syttymistä, ja elokuva on tarina rakkaudesta, kohtalosta, väärinkäsityksistä ja paranemisesta. Koska elokuva koostuu suurilta osin takaumista, sen tapahtumat aukeavat parhaiten, kun elokuva jaetaan kahteen erilliseen, kronologisesti kerrottuun juoneen.

Ensimmäinen juoni sijoittuu 1930-luvun loppuun. Unkarilainen kreivi László de Almásy on Egyptiin ja Libyaan lähteneen kuninkaallisen maantiedeseuran arkeologisen tutkimusretkikunnan toinen johtaja. Almásy ja hänen englantilainen kumppaninsa Madox (Julian Wadham) ovat työhänsä keskittyviä tieteilijöitä, jotka eivät ymmärrä juuri mitään Euroopan ja Pohjois-Afrikan kieppuvista poliittisista suhteista. Heidän retkikuntansa yhteishenkeä ja rahatilannetta kohentaa piakkoin brittiläinen pariskunta, Geoffrey (Colin Firth) ja Katharine Clifton. He liittyvät mukaan tutkimusretkelle. Upea ja hienostunut Katharine tekee Almásyyn suuren vaikutuksen. Koska Geoffrey joutuu olemaan paljon poissa retkikunnasta hoitamassa välillä muita asioita, Almásyn ja Katharinen välillee syntyy pian intohimoinen suhde.

Hiukan ennen toisen maailmansodan syttymistä retkikunta tekee suuren arkeologisen löydön: Almásy löytää Saharasta muinaisen luolan, joka on koristeltu esihistoriallisilla ”uivilla hahmoilla”. Samaan aikaan myös Katharinen ja Almásyn suhde saavuttaa aistillisen lakipisteensä ja vaikuttaa sitten taantuvan. Katharine tuntee suuria tunnontuskia uskottomuudestaan, kun taas Almásyä alkaa vaivata mustasukkaisuus sekä tasapainottomuus, joka tulee kalvamaan häntä vielä myöhemminkin.

Syksy 1939 ja sitä seurannut sodanjulistus pysäyttävät Almásyn löytämän luolan tutkimukset. Sen seurauksena Madox ja Almásy päättävät lähteä eri suuntiin. Sillä välin Geoffrey on saanut selville Almásyn ja Katharinen suhteen ja kostaa parille äkkiä ja dramaattisesti: hän rysäyttää lentokoneensa Almásyn hylättyyn leiriin Katharinen ollessa koneen kyydissä. Geoffrey itse kuolee heti, Katharine loukkaantuu vakavasti ja Almásy puolestaan välttää törmäyksen vain nipin napin. Almásy onnistuu viemään Katharinen suojaan uivien hahmojen koristamaan luolaan. Hän antaa Katharinelle vettä, taskulampun ja tulta ja jättää tämän yksin hakeakseen apua kolmen päivän kävelymatkan päässä olevasta Kairosta. Mieliala brittien hallitsemassa Egyptissä on vaihtunut, eikä pökerryksissä oleva ja nestevajauksesta kärsivä Almásy, jolla on lisäksi ei-englantilainen nimi, pysty kertomaan viranomaisille ymmärrettävästi lento-onnettomuudesta ja Katharinen hädästä. Sen sijaan hän menettää malttinsa kuulustelun aikana, ja siksi hänet heitetään vankilaan. Kun Almásy viimein pääsee pakoon ja palaa luolaan (saksalaisten avulla), Katharine on jo ehtinyt kuolla. Vaikka Almásy itse on vielä fyysesti hengissä, myös hän kuolee henkisesti Katharinen myötä.

Elokuvan toinen juoni sijoittuu Italiaan ja toisen maailmansodan viimeisiin kuukausiin. Almásy on nyt invalidi, sillä hän on palanut pahasti toisessa lento-onnettomuudessa pian Katharinen kuoleman jälkeen. Almásy on täysin riippuvainen morfiinista ja ranskalais-kanadalaisen sairaanhoitajansa Hanan hoivasta. Hana on jäänyt jälkeen omasta lääkintäyksiköstään ja perustanut väliaikaisen hoitopaikan pommien vaurioittamaan mutta kauniiseen italialaiseen luostariin voidakseen hoitaa Almásyä.

Luostarista tulee lopulta myös elokuvan muiden juonten palasten keskiö. Osa näistä juonen palasista on uusia, ja osa liittyy aiempiin tapahtumiin Pohjois-Afrikassa. Jokainen niistä kuitenkin liittyy tavalla tai toisella rakkauteen, mahdollisuuksiin ja itse sotaan. Hana on joutunut kokemaan sulhasensa ja ystävänsä kuoleman sodan aikana Italiassa käydyissä taisteluissa. Katsojat jäävät pohtimaan, muuttaako Hanan suhde brittiläis-intialaisen luutnantin kanssa vihdoin hänen epäonnisen rakkauselämänsä parempaan suuntaan. Huvilaan tullut vierailija Caravaggio etsii epämuodostunutta Almásyä, jolla hän uskoo olleen osuutta hänen Egyptissä ja Libyassa kohtaamiinsa onnettomuuksiin. Caravaggio näet törmäsi sattumalta Geoffreyn murskaantuneen lentokoneen jäännöksiin vuosien 1940 ja 1942 paikkeilla. Hän menetti molemmat peukalonsa natsien kammottavassa kuulustelussa ja on siitä lähtien jahdannut ja tappanut niitä, joiden hän uskoo olleen vastuussa kohtalostaan. Caravaggio uskoo Almásyn olleen osa aavikolla toimivaa vakooja- ja salajuoniverkostoa ja kertoo tälle Madoxin tekemästä itsemurhasta. Hän olettaa Almásyn tappaneen Cliftonit. Vasta kun Almásy on kertonut kaiken Cliftoneiden lento-onnettomuudesta ja yrityksistään pelastaa Katharine saksalaisten avustuksella, Caravaggio ymmärtää totuuden ja antaa Almásylle anteeksi.

Myös Hana tekee oman sovintonsa elokuvan lopussa. Kun Kip selviää miltei varmasta kuolemasta sodan viimeisenä päivänä, Hanan toivo rakkauteen elpyy jälleen. Almásy pyytää Hanaa antamaan hänelle yliannostuksen morfiinia, mihin tämä suostuu.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Ralph Fiennes … kreivi Laszlo de Almásy  
 Kristin Scott Thomas … Katharine Clifton  
 Juliette Binoche … Hana  
 Willem Dafoe … David Caravaggio  
 Naveen Andrews … luutnantti Kip Singh  
 Colin Firth … Geoffrey Clifton  
 Kevin Whately … kersantti Hardy  
 Jürgen Prochnow … majuri Müller  

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oscar-palkinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkaana:

Golden Globe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkaana:

Bafta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkaana:

  • Paras miespääosa: Ralph Fiennes
  • Paras naispääosa: Kristin Scott Thomas
  • Paras ohjaus: Anthony Minghella
  • Paras puvustus: Ann Roth
  • Paras maskeeraus: Fabrizio Sforza, Nigel Booth
  • Paras tuotantosuunnittelu: Stuart Craig
  • Paras äänitys: Mark Berger, Pat Jackson, Walter Murch, Christopher Newman, David Parker, Ivan Sharrock

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Best 100 British films – full list, BBC 23.12.1999. Viitattu 27.7.2016.
  2. ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 5.7.2016.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Englantilainen_potilas&oldid=22688010”