Flatline

Flatline Rockers
Tiedot
Toiminnassa	2001–
Kotipaikka	Pori, Suomi
Laulukieli	englanti
Jäsenet	A-V Nauha, laulu Arto Råberg, pystybasso Timi Hankimaa, kitara Jere Lähteenmäki, kitara Jani Parkkali, rummut
Entiset jäsenet	Janne Valtonen, rummut Tuomas Noutio, kitara
Levy-yhtiö	-
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

Flatline Rockers

Flatline Rockers (aka Flatline) on suomalainen Porista kotoisin oleva psychobilly-yhtye, joka sekoittaa musiikissaan punk-vaikutteita vanhempaan rockabillyyn. Yhtye perustettiin miltei nykymuotoonsa noin vuonna 2000–2001 kun läskibasisti Arto ”Ake” Råberg ja Antti-Ville ”A-V” Nauha tutustuivat armeijan harmaissa ja päättivät yhdistää yhteisen intressinsä rockabilly- ja psychobilly-musiikkiin. Kitaristiksi lähti pitkän suostuttelun jälkeen A-Vn työkaverina ollut Tuomas Noutio ja rumpaliksi A-Vn ja Aken jenkkiautoharrastuksen kautta tuntema Janne Valtonen. Tällä kokoonpanolla keikkailtiin ahkerasti ensimmäinen vuosi. Alkuaikoina tyypillisesti yleisölle tarjoiltiin kaksi settiä musiikkia, toinen rockabillyä ja toinen psychobillyä; sekoitellen tuttujen coverien väliin ensimmäiset omat psychobillyyn vahvasti nojallaan olevat biisit ”You Know I’m Right” ja ”Running Wild”.

Vuosien 2002–2003 aikana siirryttiin tasaisesti rockabillystä kauemmaksi ja setit alkoivat olla lähinnä neobillyn ja psychobillyn suuntaisia, keikkapaikkoina usein baarien ja klubien lisäksi prätkä- ja autokerhot. Noihin aikoihin rumpaliksi vaihtui nopeampaan materiaaliin tottunut Jani ”Janstu” Parkkali, joka oli tuttu Akelle aiemmista bändikokoonpanoistaan. Bändi keikkaili tasaista tahtia ja ensimmäiset demot ääniteltiin neliraitanauhurille ja niistä onnistuneimmat menivät myyntiin CDR muodossa keikoilla kuten ”Live at Newfield EP”. Bändi alkoi näihin aikoihin myös lähestyä muutamia levyfirmoja pitkäsoiton toivossa. Muutamia keikkataltiointeja julkaistiin myös DVD muodossa joista eniten huomiota keräsi ”Live at Sea’n’Sand Run” vuodelta 2004.

Neonlights & Hell Calling

Vuoden 2005 alussa bändi sai levydiilin Empire Recordsin alamerkille Axis of Evil ja painui Cotton Studioon neljäksi päiväksi. Äänittäjänä ja miksaajana levyllä toimi alalla mainetta niittänyt Ahti Impola. Levylle valikoitui noin 40 biisin joukosta 12 kappaletta, jotka olivat livenä toimineet parhaiten. Bändin omat kappaleet olivat pitkälti koko bändin yhteistyön tulosta ja sanoituksista vastasi A-V Nauha. Studioajan puutteen vuoksi biisit käytännössä soitettiin purkkiin parilla vedolla ja lopuksi niiden päälle laulut sekä kitarat. Äänitykset eivät muutoinkaan menneet ihan putkeen, sillä laulaja A-V:lla ilmeni toisena päivänä keuhkoputken tulehdus ja muutamaan kappaleeseen jäi alkuperäiset demolaulut äänen kadotessa lähes kokonaan kolmannen päivän aamuna. Äänitykset saatiin kuitenkin purkkiin allokoidussa ajassa ja muutaman päivän miksauksien jälkeen levy luovutettiin bändin osa-aikaiseksi manageriksi lähteneen Marc Fenechin luotsaaman Axis of Evil labelin huomaan. Levy julkaistiin paria kuukautta myöhemmin ja julkaisukeikkana toimi Jungle Recordsin luotsaama Rock’n’Roll Jamboree 2005.

Levyn nimeksi muodostui Neonlights And Hell Calling (2005) viimeisenä äänityksenä livenä taltioidun miltei jazzahtavan slovarin mukaan. Axis Of Evil (Empire Records) hoiti levyn julkaisun maailmanlaajuisesti ja se löytyikin kuukautta myöhemmin niin Euroopan suurimmista levykaupoista (Suomi, Ruotsi, Norja, Saksa, Ranska, Italia, Espanja, etc) kuten myös Yhdysvalloista, Kanadasta, Ukrainasta, Venäjältä ja Japanista. Ensipainos 400kpl myytiin loppuun kuukaudessa ja seuraavan kahden vuoden aikana Neonlights And Hell Calling myi yhteensä noin 2000kpl. Nykyään levyä on vaikea löytää, etenkin levy-yhtiön toiminnan päätyttyä noin vuonna 2009.

Albumin alkuraidaksi valikoitui keikalla aloitusryminänä tutuksi tullut instrumentaali ”Rise from the Grave”. Toiseksi biisiksi tuli bändin radiosoittoakin saanut ”Coming On Thru” joka aggressiivisella otteellaan edustikin tuon ajan psychobillyn raskaampaa laitaa. Näistä seuraavat prätkäaiheinen ”Flatline” junttasi hieman tuota laitaa hipoen jo hevimmällä otteella ja ”Demon Rock” taas bluesahtavalla vastaotteella takaisin. ”If You Gotta Go”:n skapunk komppi jytisi tiukkaakin tiukemmalla otteella todistaen psychobillyn sukulaisuuden punkin suuntaan melko vahvasti. Kuudes oma biisi ”Chains of Love” hidasti tahtia huomattavasti tarjoillen psychobillymäisen hitaan rakkauslaulun ja samalla myös bändin kokoonpanoa hieman säädettynä sen laulajana toimii Ake Råberg. ”Long Blond Hair” (Johnny Powers cover) toi mieleen vahvasti bändin alkuaikojen rockabillysetit, vaikkakin biisin saama käsittely tuo lyhyehköön rockabilly kipaleeseen melko lailla lisää syvyyttä. Kahdeksas kipale ”Everybody’s Loving My Baby” toi esille niin Aken kuin A-Vnkin fanittaman Charlie Feathersin tuotannon, tosin miltei tuplanopeudella alkuperäiseen esitykseen verrattuna. Seuraava ”In the Night” muodostui vuosien saatossa levyn suosituimmaksi biisiksi niin keikoilla kuin radiosoitossakin, sillä tummanpuhuva ja synkkä kertomus yöhön lähtemisestä ilman lupaa tai omaa seuraa puhutteli niin psychobillyfaneja kuin useita eri musiikkityylin seuraajiakin. Kymmenentenä biisinä äänitetty ”Fast Getaway” oli studioon mennessä bändin vanhin yhä setissä oleva biisi ja syystä tai toisesta siitä päätettiin studiossa vetää hieman kevyempi näkemys joka taputtelee enemmän rockabillyn ja neobillyn suuntaan kuin bändin tuon ajan muun ohjelmiston. Viimeisenä varsinaisena kappaleena levylle tuli yhdellä otoksella täydellä vauhdilla rymistelty Ed Cobbin ”Tainted Love” joka noihin aikoihin toimi usein bändin keikan haluttuna ja yleisön puolesta huudatettuna viimeisenä encore biisinä. Levyn päättävä ”Neonlights & Hell Calling” taas kuljettaa ajatukset melko kauas psychobillyrymistelystä tuoden mukaan melkoisen määrän bändin kotikaupungin Pori Jazz -vaikutteita.

Kitaristin vaihdos, uudet äänitykset ja telakointi

Vuoden 2008 kuluessa bändi aloitti toisen kokopitkän levyn Let The Fires Burn äänitykset tutussa Cotton Studiossa jälleen Ahti Impolan sekä Häiriö Piirisen työskennellessä pöydän takana. Äänitykset tosin jäivät noin puoliväliin kitaristi Tuomas Noution ilmoittaessa aikomuksensa keskittyä päivätöihinsä kokonaan ja näin ollen päättäen kitaransoiton ja oman bänditoimintansa kokonaan. Näistä äänityksistä saatiin kuitenkin miksattua valmiiksi 6 uutta biisiä joita bändi oli parin vuoden ahkeran keikkailun aikana hionut kuntoon. Talteen tuli mm. ”Bloodsucker Blues”, ”For Our Sin”, ”No Regrets”, ”Straight to Hell” sekä coverina DAG:nkin soittama Art Guyn ”Where You Gonna Go”. Näistä ”For Our Sin” ja ”No Regrets” julkaistiin ”Finnish Psychobilly Invasion” (Jupiter Stroll Records 2009) kokoelmalevyllä saaden hyvää palautetta myös billyscenen ulkopuolisilta tahoilta ja levyarvosteluista. Äänittämättä jäi mm. levyn nimikkobiisi ”Let The Fires Burn” ja ”Alcohol”, joista ”Let The Fires Burn” taltioitiin studiossa viitisen vuotta myöhemmin rockbändi H3llhoundin toimesta ja on myös yhä julkaisemattomana arkistossa.

Sovitut keikat paikkaamaan löytyi A-Vn pikkuveljen läheinen kaveri Timi Hankimaa, joka otettiin heti ensimmäisen keikan jälkeen bändin pysyväksi jäseneksi ja samalla omalla vahvalla hevitaustallaan toi bändin kitarointiin raskaampia vaikutteita. Timin liittyminen mukaan mahdollisti vuoden 2009 keikat ja viimeiset soitetut 2010 Pori On The Rocks esiintymiset.

Bändin pettymykseksi jo muutama vuosi aiemmin seuraavan levyn julkaisijaksi sovittu levy-yhtiö ilmoitti samoihin aikoihin lopettavansa toimintansa kokonaan, jättäen studiokulut bändin maksettavaksi ja puolivalmiin levyn ilman julkaisijaa. Pitkällisen keskustelun jälkeen bändin suunnitelmista lähinnä eri jäsenten perhe- ja työkiireiden puskiessa päälle - bändi päätettiin laittaa telakalle muutamaksi vuodeksi.

Uusi tuleminen 2020–

Vuonna 2017 alkoi olla tähdet kohdallaan, kun A-V, Janstu ja Timi keikkailivat rock bändi H3llhoundissa ja Ake ja Janstu keikkailivat Mr.Milkbox & His Minions rockabillybändin voimin. Kokeiltiin muutamat treenit Flatline Rockersin ajatuksella ja homma toimi pirun hyvin. Jarrua veti kuitenkin Janstun hetkeä seurannut muutto Belgiaan sekä A-V:n muutto Yhdysvaltoihin. Bändi jatkoi telakalla vielä vuoteen 2020 asti kunnes koko porukka oli taas kotomaan kamaralla. Keikkoja ei viirustilanteen vuoksi päästy kokeilemaan kuin vasta 2021 syyskuusta lähtien, mutta treenit jytisi joka viikko noin vuoden ajan. Tuloksena rankasta treenijaksosta nipullinen uusia biisejä, paljon uutta ideaa ja tiukkaakin tiukempi yhteensoitto ja motivaatio palata ryminällä.

Luvassa on useita livekeikkoja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin samalla tinkimättömällä ja aggressiivisella asenteella ryyditettynä. Suunnitelmissa on myös vanhojen äänitysten (niin Neonlights & Hell Calling kuin Let The Fires Burn) digitaalinen julkaisu, kokonaan uutta musiikkivideototeutusta muutamasta uudesta kappaleesta niin ja uusi studio pitkäsoitto vuodelle 2023.

Flatline Rockersin kokoonpano

• A-V Nauha − laulu
• Arto Råberg − pystybasso
• Jani Parkkali − rummut (2003–)
• Timi Hankimaa − kitara (2009–)
• Jere Lähteenmäki - kitara (2024–)

Ex-jäsenet:

• Tuomas Noutio - kitara (2001–2008)
• Janne Valtonen - rummut (2000–2003)

Julkaisut

Albumit

Flatline Rockers - Neonlights And Hell Calling (AXE-CD-101)

1. Rise From The Grave
2. Coming On Thru
3. Flatline
4. Demon Rock
5. If You Gotta Go
6. Chains Of Love
7. Long Blond Hair
8. Everybody's Lovin' My Baby
9. In The Night
10. Fast Getaway
11. Tainted Love
12. Neonlights and Hell Calling

Muut julkaisut

• Finnish Psychobilly Invasion (Jupiter CD 010)
  1. For Our Sin
  2. No Regrets
• Live At Newfied EP (CDR)
  1. Chains of Love
  2. Everybody's Lovin' My Baby (Charlie Feathers)
  3. Fast Getaway
  4. In The Night
  5. Stray Cat Strut (Stray Cats)
  6. Tainted Love (Ed Cobb)
• Live at Sea’n’Sand Run 2004 (DVD)
  1. Everybody's Loving My Baby (Charlie Feathers cover)
  2. Fast Getaway
  3. Long Black Shiny Car (Mike Page)
  4. Bad Reputation (Revered Horton Heat)
  5. Crazy Lovin' (Meteors)
  6. Long Blond Hair (Johnny Powers)
  7. Big Red Rocket Of Love (Reverend Horton Heat)
  8. Where You Gonna Go (Art Guy)
  9. The Chase (DAG)
  10. Chains Of Love
  11. Dead (Batmobile)
  12. Ain't Gonna Bring me down (Meteors)
  13. In The Night
  14. Sexton Society (Nekromantix)
  15. Haunted Cathouse (Nekromantix)
  16. Tainted Love (Ed Cobb)
  17. Loco Gringos (Reverend Horton Heat)

Aiheesta muualla

• Flatlinen Facebook-sivut