Geórgios Papadópoulos
Geórgios Papadópoulos | |
---|---|
Γεώργιος Παπαδόπουλος | |
Kreikan presidentti | |
Varapresidentti | Odysséas Angelís |
Edeltäjä | Monarkia (Konstantin II kuninkaana ja Geórgios Zoitákis valtionhoitajana) |
Seuraaja | Faídon Gkizíkis |
Kreikan sijaishallitsija | |
Edeltäjä | Monarkia (Konstantin II kuninkaana ja Geórgios Zoitákis valtionhoitajana) |
Kreikan pääministeri | |
Monarkki | Konstantin II |
Edeltäjä | Konstantínos Kóllias |
Seuraaja | Spyrídon Markezínis |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 5. toukokuuta 1919 Elaiochóri, Kreikka |
Kuollut | 27. kesäkuuta 1999 (80 vuotta) Ateena, Kreikka |
Puoliso |
Níki Vasileiádi Déspoina Gáspari |
Lapset | 3 |
Tiedot | |
Puolue | EPEN |
Nimikirjoitus |
|
Sotilaspalvelus | |
Palvelusmaa(t) | Kreikka |
Palvelusvuodet | 1940–1973 |
Sotilasarvo | eversti |
Taistelut ja sodat |
Kreikan taistelu Kreikan sisällissota Kreikan sotilasvallankaappaus 1967 |
Geórgios Papadópoulos (kreik. Γεώργιος Παπαδόπουλος, 5. toukokuuta 1919 – 27. kesäkuuta 1999) oli Kreikan sotilasvallankaappauksen johtaja vuonna 1967 ja kaappausta seuranneen Kreikan sotilasjuntan johdossa vuosina 1967–1974.[1]
Papadópoulos oli osallisena jo vuoden 1956 epäonnistuneessa vallankaappausyrityksessä. Vuonna 1964 hän nousi otsikoihin pidätettyään alaisiaan ja siviileitä syytettyinä armeijan ajoneuvoihin kohdistuneesta sabotaasista.[2] Sabotaasi-isku todettiin Papadópouloksen itsensä teettämäksi, ja sen tarkoitus oli osoittaa, että silloisen hallituksen vallassa ollessa kommunistit saivat vaarantaa kansakunnan turvallisuuden.
Vuonna 1967 Papadópoulos yhdessä muiden oikeistolaisten upseerien kanssa käytti tilannetta hyväkseen, kun kuninkaalla ja pääministerillä oli erimielisyyksiä, ja Kreikan sotilasjuntta kaappasi vallan. Lähes ensi töikseen juntta vangitutti viisituhatta kommunistia.[3] Kuningas Konstantin II:n yritettyä vastavallankumousta juntta luopui siviilien nukkehallituksen johtajanaan Konstantínos Kóllias tukemisesta, eversti Geórgios Zoitákis nimitettiin valtionpäämieheksi ja Papadópoulos pääministeriksi. Hän yhdisti pääministerin toimeen myös ulkoasiainhallinnon, puolustuksen, koulutuspolitiikan ja hallituspolitiikan.
Vallan keskittäminen jatkui kesäkuussa 1973, kun Papadópoulos seurasi Zoitákista presidentin virassa.[2] Hän pysyi vallassa aina marraskuuhun 1973, jolloin Dimítrios Ioannídis syrjäytti hänet seuraavassa vallankaappauksessa. Vuonna 1974 järjestettiin vaalit, ja niiden jälkeen Papadópoulos vangittiin ja tuomittiin kuolemaan. Rangaistus muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi.[4] Vankilassa ollessaan Papadópoulos kieltäytyi armahduksesta, koska hänen olisi se saadakseen ollut kaduttava tekojaan. Hän kuoli vankilassa 80-vuotiaana syöpään vuonna 1999.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b S9 Biographical Dictionary (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Richard Clogg: Georgios Papadopoulos The Guardian. 1999. Viitattu 21.6.2018.
- ↑ Kreikan poikkeustila Elävä arkisto. Yle.
- ↑ Vuosikirja 1975, s. 183. (Kuolemantuomio juntan johtomiehille) KG-Bertmark Kustannus Oy.